Joulukuu

Mukavaa ensimmäistä adventtia! Meillä on täällä takana sairastupaillen kulunut viikko, sillä olemme jonossa sairastaneet miessflunssaa. Ennen tätä en tiennyt, että se voi tarttua myös pikkupoikiin ja naisiin. :') No mutta, onneksi pahimmat kuumeilut näyttäisivät olevan nyt takanapäin.

Näin joulukuun ensimmäisenä päivänä pysähdyin miettimään joulukuuta itsessään. Oletteko koskaan ajatelleet, että siinä on päällekkäin kahdenlaista symboliikkaa? Roppakaupalla varsinaista jouluilua, mutta myös alustaa pohdiskella ja klousata päättyvää vuotta.

Vuosi on kuin kirja. Jokainen kuukausi, viikko ja päivä on osa tarinaa, jonka kirjoitamme omanlaisekseen. Joulukuu, vuoden viimeinen luku, on erityinen: toisaalta meillä on vielä kuukausi aikaa ohjata sitä, kuinka vuosi päättyy, mutta samalla myös tilinteon hetki lähestyy. Viimeiset rivit jäävät mieleen, sillä ne kiteyttävät, mitä olemme vuoden aikana kokeneet ja mitä haluamme menneestä vuodesta muistaa.

Vaikka joulukuussa ajatukset täyttyvät usein jouluvalmisteluista ja tonttupuuhista, kuukausi myös viimeistelee sen, minkä tammikuu aloitti. Kulunut vuosi alkaa näyttää muotonsa vasta nyt, kun se on melkein valmis. Kuukausien tapahtumat, tunteet ja elämänkäänteet asettuvat paikoilleen ja muodostavat tarinan, jota ei ehkä olisi voinut etukäteen kirjoittaa. 

Joulukuussa touhut ja hiljaisuus kulkevat käsi kädessä. Yhtäältä kalenterin päivät täyttyvät jouluisesta ohjelmasta, mutta toisaalta kuukaudessa on jotain rauhoittavaa. On hetkiä, jolloin hiljaisuus hiipii talvi-iltoihin, kynttilänvalo pehmentää varjoja, ja kaikki tuntuu pysähtyvän. Joulukuussa pysähdymme ehkä tavallista useammin katsomaan ympärillemme. Samalla huomaamme, kuinka aika liikkuu eteenpäin ja kuinka onni on tässä ja nyt. Jokaisessa pienessä hetkessä ja arkisessa tekemisessä.

Vuosikirjan viimeinen sivu on usein sen kaunein – ei siksi, että siinä tapahtuisi välttämättä jotain erityistä, vaan siksi, että se antaa tarinalle päätöksen. Ehkä paikan myös oivaltaa ja oppia, tai ohjelmoida uutta suuntaa. Joulukuun lopussa, kun vuosi vaihtuu, jokainen meistä voi kääntää uuden sivun. On yhtä aikaa jännittävää ja lohdullista, että se, mitä sen jälkeen kirjoitetaan, on vielä täysin auki.

 

Oivalluksia, pysähdyksiä ja taianomaisia hetkiä joulukuuhun!

 

P.S. Meillä oli maanantaina Romeon neuvolalääkäri Iisalmessa ja samalla pääsimme myös käymään isommilla kaupoilla. Hankimme Romeon huoneeseen tämän kuvissa näkyvän joulukuusen ja koristelimme sen yhdessä. Joulupuusta tuli todella mieluinen niin lapselle itselleen kuin aikuiseenkin silmään.

Romeo haluaa, että käymme joka aamu heräämisen jälkeen laittamassa kuuseen valot ja jää hetkeksi leikkimään niiden loisteeseen. Itse tykkään siitä, kuinka kuusi näkyy ovensuusta suoraan eteiseen ja toivottaa kotiintulijan tervetulleeksi.

Bonuspisteitä puu saa siitä, että se on juuri oikeanlainen kantamaan vuosikymmenen lähes tyhjänpanttina pyörineen puutähden latvassaan ja koirien pentuaikana pienentyneen korin kintuissaan.