Aika kesäloman

On se hetki, kun yksi aherrusvuosi on taas puristettu päätökseen. Viimeiselle työviikolle on mahtunut kiireistä huisketta, ja loma tuntuu nyt enemmän kuin ansaitulta.

Pidimme koululla eilen kevätjuhlan, joka onnistui mallikkaasti. Myös me opet pääsimme improvisoimaan omaa esitystä - meno oli välillä melko hulvatonta, ja kaikille jäi vuodenlopetuksesta varmasti hyvä mieli.

Tänään oppilaat saivat todistuksensa ja vapautuivat kesälaitumille. Niin kollegat ja lapsetkin on nyt halailtu lomille. Kortteja, kukkia ja muistamisia sain minäkin, vaikkei minulla varsinaisia "omia" oppilaita olekaan.

Se on jännä, miten riemuinenkin ajankohta pitää sisällään haikeita fiiliksiä. Vaikka herätyskelloa ja aikaisia aamuja ei lomalla tule ikävä, on nihkeää sanoa heipat hyvälle työporukalle. Varsinkin tänä vuonna meillä on ollut töissä hurjan hyvä tunnelma, ja joka päivältä on voinut odottaa ronskia huumoria ja yhteen hiileen puhaltamista. Ihan tyhmää, että kaveriporukka pitää jättää kesän ajaksi telakalle. :)

Vaikka kroppa on jo lomalla, ei pää vielä osaa seurata mukana. Kuten tavallista, ajatuksissa pyörii vielä muistilista tehdyistä asioista, hoidetuista papereista ja järjesteltävistä yksityiskohdista. Menee pari päivää, että pääkoppa uskoo olevansa lomalla ja lopettaa "Muista!", "Tee!", "Huolehdi!" ja "Tarkista!" -komennot. Tämä voi vaatia vielä yhden piipahduksen työpaikalla, mutta tänään loma-asetuksia yritetään viritellä pikkuveljeni tyttöystävän lakkiaisissa.

Iso halaus kaikille kesälomalle päässeille lapsille ja aikuisille, sekä etenkin koulunsa päättäneille ja opinahjoista valmistuneille! Tämä päivä on teidän. ♥