Feel good -sisältöä

Oletko koskaan pysähtynyt miettimään, kuinka kaikki näkemäsi ja kuulemasi vaikuttaa sinuun? Esimerkiksi tunteisiin, mielialaan ja maailmankuvaan? Jos sanotaan, että ihminen on viiden läheisimmän henkilönsä keskiarvo, väitän, että sama logiikka pätee varmasti myös somessa ja mediassa kulutettuun sisältöön. Itse havainnoin viestintävälineiden käyttöä nykyisin aika paljon ja pyrin herkällä sormella tekemään muutoksia siihen, minkälaista sisältöä kulutan. En halua, että eteeni tulee aineksia, jotka aiheuttavat minulle epämääräisen ikävää oloa tai ahdistusta. Tässä postauksessa ajattelinkin löyhästi listailla, minkälaista materiaalia pyrin verkkokalvoilleni tarjoamaan.

Feel good -osastoon lasken sellaisen sisällön, joka inspiroi, innostaa, opettaa, aktivoi ja luo hyvää mieltä. Parhaimmillaan sellainen luo oivalluksia, keventää mielialaa, antaa samaistumispintaa ja ehkä jopa auttaa tavoittelemaan omia unelmia. Aihepiireinä minuun osuvat esimerkiksi ihmisten tarinat ja kokemukset, elämän ilmiöt, asuminen ja remontointi, MM-tason urheilu, talous ja sijoittaminen, minimalismi sekä yrittäjyys.

Samalla kun on vaivatonta listata hyvää mieltä tuottavia aiheita, on myös helppo luetella, millainen sisältö luiskahtaa feel bad -kategoriaan. Itse karttelen nykyisin raskaampia teemoja ja olen huomannut alkaneeni sivuuttaa sellaiset systemaattisesti. Esimerkiksi joitakin yhteiskunnallisia ongelmia ja vaikkapa masennusta käsitteleviä julkaisuja olen seurannut aiemmin enemmän, mutta nyt ne eivät tunnu istuvan itselle entiseen tapaan. Myös kaikenlainen paasaus, sairauskertomukset ja omien mielipiteiden vahva julistaminen saavat minussa aikaan pakenemisreaktion.

Instagramissa ja Facebookissa näkemänsä sisällön säätely on vaikeampaa, koska algoritmi tekee valintoja meidän puolestamme. Sen opettaminen on hidasta ja tympeää - en ole vieläkään päässyt eroon surullisista eläinvideoista, joita sovellukset tyrkyttävät minulle kuukaudesta toiseen. Monia asioita on kuitenkin mahdollista näissäkin palveluissa hallita: ikävältä tuntuvista postauksista voi aina swaipata eteenpäin niihin pysähtymättä.

Toisaalta omaa somekuplaansa voi säätää tiettyyn pisteeseen saakka, kun valitsee seurattavikseen turvallisia somettajia; sellaisia, joiden tietää tuottavan itselle sopivaa materiaalia. Itse tykkään seurata esimerkiksi Iidan matkassa -tiliä, maisemajulkaisuja ja rahatilejä. Minulla on kourallisen verran seurattavana myös sellaisia somettajia, joilta nousee säännöllisesti kivoja ajattelunaiheita. Heitä en kuitenkaan seuraa Tykkää-napin kautta, sillä en halua "tuhlata" julkaisuja silloin kun Insta nostaa ne silmieni eteen. Nautiskelen tällaisista postauksista mieluummin siten, että käyn omatoimisen tilikierroksen silloin kun on minulle paras hetki.

Sovellusten ulkopuolella omavalintaiset nettisurffailut ovat iisimpiä hallita, sillä mikään tekoäly ei määrää sitä, mille sivustolle ihminen klikkailee. Silloin kun haluan erityisesti ahmia jotain leppoista sisältöä, lähden blogikierrokselle niin sanottuihin hyvän mielen blogeihin. Näistä esimerkkinä vaikkapa Lisbet E.

Myös naistenlehtien sivustot ja artikkelit ovat maaperää, jolla tapaa suht riskittömiä aiheita. Mielenterveyteen ja ihmissuhteisiin liittyvät jutut ovat näillä alustoilla tosin hieman rajatapauksia, sillä ne saattavat kietoa omat ajatukset vatvomaan omakohtaisia kokemuksia, mille ei kuitenkaan olisi siinä hetkessä tarvetta.

Iltaisin teen vierailun netin pahamaineisille keskustelupalstoille. Niissä en kuitenkaan avaa yhden yhtä ilkeämielistä tai tympeää ketjua, vaan etsin luettavaksi pari-kolme hupsua tai mielenkiintoista aihetta, joista ihmiset kertovat omia kokemuksiaan. Tästä on tullut yllättävän mukava ja nollaava tapa, jonka jälkeen aivoissa ei yleensä pyöri oman elämän mietintöjä ja murheita. Kevyet teemat mielessä on helppo nukahtaa. 

Podcastien kenttä on laajasti positiivista sisältöä tarjoava, mutta omalta kohdaltani vielä melko tutkimaton alue. En oikein osaa orientoitua useampaan podiin kerralla, vaan tykkään kuluttaa yhden äänijulkaisijan tuotantokaudet yhteen putkeen. Tällä hetkellä olen kuunnellut eniten Aamukahvilla-podcastia, mutta tykkään siitä tiedosta, että hyvää mieltä tuottavia podeja olisi olemassa pilvin pimein. Tämä saattaakin olla sisältöalue, jota lähitulevaisuudessa haarukoin ja kulutan yhä enemmän.

Kun puhutaan sisällöntuottajista, ei tule unohtaa perinteistä printtimediaa ja TV:tä. Sisustus- ja aikakauslehdet ovat meikäläisen lemppareita, mutta niitä tulee omassa säästömoodissa hankittua ja luettua harmillisen vähän. Perinteistä sanomalehteä luen päivittäin, mutta mielipidesivut ohitan varauksella. Kirjoja olen viimeisen vuoden aikana nautiskellut enemmän kuin monen aikaisemman vuoden aikana yhteensä, ja luulen, että kevättä myöten niissä lukutahti vielä kiihtyy. Tällä hetkellä minua odottaa olkkarin sohvapöydällä Villa Venla -sarjan uusin osa, Routavaurioita.

Telkussa minulle feel good -sisältöä ovat esimerkiksi erilaiset remppa- ja asunnonmetsästysohjelmat, viihdepläjäykset, ajankohtaislähetykset, MM-tason urheilukisat (etenkin hiihto) ja sellaiset rikossarjat, jossa syyllinen saadaan selville. Välillä löydämme miehen kanssa suoratoistopalveluista yhdessä seurattavaksi jonkun kivan sarjan. Alkuvuodesta katsoin itsekseni läpi Metsolat, josta tykkäsin edelleen kovasti. Synkät, alakuloiset ja tummasävyiset sarjat skippaan heittämällä.

Uutisiin olen koukussa ja tästä seikasta en pidä ollenkaan. Tiedostan erittäin selvästi sen, että jokapäiväisten uutisraporttien seuraaminen tekee maailmankuvani synkemmäksi ja tulevaisuudennäkymät pelokkaammiksi. Jos jostain, niin tästä mediasisällöstä minun pitäisi osata luopua, tai ainakin vähentää sen kuluttamista. Ja ehkä rajata tietolähteitä - iltapäivälehtien sivuille eksyminen tuottaa joka kerta ikävän olon, mutta silti löydän itseni niiltä päivittäin. Kunpa jossain olisi uutiskanava, joka tuottaisi vain positiivisia uutisia ilman klikkiotsikoita!

Vaikka on hyvä tiedostaa ja etsiytyä itselleen sopivan feel good -sisällön äärelle, voi siitäkin saada yliannostuksen. Rajaamaton määrä somea ja mediaa tuottaa aina jossain vaiheessa pahan olon, jolloin vastapainoksi tarvitaan reaalielämässä hyvinvointia tuottavia asioita ja tekemisiä. Niiden listaaminen taitaisi kuitenkin olla jo ihan oma postausaiheensa, joten ajatuksenjuoksu lienee järkevintä stopata tällä kertaa tähän.

Aurinkoisia talvipäiviä!