Ruksuttaa

Vaikka voisi ajatella, että eilisen maalausstartin jäljiltä olkapäät ja hartiat ruksuisivat, niin siitä ei ole nyt kyse. Olen nimittäin viime aikoina seuraillut blogin kävijälaskuria ja ihmeissäni huomannut lukemien lähestyvän pyöreätä tasalukua. Nyt tuo yksi etappi on mennyt rikki, ja kiitos siitä kuuluu yksin ja ainoastaan teille lukijoille.

Kun toissa kesänä perustin raksablogin seuraamaan talomme nousemista, ei edes millisekunnin verran käynyt mielessä, että joskus tuo satatonninen täyttyisi. Nyt luku on kuitenkin rikkoutunut, eikä siitä osaa olla iloitsematta.

Mitään sisustusblogiahan tästä ei alkujaan edes pitänyt tulla, mutta kuten kanssabloggaajat tiedättekin, harrastus vie mukanaan. Raksailusta on ollut luontevaa kääntyä sisustamisesta ja asumisesta postailemiseen. On vain niin mukavaa pitää kirjoitustaitoaan yllä, haastaa itseään kuvaajana ja täyttää oman pienen osansa ihanassa blogiyhteisössä, ettei tätä halua lopettaa.

Varsinaisia tunnettavuus- tai lukijamäärätavoitteita minulla ei ole koskaan ollut, eikä varmaan ehdi koskaan olemaankaan. Päätyö ja muut elämän osa-alueet syövät niin suuren osan ajastani, että bloggaamisesta en turhia stressinaiheita nostattele. Se kuitenkin ilahduttaa aina, kun huomaan uuden lukijan kiinnostuneen aiheistani tai kun jokin tietty postaus pompsauttaa kävijämäärän seuraavalle sataluvulle.

Täältä blogimaailmasta löytyy samanhenkisiä ihmisiä, joiden kanssa vaihdella sisustuksellisia (ja miksei muitakin elämänaloja koskevia) ajatuksia. Aiheesta, joka ilman blogimaailman turinamahdollisuutta saattaisi kyllästyttää lähipiirini sangen nopeasti. Monista muista bloggaajista on oikeasti jo tullut ystäviä ja meillä on positiivinen ote yhteiseen harrastukseemme. Odotan innolla sitä päivää, kun ensimmäisen kerran pääsen tapaamaan jotakuta blogikaveria livenä. :) 

Kuten näistäkin sanoista huomaatte, koen saavani bloggaamisesta itselleni sekä iloa että mahdollisuuden itseni kehittämiseen. Toivottavasti pystyn antamaan jotain pientä hymyä tai ajatusta teidän lukijoidenkin suuntaan. Sadantuhannen rajan kunniaksi päätin nyt ottaa yhden pienen askeleen, ja rekisteröityä Instagramiin. Älypuhelintahan ei minunlaisellani jäpäkyörällä ole (eikä tule), mutta kätevällä tietsikkaohjelmalla saan nopsasti lisäiltyä kuvia Instaan ilman puhelintakin. Toivon palvelusta olevan hyötyä varsinkin näin kuumottavana piha-aikana: vaikka minuutteja ei olisi isomman postauksen tekemiseen, kuvan tai pari lisää Instaan tuossa tuokiossa. Kiinnostuneet pysyvät siis ajantasalla meidän puuhasteluista, vaikken blogia ehtisikään päivittämään.

Joten klik klik, ekat kuvat on nyt lisätty ja seuraavia päivittyy sopivien hetkien mukaan! :)