Koti siisti ja laukut pakattu

Muutamaa postausta aiemmin mainitsin, että suunnittelemme miehen kanssa pientä ruskareissua. Sen aika on nyt. Ennen lähtöä on kuitenkin huolehdittava, että koti on ojennuksessa. En ole ikinä osannut lähteä minnekään stressittä, jos paikat jäävät sikin sokin. Nyt ne ovat onneksi viikkosiivouksen jäljiltä luontaisesti kondiksessa.

Sitten on tietenkin pakattava kamppeet matkaan. Olen paitsi järjestelmällinen, myös huselo pakkaaja. Tavallisesti muistan ottaa mukaan kaiken tarvittavan, sillä käyn pakkaushetkellä päässäni läpi reissua ja ennakoin sen aikana tarvittavia tavaroita. Tavaroiden organisoimisessa en kuitenkaan ole haka, vaan mentaliteettini on ollut: Kaikki samaan kasaan ja vetoketju kiinni. Ymmärrätte varmaan, että tämän myötä on reissun päällä ollut hieman hankaluuksia paikallistaa, mistä mikin juttu löytyy.

Pakkausongelman on tiedostanut myös mieheni, joka on puuttunut etenkin käsilaukkuni sisältöön. Hän ei voi ymmärtää, miten voin säilyttää kaikkea pikkusälää laukussani sikin sokin - varsinkaan meikkejä. Huseeraustani en voi puolustaa mitenkään, sillä myönnän kamppailevani joka aamu käsilaukkuni kanssa: sen rutiinikiusa on piilottaa milloin mitäkin aamulaittautumisessa tarvittavaa. Meikkilaukkua minulla ei siis erikseen ole, vaan olen nähnyt kätevimmäksi(!?) säilyttää päivittäiskosmetiikkaa käsilaukussani, joka kulkee aina mukanani. Siinäpä sitä on aina mukava yrittää hämärässä siristellä ja tonkia etsimäänsä.

Pakkaushaasteistani olen siis ollut pitkään jo tietoinen, ja olenkin jo etsinyt siihen ratkaisua. Löysin Indiedays-kampanjabloggaajien kautta Insjön bagINbagit, jotka ovat isompien laukkujen sisään laitettavia pikkulaukkuja. Niiden avulla tavaroiden säilyttäminen ja järjestyksessä pitäminen on aiempaa helpompaa - sopii siis minun tarpeisiini kuin nenä päähän. 

Olin jo hankkimaisillani omaa bagINbagia, kun sain Insjöltä yhteydenoton. Omia sisälaukkuja testattavaksi? Totta ihmeessä! Ja katsokaas, nyt minulta löytyvät pienempi Inari ja isompi Saimaa.

Vihdoinkin saan pidettyä laukuissa lainehtivat tavarat järjestyksessä. Inari imee tänä viikonloppuna sisäänsä ainakin nämä tilpehöörit:

Saimaa taas kätkee uumeniinsa harvempia, mutta suurempia tavaroita:

BagINbagit ovat kätevimmillään isojen laukkujen sisällä. Niissä kun harvoin on pikkutaskuilla tuhlailtu, vaan käytössä on yleensä pari suurempaa osastoa ja ehkä yksi pienempi. Isoista laukuista en pystyisi ikinä luopumaan, sillä liikkuvaisena tyyppinä on minulla oltava matkassa yhtä sun toista tarpeellista. Lykky on, että vihdoin isommatkin laukut voivat pysyä hyvässä järjestyksessä. Meikki- ja toilettilaukuista nämä eroavat selkeästi siinä, että taskuja ja säilytyskoloja on bagINbageissa vertailukohtiansa enemmän.

Mites teidän laukkuasia rullaavat? Pysyvätkö veskat järjestyksessä vai olisiko tilausta tällaiselle bagINbagille? Insjön valikoimaa pääset ihastelemaan tästä - nettikaupasta löytyy sisälaukkuja monissa herkkuväreissä ja useammassa koossa.

Jos päädyt tekemään itsellesi tilauksen, koodilla Deko saat ilmaisen toimituksen lokakuun loppuun saakka.

Vuan nyt. Ei noita laukkuja malta enää pitää jännityksessä.
Me mennään nyt, moi!

Deko 133 -blogia voit seurata myös täällä:

FACEBOOK  |  INSTAGRAM  |  BLOGLOVIN  |  INDIEDAYS

TV-nurkkaus

Luulen, että sisustusblogien kierretyin kuvakulma on se, jossa kodin TV näkyy. Ainakin itse huomaan rajaavani sen systemaattisesti pois postauksista.

Blogimaailman ulkopuolella tämä on kuitenkin se alue kodista, jonne takapuoli eniten vetää. Tuossa sohvalla me töiden jälkeen kahvittelemme ja siinä nukun myös päivittäiset päiväuneni. Yleensä tälläydymme molemmat sohvan oikenpuoleiselle puoliskolle ja vasemmalle taas kasaamme ylimääräiset tyynyt.

TV:n ympäristön olen pyrkinyt säilyttämään mahdollisimman rauhallisena. Koska ruutu itsessään syytää jos minkälaista virikettä, ei sellaista enää ympärille tai reunoille tarvita. Nurkkaan on jumiutunut pidemmäksi aikaa tuo Pentikin puukori tyynyineen ja toisella puolen TV-tasoa seilaa ukin tekemistä pärekoreista pienempi. Yläpuolen tekstitarra taas hengittelee veitsenterällä viimeisiä vetojaan.

Tuo TV-taso on miehen hankkima, ja itse tykkään edelleen sen luomasta lämmöstä. Hyllyvälikköön ahtautuneisiin pelikonsoleihin ja kaiuttimeen en ole puuttunut, silloin tällöin vain suoristelen ne linjaan.

Toivoisin niin kovasti, että keksisin olohuoneeseen välillä uuden järjestyksen. Sohvanryökäle on kuitenkin liian iso näppäriin suunnanvaihdoksiin. Raksavaiheessa emme myöskään hoksanneet laittaa telkkarille pistokkeita takan vasemmalle puolelle, mikä rajoittaa osaltaan erilaisen järjestyksen luomista. Huoneen vastakkaiselta seinältä pistokepaikat kyllä löytyvät, mutta siinä suunnassa on ongelmia tuon takaoven kanssa. Ehkä sen voisi talvella poistaa käytöstä, peittää verhoilla ja tällätä eteen sohvaa. Voi olla, että viimeistään joulusiivousten aikaan kokeilen rymsteerata eri vaihtoehtoja.

Sohvan taakse olen välillä mietiskellyt kapeaa pöytää. House Doctorilla olisi yksi herkullinen vaihtoehto, mutta vielä ei taida olla sen hankkimisen aika. Välillä tuo sohvan pitkän selkämyksen näkyminen vaivaa, sillä se jotenkin katkaisee huonetta liikaa. Toistaiseksi taidan kuitenkin pystyä elämään asian kanssa. :)

Se niistä pohdinnoista. Huomenna onkin jo ansaittu perjantai ja sen jälkeen pari herätyskellotonta aamua. Tykkään. ♥ Mukavaa iltaa!

Deko 133 -blogia voit seurata myös täällä:

FACEBOOK  |  INSTAGRAM  |  BLOGLOVIN  |  INDIEDAYS

Ihan vaan

...ollaan ja hämyillään. Aina ei tarvitse tehdä mitään. Ei edes ajatella, fiksuja juttuja varsinkaan. 

Lötköä iltaa!

Deko 133 -blogia voit seurata myös täällä:

FACEBOOK  |  INSTAGRAM  |  BLOGLOVIN  |  INDIEDAYS

Hallbergs - Troy

Se on täällä. Kotona. Saanko esitellä, TROY! ♥

Olen etsinyt keittiönpöydän yläpuolelle oikeanlaista lamppua talon valmistumisesta saakka, eli jo puolitoista vuotta. Tämä on ollut paikkana jotenkin muita arvokkaampi, ja olen mieluummin halunnut olla hankkimatta minkäänlaista väliaikaisratkaisua kuin tyytyä ei-niin-täydelliseen valaisimeen.

Lamppu on ollut ikuisuusajatuksena mielessäni, ja välillä olen tuskaisenakin ihmetellyt, enkö todellakaan löydä sitä oikeaa. Uskoin vahvasti siihen, että meille tarkoitetun valaisimen kohdatessani siitä välittyy täsmällinen tunne, joka kertoo yksilön paikan olevan keittiönpöytämme yläpuolella.

Tuota luontaista oloa metsästäessäni hairahduin välillä luulemaan, että kristallinen bling olisi meille tarkoitettu. Reilu vuosi sitten käytinkin aikaa erilaisten kristallivalaisimien haarukointiin, mutta onneksi ostopäätöstä ei syntynyt. Matkan varrella maku kun jalostui ja tarkentui oikeaan suuntaan. Haussa oli lopulta iso, rouhea kupuvalaisin. Mielikuvan mukaista lamppua ei kuitenkaan alkanut löytyä, vaikka tällä hetkellä erilaisten kupuvalaisimien tarjonta on runsasta.

Etsinnän käännekohta tapahtui kesällä, länsirannikolla reissuillessamme. Kristiinankaupunkilaisessa Tavaratalo A. Talaksessa haukoin henkeäni tiskin yläpuolelta löytyneiden kupuvalaisimien vuoksi. Tästä hetkestä kerroinkin paikkakuntaa sivuavassa postauksessa. Pyysin tuolloin henkilökunnalta lisätietoja, ja ihanuuden nimeksi paljastui Troy, valmistajaksi Hallbergs. Ystävällinen myyjä kaivoi minulle kuvastonkin tutkittavaksi ja siitä sain otettua ylös kaikki Troyn olennaisimmat tiedot. Ongelma oli kuitenkin se, että valaisimia ei saanut Suomesta. Pienen salapoliisityön jälkeen löysin listan ruotsalaisista Hallbergs-jälleenmyyjistä, mutta jätin toimittajan etsimisen vielä hautumaan.

Onneksi jätin, sillä pari viikkoa sitten asian pariin palatessani huomasin, että Troy oli lisätty ruotsalaisen Lampgallerian-verkkokaupan valikoimaan. Sieltä Suomeen tilaaminen on helppoa ja edullista. Muutama klikkaus, pari päivää odottamista ja Troy oli viimein kotona.

Hallbergs on vuonna 1945 perustettu perheyritys,  jonka ensimmäinen lamppumalli on syntynyt Ture Hallbergin rydboholmilaisessa keittiössä. Sittemmin yritys ja valikoima on kasvanut humpsahtamalla ja tuotesuunnittelu takaa laadukkaat muotoiluvaihtoehdot moneen makuun. Valaisimet valmistetaan käsityönä, joten jokainen kappale on uniikki, sielukas yksilönsä. Hallbergsin tuotteet on jaoteltu mallistoihin ja Troy kuuluu Industry style -sarjaan, mihinkäs muuhunkaan.

Itse rakastan Troyssamme sen käsintehtyä tuntua, epätasaista pintaa, väriä ja muotoa. Kuvun halkaisija on suuri, 53 senttiä. Vielä en ole ehtinyt etsimään kuvun sisälle polttimoa, vaan kiirehdin jo mallailemaan lamppua pyödän päälle ja napsimaan siitä teille kuvia. Ai lav it!

 Mitäs meinasitte puuhata tällä viikolla? Meillä pihahommat vaan jatkuu.
Mukavaa maanantaita!


Deko 133 -blogia voit seurata myös täällä:

FACEBOOK  |  INSTAGRAM  |  BLOGLOVIN  |  INDIEDAYS

Kun mies sisustaa...

 ...tekee hän hyviä valintoja. Olenkin jo aiemmin kehuskellut oman kaksilahkeiseni sisustushankintoja. Niitä ovat olleet muun muassa useimmat meidän lipastoista, keittiöpöydän tuolit huppuineen, tietyt sisustustaulut, tarjottimet sekä pienemmät elementit - vaikkapa teollisen rosoinen mutteri, jonka voit bongata tästä postauksesta.

Viimeisin miehen valinta on tämä kuvissa näkyvä peltitaulu. Sen nappasimme mukaamme Tampereen Live With Me -putiikista. On muuten mieleen minullekin! Taulu ryhdittää nyt yöpöydältä käsin makuuhuonettamme.

Harmi vain, että miehen sisustusinto on aina hyvin kausiluontoista ja lyhytaikaista. Makua löytyy, mutta sitä käytetään säästeliäästi. Miehelle sisustus ei ole millään kriteeristöllä harrastus, vaan pieniä oivalluksia: mieleisen asian tai tarpeellisen esineen sattuessa kohdalle kolahtaa, mutta muuten ei ole väliä, minkä väriset tyynynpäälliset olkkarissa on tai mihin järjestykseen tavarat on lipaston päälle aseteltu. Muut touhut ja harrastukset ovat tärkeämpiä.

Sisustuskaupoissa hän onnekseni jaksaa tepastella mukana ja mittailee kanssani hankintojen soveltuvuutta meille. Ehkä tämä on vastapainoa sille, että minä olen innostunut hänen jalkapalloharrastuksestaan ja pyörin mukana pelikuvioissa. Olisiko tämä hyvä? Miten tuo kävisi meille? Mitä mieltä olet tästä? Näitä kysymyksiä toisillemme aina esitämme, ja vastauksissamme pyrimme rehellisyyteen.Vaikka minä innostun sata kertaa herkemmin kodin sisustamiseen liittyvistä asioista ja teen tuotebongauksia säännöllisesti, en halua hankkia mitään sellaista, mikä ei olisi miehelle mieleen. Siksi olenkin jättänyt kauppaan monen monta kertaa sellaisia esineitä tai huonekaluja, jotka eivät ole häntä puhuttaneet. Harkintaa, sitä mies on jossakin määrin opettanut.

Totuuden nimessä on kuitenkin tunnustettava, että ihan kaikkea en miehellä hyväksytä. En varsinkaan sellaista, jota hän ei ohi kävellessään edes hoksaa. Tällaisia ovat muun muassa astetta vaaleammat olkkariverhot, pikkuesineet ja kausitekstiilit. Omavaraisista tuunauskokeiluistanikaan en aina huutele etukäteen, en ennen kuin näen että onnistuinko projektissani. Toisaalta olen myös itse torpannut joitakin miehen hankintoja. Meille ei vain yksinkertaisesti voinut kotiutua se kirkuvanpunainen, muovinen jukeboksi joka kaupassa näytti niin jännältä.

Sitä en tiedä, mikä osa miehen sisustusmausta on lähtöisin hänen omasta alitajunnastaan ja mikä taas on muotoutunut minun vaikutuspiirissäni. Sen kuitenkin tiedän, että maut natsaavat tällä hetkellä melko hyvin eikä sisustussotia tarvitse käydä. Kun nyt mietin vähän tarkemmin, huomaan, että tämänhetkinen industrial-viehtymys onkin itse asiassa miehestä lähtöisin! Hän oli nimittäin se, joka viime syksynä valitsi meille ensimmäiset teollishenkiset pikkuesineet. Että krediittiä vain pojuselleni.

Miten teillä muilla on mies mukana kodin sisustuskuvioissa? 

Haluaako osallistua vai onko liikenteessä ihan sama -asenteella? 

Minkälaista aktiivisuutta toivot tai odotat häneltä itse?

Deko 133 -blogia voit seurata myös täällä:

FACEBOOK  |  INSTAGRAM  |  BLOGLOVIN  |  INDIEDAYS

Industrial chairs

Pieniä tuoleja ja jakkaroita olen oppinut arvostamaan, sillä ne ovat tarpeellisia monessa paikassa, ovat käteviä siirtää ja tuovat tilaan uutta ilmettä mukanaan. Meillä onkin kotona nyt yhden metallituolin mentävä aukko, sillä heivasin aiemmin työpöytien edessä ollet valkoiset perustuolit kokonaan pois sisäkäytöstä. Metallinen tuolin on oltava siksi, että se olisi hengeltään teollinen. Sellainen kolahtaa nyt pienissä määrissä, kuten olen jo aiemminkin maininnut.

Aina tietynlaisen tuotteen hankkiminen ei ole yhden klikkauksen päässä, vaan välillä joutuu olemaan salapoliisina nettikauppojen hyllyväleissä. Oma haasteensa on löytää tuote, joka täyttää ulkonäkö- ja laatukriteerit, mutta joka tarvittaessa sopii tiukempaankin budjettiin. 

Käytin nyt hetkisen nettiaikaa tuolin etsimiseksi ja bongailinkin mukavasti erilaisia vaihtoehtoja. Nämä kokosin kollaasiin paitsi itselle muistiin, myös teille vinkiksi. Tässä siis sarja metallituoleja, joita voisin kuvitella oman kodin sisustuksen industrial-tuulahdukseksi.

1. House Doctor, PR0211 | 2. Ellos | 3. Peroba, Black Shiny | 4. Tolix, A chair | 5. Kodin Tyyli, Adams | 6. Peroba, Iron & Wood | 7. Pentik, Delhi | 8. House Doctor, Have a Seat | 9. Nordal, Downtown

Selkänojallisia vaihtoehtoja en ennen nettikierrosta oikein osannut ajatellakaan, mutta nyt voisin hyvin taipua sellaisenkin kannalle. Hintapolitiikka on niissä tietenkin korkeampi. Tuo House Doctorin Have a Seat -jakkara meiltä jo löytyy valkoisilla jaloilla, mutta voisi olla ihan kiva ratkaisu hankkia sille tummempi kaveri.

Käyttötarkoitusta miettiessäni meille saattaisi kuitenkin parhaiten sopia kollaasin tuoleista tuo Pentikin Delhi. Se passaisi muodoltaan näpäkästi moneen paikkaan. Katsotaan.

Mikä on sinun suosikkisi?

Deko 133 -blogia voit seurata myös täällä:

FACEBOOK  |  INSTAGRAM  |  BLOGLOVIN  |  INDIEDAYS

Piha-aita

Tervetuloa meille! Tämä yläkuvan näkymä on vastassa, kun liittymästämme käännytään talon pihaan. Tästä vinkkelistä ehkä hahmottaa paremmin tuota etupihan muotoa: nurmialue nousee ylemmäksi, eikä sen takaa näy esimerkiksi talon eteen parkkeerattuja autoja. Järvi siintää talon takana, pihlaja punertaa vasemmalla marjoineen ja pihatietä reunustavat vuorenkilvet vihjailevat syksystä. Niitä ei kuitenkaan ollut nyt tarkoitus enempää käsitellä, vaan tämä postaus on omistettu pihaa rajaaville valkoisille aidoille.

Tilasimme viime keväänä valmiin aitapaketin Kruunuaidalta. Valmiista elementeistä tuli pihatien suuntaisia aitametrejä 38 ja roskakatoksen taakse lyhyempään pätkään 12 - yhteensä siis 50 metriä. Valitsemamme elementin nimi on Suvi 20, ja sen korkeudeksi päätimme 120 senttiä. Mallin ilme on meistä sopivan selkeä ja yksinkertainen. Tarpeeksi tiheä rimoitus antaa kaivattua suojaan pihaamme - vaikka tontit ovatkin asuinalueellamme reilunkokoisia, on näkyvyys naapureihin melko avoin.

Jos siellä ruudun takana on vastaavalle tarvetta, löytyy Kruunuaidan linkin takaa aitamallit selkeästi esiteltynä, hintaryhmät, laskuri ja tarvikehinnasto. Oman pihakuvan lataamalla voi myös suunnittelukoneella mallailla, miltä mikin aitamalli näyttäisi omalla tontilla. Toimitus kattoi meillä kaiken ruuveista puutavaraan, eli emme joutuneet hankkimaan pystytystä varten mitään muuta kampetta. Ainoastaan maali jäi omalle kontolle.

 

Uskottekohan kun kerron, että pystytin kesällä yksinäni tuon pidemmän pätkän? Mies kerkesi auttamaan vasta lyhyemmässä. Etukäteen oli tietenkin tehtävä kokoamistoimenpiteitä: kiinnitettävä teräsjalka tolppaan ja tolppa elementtiin. Ennen tolppakuoppien kaivamista katsoin rivistön suoruuden linjalangalla. Ehkä tuskaisinta oli kaivaa niitä nimenomaisia syviä kuoppia, sillä paikoitellen maaperä on meillä hyvinkin haastavaa: sitkeää ja kivistä.

Kun oikean kuoppasyvyyden oppi katsomaan silmämääräisesti, oli elementtien asetteleminen vatupassiin helppoa. Pihatien vierellä kulkeva aitarivistö laskee koko ajan alapäin - päädyistä jyrkemmin ja keskeltä maltillisemmin. Oma venkslauksensa oli mitata elementit laskemaan symmetrisesti, mutta mielestäni onnistuin siinä ihan hyvin.

Kun kaikki elementit olivat paikoillaan, kuului viimeistelyvaiheeseen katelautojen ja tolppahattujen kiinnittäminen. Näiden jälkeen olikin sitten edessä - mitäpä muutakaan - kuin maalaamista. Ja voi tuska, miten kehtuuttavaa se osasikin talonmaalausten jälkeen olla! No, selvisin kuitenkin ja maalikin riitti.

Osa elementtien teräsjaloista on vielä näkyvissä, varsinkin lyhyemmässä rivistöpätkässä. Tarkoituksena on kärrätä niiden ympärille lisää maata, jotta teräsosat eivät jää näkyviin ja jotta lisämaa vielä tukevoittaisi rivistöä. Jatkohaaveenani on saada koristekatetta aitaelementtien alle, jotta sieltä ei tarvitsisi leikata ruohoa tai näpsia rikkaruohoja. Se on vielä auki, yltääkö kyseinen puuha tämän syksyn pihalistalle, vai siirtyykö vasta keväälle.

Se pitää todeta, että aidasta tuli yllättävän napakka, vaikkemme valaneet sitä millään tapaa maahan kiinni. Terästolpat on ainoastaan tampattu ja tiivistetty tiukasti maaperään. Parin tolpan kohdalla tuli eteen tilanne, että iso kivi tai kallio ei antanut kaivaa tarpeeksi syvää kuoppaa. Näissä tapauksissa piti terästolppa katkaista metallisahalla surutta lyhemmäksi.

Aitojen ulkopuolella, tonttirajan reunassa kasvavat viime syksynä istuttamani marja-aroniat. Ne saavat aikanaan nousta piha-aidan kaverina. Kasvuun menee kuitenkin hetki, sillä allekirjoittanut puutarhuri jätti (unohti) keväällä taimet leikkelemättä, joten eiväthän ne raukat ole päässeet tuuhistumaan tänä vuonna nimeksimään. Pitää muistaa hoitaa asia kuntoon ensi keväänä.

Pidemmän aitarivistön päätyyn nakuttelin ylijäämälaudoista pystysuuntaisen, harmaan päädyn. Siihen ruuvasin talonumeromme. Pyrkimykseni oli jotenkin korostaa pihaanajoa, vähän kuin pääty olisi pieni portinpielus.

Kyllä täytyy sanoa, että metriäkään en enää luovuttaisi aidasta pois. Kummasti se vaan lisää miellyttävyyttä ulkona oleskeluun ja luo suojaa kotipihalle. Plussana tietenkin, että aita luonnollisestikin antaa entistä selvemmät rajat pihan muodoille - tämä luo ainakin minun alitajuntaani kodikkuutta ja selkiyttää ulkoalueita.

Mites siellä on piha-aita-asiat? Löytyykö aitaa, vai onko sellaiselle edes tarvetta? Tykkäätkö enemmän koristeellisesta vai selkeästä aitalinjasta?

P.S. Huomasittekos, että roskakatoksen valkoinen poikkilauta on tippunut maahan? Sen pitäisi olla oikeasti ylempänä, tuossa ikkuna-aukon alareunassa. Täytyypäs kipaista ruuvaamaan se paikoilleen. :)

Deko 133 -blogia voit seurata myös täällä:

FACEBOOK  |  INSTAGRAM  |  BLOGLOVIN  |  INDIEDAYS

DIY: Ilmalämpöpumpun ulkoyksikön suojakotelo

Vihdoinkin voin esitellä teille yhden omista puuhailuistamme. Kuten otsikon sanalitaniahirviö kertoo, teimme itse suojakotelon meidän ilmalämpöpumpun ulkoyksikölle.

Näyttihän ulkoyksikkö kamalalle jo aikaisemminkin, mutta varsinkin talon ulkomaalausten valmistuttua se oikein kirkui rumuuttaan. Hetken ajatuksissa kävi tilata valmis kotelo netistä, mutta sitten piti melkein kopsauttaa kalikalla päätä - miksi ihmeessä tällaiseen olisi uhrannut senttiäkään rahaa, kun tarvikkeet löytyivät valmiina kotoa. Raksalta jäänyttä ylijäämäpuuta on meillä vielä hurjasti tallessa ja kattohuopaakin oli sopiva nöttönen jäljellä.

Minä hahmottelin ensin piirustukset miehelle, joka sitten mittausoperaatioidemme jälkeen rakenteli kotelon rungon. Ulkoyksikön virtakytkin on asennusvaiheessa kiinnitetty reilusti laitteen yläpuolelle, minkä vuoksi kotelon korkeutta piti kasvattaa selkeästi ulkoyksikköä ylemmäksi.

Suojarimoiksi valitsimme reunoille paksumpaa ja eteen ohuempaa. Ohuempaa eteen siksi, että laite pystyy hengittämään paremmin. Ulkoyksikön toiminnan kannalta oli myös tärkeää rakentaa suojakotelo riittävän irti laitteesta - meidän kotelossa on hengitysrakoa sivuilla 5 senttiä ja edessä noin 10.

Kattoon käytimme varastosta löytyneet ohuet vanerilevyt, jotka päällystimme siskoni hirsitaloraksalta kierrätetyllä kattohuovalla. Samaa huopaa olemme käyttäneet myös roskakatoksen katossa. Kiinnitykseen valitsimme piha-aidasta tähteeksi jääneet L-kiinnikkeet, joita meni yhteensä 7 kappaletta - vähempikin olisi riittänyt, mutta pysyypähän nyt kunnolla kiinni seinässä.

Alkuviikosta pääsen näyttämään teille muutakin valmistunutta. Mutta nyt, nautitaanpas sunnuntaista! ♥

Deko 133 -blogia voit seurata myös täällä:

FACEBOOK  |  INSTAGRAM  |  BLOGLOVIN  |  INDIEDAYS

Hey there Friday

...we've been looking for you since Monday!

No ei ehkä tässä olla oikeasti koko viikkoa perjantaita odotettu. Muutenhan elämä ei olisi kuin viikonloppuja varten ja minä ainakin haluan ottaa ilon irti arjestakin. :) Mutta kyllä, perjantai otetaan taas lämmöllä vastaan.

Pikkuinen hopealanka ruukussaan sai tulla jo tuomaan syksyä sisälle. Määrättömästi emme kuitenkaan ehdi sitä ihastelemaan, sillä tavoitteena on saada polkaistua nyt viimeisiä pihaprojekteja loppusuoralle (instasta voit kurkkia niitä jo vähän etukäteen). Sitten olisi myös synttäreitä juhlittavana ja jalispelejä pelattavana. Ihan lököilyksi ei täällä siis olla laittamassa - sen voin kuitenkin luvata, että herätyskelloa ei aamulla näy eikä kuulu.

Alkajaisiksi tehokas siivousspurtti ja sitten pyhäfiilis silmään. Mites siellä?

 

Deko 133 -blogia voit seurata myös täällä:

FACEBOOK  |  INSTAGRAM  |  BLOGLOVIN  |  INDIEDAYS

Näin asettelin - On the bench

Meillä on kotona oikeastaan kolme paikkaa, jotka sopivat erilaisten asetelmien tekemiseen. Olohuoneen tähtilipastoa olen varmaankin eniten näytellyt, mutta sen lisäksi pienet tavarat vaihtavat paikkaansa takan vieressä sijaitsevalla penkillä sekä miehen vanhan puulipaston päällä.

Valkoisen penkin päädyssä on ollut hyvä paikka kesällä tekemälleni betonitaululle. Taulu antaa rauhallisen, mutta kuitenkin mielenkiintoisen taustan muille esineille. Sen edestä löytyvät nyt metallinen numerosabluuna ja House Doctorin Square-kynttilänjalka. Kynttiläaikaa en ole vielä osannut aloittaa, joten Squaren sisälle laitoin pienen neilikkamaljakon.

Vaikka ihailen monien blogien runsaita asetelmia, haluan omilla pinnoilla säilyttää selkeän otteen. Kolmellakin elementillä saisi jo kivan kokonaisuuden, mutta huomaan taipuvani aina neljään yksityiskohtaan. Se on kuitenkin maksimi. Värien puolesta pyrin harmoniaan - rallattelevat lisäykset eivät meille sovi.

Asetelman tekemisessä on tärkeintä miettiä, mistä suunnasta sitä katsoo. Tätä penkinpäällystä katsotaan kahdesta - ohi kävellessä sivusta ja sohvalla istuessa suoraan edestä. Limitykset ja lomitukset mallaan siis siitä kulmasta, mistä asetelma kerää eniten katseita. Sisustussymmetrian saa aikaan fyysisellä epäsymmetrialla: esineiden välimatkoja kannattaa viilata niin leveys- kuin syvyyssuunnassakin ja rikkoa niillä tasapaksua linjaa. Oma ajatukseni tässä asetelmassa oli korostaa Squarea neilikoineen: siksi siirsin sitä sivusuunnassa yli betonitaulun ja hiihätin laitaa vähän lähemmäksi penkinreunaa. Liian pitkiksi välejä ei kuitenkaan voi kasvattaa, sillä silloin hengittävästä raosta tuleekin kylmä kolo.

Varmaan jokainen meistä on elänyt sen kauden, kun kaikki sisustusesineet on pitänyt laittaa riviin näytille tasaisin välimatkoin. Ainakin minä tunnustan tehneeni kyseisen kardinaalimunauksen, mutta puolustaudun samalla hengenvedolla sillä, että noista ajoista onkin jo miljoona vuotta aikaa. Nyt lähinnä huvituttaa, kun ei mukamas ole muuta hoksannut. Onneksi meitä on jo vuosia ohjeistettu kerrostamaan, yhdistelemään, limittämään, syventämään ja stailaamaan - niin kaupallisissa kuin vapaissakin medioissa - joten ainakin nämä sisustusmunaukset lienevät vähenemään päin.

Asetelmien suhteen olen nykyisin varsin ailahteleva sisustaja. Toisinaan yksi kohta saattaa muuttua erilaiseksi tiuhallakin tahdilla, mutta joskus pikkuesineet nököttävät paikallaan kuukausia. Parasta näissä on kuitenkin se, että olipa vaihtumaväli mikä hyvänsä, saa asetelman ja uuden ilmeen luotua yleensä jo valmiiksi kotoa löytyvillä esineillä. Sen kun vain järjestelee ne uudelleen.

Millainen asettelija sinä olet?

Deko 133 -blogia voit seurata myös täällä:

FACEBOOK  |  INSTAGRAM  |  BLOGLOVIN  |  INDIEDAYS

Syyskuun silmukat

Tervetuloa, syyskuu! Haaveilen niin kovasti, että alkava kuukausi lunastaa odotukset kuulaista aurinkopäivistä, eikä tee niinkuin elokuu, joka petti kaikki keliennakoinnit. Sade saa nyt riittää, sillä tarvitsemme hyviä ilmoja pihatöiden lopettelemiseksi.

Tiedän, että syksy tarkoittaa monille samoja asioita: kynttilätunnelmaa, villasukkia, takkatulta, syysvaatteita, huopaan kärpertymistä ja sisustusintoa. Näitä se on minullekin. Lisäksi minulle iskee joka syksy alitajuinen neulomisbuumi - joka vuosi on tehtävä vähintään yhdet uudet kausilapaset. Viime vuonna käsinepari jäi toisen kämmenosasta vajaaksi ja nyt mietinkin, jatkanko nuo entiset loppuun vai aloitanko uudet. Jotain täytyy kuitenkin neuloa... Vai olisiko niin villi, että kokeilisi tehdä villasukat?

Luonnonilmiöiden puolesta pidän joka syksy peukkuja, että saisimme nähdä voimakkaita revontulia. Syyskuu on niille otollisinta aikaa. Muistan hyvin elävästi miten eräänä yönä, lukioikäisenä kotiin ajellessani, taivas velloi ja aaltoili kirkkaanvihreistä revontulista. Pysähdyin keskelle korpitaivalta ja silloin minua oikeasti itketti - näky oli niin kaunis. Toivon, että näkisin vielä joskus vastaavaa.

Syksy konkretisoituu minulle varsinaisesti siinä vaiheessa, kun bongaan taivaalta kurkiauran ja huomaan koivujen päästelevän lehtiään. Ruskaa odotan myös kovasti. En sellaista märänruskeaa massaa, vaan kirkkaita ja selkeitä syysvärejä. Toivotaan siis ruskankin puolesta, että syksy on kuiva - sateiset kelit kun jättävät ruskan vaatimattomaksi. Olemme suunnitelleet pientä syysreissua, joten senkin suhteen maisemat saisivat pistää tänä vuonna parastaan.

Ja niin, kuuluuhan syksyyn olennaisesti vielä se yksi juttu, joulun odottaminen. Vaikka en ole vielä poikkeuksellisesti aloittanut joululaulujen soittamista pianolla, olen kyllä jo suunnitellut tämän vuoden paketointilinjoja ja hahmotellut kuusikoristeita. Siskoni oli unissaan jo nähnyt perinteisiä joulupainajaisia: niitä, joissa aattona kaikki valmistelut ovatkin vielä tekemättä ja ulkona sataa vettä. Jep, takuuvarma joulukauden merkki nuo unoset. ;) Ensilumen saapuminen korreloi myös hyvin vahvasti joulufiilikseen: valkoisia haituvia odotetaan intensiivisesti ja niiden leijailu antaa sen viimeisen niitin jouluhöpötyksiin.

Mitä sinä odotat tältä syksyltä? Mikä kertoo sinulle syksyn olevan läsnä?

Deko 133 -blogia voit seurata myös täällä:

FACEBOOK  |  INSTAGRAM  |  BLOGLOVIN  |  INDIEDAYS