Cilla's pesuaineet kotiutuivat!

Viime viikolla pääsin hihkumaan ja hypistelemään, kun posti toi paketin täynnä Cilla's saippuaperheen tuotteita. Huhtikuussahan pääsitte osallistumaan arvontaan, jonka yhteydessä kerroin saippuaperheeseen lanseerattavasta uudesta SIISTI-yleispesusuihkeesta sekä tuotteiden täyttöpusseista.

Tattadadaa, tällainen uusi SIISTI nyt sitten on. Tuoksuna sitruuna-rosmariini on juuri niin hyvä kuin arvata saattaa. Tällä viikolla viikkosiivousta tehdessä oli puunausinto kieltämättä katossa, kun tätä yleispesuainetta sai suihkutella ympäriinsä.

KÄSI-käsisaippuan kiikutin kodinhoitohuoneeseemme. Varsinkin pihatöiden aikaan tämä on ensisijainen käsienpesupaikka. KÄSI-pullon olisi voinut sijoittaa myös vessaan, mutta siellä se olisi vähän piilossa. Näkymä keittiöstä kodariin aukeaa paremmin, joten paikka on parempi estradi kauniille tuotteelle. Alustaksi nappasin pienen peltilaatikon kannen. Minusta nämä kannet ovat aivan huippuja tällaisissa käyttötarkoituksissa, kun tarvitaan pientä ja kompaktia tarjotinta tai alustaa.

TISKI-tiskiaine sujahti oikeutetusti keittiön vesipisteen vieressä sijaitsevaan metallilankakoriin, jossa olen aiemminkin säilyttänyt pulloja. Mahdattekohan muuten huomata kuvista saman kuin minäkin? Vasta nyt nimittäin hoksasin, että olen huomaamattani yhdistänyt saippuaperheen apteekkarinruskeiden tuotteiden seuralaisiksi metallia - elementit näyttävät värinsä ja materiaalinsa puolesta sopivan suloisesti yhteen.

Jos et ole vielä hankkinut omia Cilla's saippuperheen tuotteita, voit klikata Cilla's verkkokauppaan tai tarkistaa lähimmät jälleenmyyjät täältä. Mikäli liikut Helsingissä, löytyy Cilla's kivijalkaputiikki osoitteesta Viipurinkatu 8 - se on aivan Linnanmäen vieressä! Eikun siis kesäreissua suunnittelemaan - muu perhe Lintsille ja itse sisustusostoksille. ;)

Keväistä sunnuntaita!

On perjantai

Myönnän, nyt ei ole emäntä parhaassa hapessa. Sairastelin koko viime viikon, ja siitä jäi tietynlainen tuskaisuus päälle. Ärsyttää ja stressaa vähän kaikki, mutta eniten väsyttää. Töissä meillä on tietenkin nyt viimeiset viikot ennen lomaa niitä kaikkein hoppuisimpia. Vaikka pitkät loma-aamut ovat ihan nurkan takana, tieto ei helpota tässä vaiheessa ollenkaan, kun koko ajan pitäisi venyä ajattelemaan ja toimimaan tauotta. Jos jostain on ollut pientä apua, niin siitä, että on antanut itselleen luvan olla tuskainen.

Vaikka olenkin ulospäin määrätietoinen, toimelias ja hymyileväinenkin, kotona on helppo olla muuta. Olen oikeasti melkoinen itkupilli ja tunneihminen, itkeskelen usein niin hyvistä kuin huonoistakin asioista. Onneksi, sillä kyynelten tirauttaminen puhdistaa ja nollaa oloa uskomattoman nopeasti - jo muutaman minuutin päästä voi mieli olla normalisoitunut tasaisemmaksi. Itse en tirauttele koskaan muuten kuin itsekseni ja miehen seurassa, mutta suosittelen!

Eilen sain mielialahoitoa, kun lähdimme hetkeksi muihin maisemiin. Pääsin Kuopion torille syömään kesän ensimmäisen suklaapehmiksen ja istahtaa hetkeksi vain olemaan ja katselemaan. Vähän shoppailimmekin, ja illan vietimme miehen jalispelissä. Voittekohan kuvitella, miten virkistävää on kiljua, kannustaa ja kommentoida kentän laidalta meneillään olevaa peliä. Nautin! Olen ehdottomasti sitä mieltä, että miehen harrastus on henkireikä myös minulle. Vaikka pääsimme viime yönä nukkumaan vasta pikkutunneilla ja aamulla väsytti nousta kuudelta, ei haittaa. Niin kiva oli piipahtaa muissa ympyröissä.

Sisustamiseen saati pihahommiin eivät ajatukset ja kädet ole nyt taipuneet, mutta sen verran tartuin kameraan, että otin postauksen kuvitukseksi nämä kuvat meidän eteisakselilta. Karhuprintti on viihtynyt lipaston päällä jo monta kuukautta, pidän sitä kovin söpönä. Taustalla olevan taulupohjan olen ensin päällystänyt saneerauslaastilla ja sitten maalannut mustaksi. Edessä olevaan vaaleanpunaiseen atsaleaan olen syystäkin ihastunut, sillä taisin kerrankin löytää kukan, joka ei ole hetkessä kuollut hoidossani. Tähän mennessä ainoastaan ikivarmat neilikat ovat säilyttäneet terhakkuutensa käsissäni, mutta nyt voin näköjään lisätä atsalean samalle listalle. 

Viikonlopulle en aio puskea yhtäkään asiaa pakkototeutukseen. Aion olla ihan luvalla voipunut ja potea oloani vaikka sitten laiskottelemalla koko ajan! Nohevoitumisen aihetta on kuitenkin ukin synttäreiden verran; meidän ikinuori ukkimme täyttää 90 vuotta ja tuota etappia juhlitaan totta kai! Kunpa itsekin saisi niin pitkän ja terveen elämän, että ysikymppisenä porskuttaisi kuten kuusikymppinen. ♥

Mitä teille kuuluu? Aurinkoista viikonloppua!

Valmiina grillaamaan?

Tiedetään, ulkona tihuttaa vettä ja lämpötila huitoo koleissa lukemissa. Vielä pari viikkoa sitten olisi tällainen keli saattanut potuttaa, mutta arvatkaapas mitä? Nyt nautin tästä. Siksi, että on oikea syy jättäytyä sisälle tekemään aivotyötä. Huomasin nimittäin, että kesän ja hommien suunnittelu on jo ajatustasolla älyttömän mukavaa! Varsinkin tällaiselle touhupytylle on havainto erittäin tervetullut - ei kaikkea tarvitsekaan päästä aina heti tekemään.

Ajatuskulut ovat viime päivinä lipuneet erityisesti grillaamiseen. Meillähän on tälle kesälle kovat odotukset niin itse grillauspaikan, grillin kuin grilliruokien osalta. Talon valmistumisen jälkeen emme ole ulkoruokailleet kertaakaan, sillä meillä ei ole ollut grilliä - voitteko kuvitella! Tänä vuonna aiomme kuitenkin paikata tuon puutteen korkojen kera, siitä ei ole epäilystäkään.

Makkarantuoksuisista hetkistä haaveillessani koostin teille kollaasin kotimaisen Muurikan tuotteista. Kaikkihan me tunnemme aidon ja alkuperäisen ulkopannuklassikon, mutta tiesittekö, että Muurikalta löytyy monipuolinen valikoima myös kaikkea muuta grillaamiseen liittyvää? Tuotteita on niin kaiken kattavasta kesäkeittiöpaketista savustimiin, kevyempiin pannusetteihin kuin pienempiin grillaustarvikkeisiinkin. Tässä muutamia esimerkkejä:

1. perinteinen muurikkapannu, 2. savustuslaatikko, 3. Kesäkeittiö Sähkö, 4. teräswokkipannu, 5. teräspaellapannu, 6. pannunalusta pöytään, 7. paistolasta, 8. grillipihdit, 9. sähkösavustin, 10. nuotiokahvipannu, 11. ryöppäyskori, 12. Eco-grilli, 13. kaasupullopöytä, 14. grillaus- ja patahanska, 15. lettujauhot, 16. leikkuulauta

Itse olen erityisen ihastunut tuohon kokonaiseen kesäkeittiöön - varsinkin siihen, että saatavilla on kaasun lisäksi myös sähköllä toimiva versio. Toinen mielenkiintoa herättävä Muurikka-tuote on Eco-grilli. Se on tervalepästä valmistettu kertakäyttögrilli, joka ei tarvitse sytytysaineita. Eco-grilli sopii niin grillaamiseen, keittämiseen, kokkaamiseen kuin savustamiseenkin ja sen voi sijoittaa mihin vain palamattomalle alustalle: hiekalle, kalliolle, hankeen tai vaikkapa takkaan. Kun grilli on käytetty loppuun, jäljelle jää hyvin pieni määrä tuhkaa ja maatuvia hiilen osia. Huomionarvoinen seikka on Muurikka-tuotteissa se, että perinteisen muurikkapannun lisäksi on valikoimassa sarja muunkinlaisia pannuja, kuten wokki-, paella- ja parilapannuja. Ne antavat grillaamiseen monipuolisia ulottuvuuksia ja tekevät ulkona kokkaamisesta vielä astetta hauskempaa.

Vuonna 2007 Muurikka löi hynttyyt yhteen Suomen vanhimman kattila- ja taloustarviketehtaan, Opan, kanssa. Kun Muurikan tuotteet ovat pääosin ulkokäyttöön, pihoille ja terasseille suunnattuja ruoanlaitto- ja elämystuotteita, keskittyy Opa keittiötarvikkeisiin, ruoanlaittovälineisiin sekä saunatuotteisiin. Yhdessä Opa ja Muurikka näyttävät vahvaa suuntaa suomalaisille ruoanlaitto- ja saunahyödykkeille. Jotta Opankin tuotteet tulevat teille tutuiksi, tässä kollaasia myös niistä:

1. La Cuisine -paistopata, 2. Eco-painekattilapaketti, 3. monitoimipannu, 4. Valu-kattila, 5. kuumapannu lämpöalustalla, 6. Anna-teräskattilat, 7. kahvimitta clipsillä, 8. Pedro paistinpannu, 9. Lumo-saunasanko, 10. 11. Lumo-saunamittari, 12. teräskauha, 13. Cerafin-parila-/grillipannu, 14. Lumo-pesuvati, 15. Lumo-saunakiulu, 16. Lumo-saunajakkara, 17. Lumo-löylykauha, 18. salaattiottimet

Opan kattilavalikoima on huikea - korkealuokkaisia tuotteita löytyy niin jokaiseen makuun kuin käyttötarkoitukseenkin. Itse ihastelen erityisesti La Cuisine -sarjan valurautaisia patoja sekä energiatehokkaita Eco-kattiloita. Lumo-saunatuotteet sopivat muotoilultaan skandinaaviseen makuun, joten ne iskenevät sillekin puolen ruutua.

Joko siellä on kartoitettu kesän grillaustarpeita? OpaMuurikan koko valikoima kannattaa käydä jo yleissivistyksenkin puolesta kurkkaamassa täältä. Verkkokaupassa on toukokuun loppuun saakka ilmaiset toimituskulut, joten kipinkapin ostoksille! :)

Millaisia grillaushaaveita teillä on tulevalle kesälle? Joko grillit on valmiina vai vasta hankinnassa?

Suloinen pöllöprintti

Kerroin teille vähän aikaa sitten, että minusta tuli täti. Pienen poikavauvan odotus oli omanlaisensa prosessi koko suvulle ja minun valmistautumistapani oli työstää hellyyttävää sisustusprinttiä lastenhuoneen seinälle. Eilen illalla pihaan kurvasi musta pakettiauto, joka toi julistelähetyksen hypisteltäväksi - ai vitsit, miten olinkaan hötäkässä! Tällainen kuvasta tuli:

Sallikaa tuo kuvaan lisäämäni pyyntö kopioimattomuudesta - kun jotain nyhertää niska vääränä viikkokausia, ei tuotoksen haluaisi olevan helposti napattavissa. :) Samasta syystä jätin valkoisen näkymään vähän harmahtavana; oikeasti printti on täysin mustavalkoinen.

Halusin tehdä pöllöstä sellaisen, että kuva sopisi aikuiseenkin makuun. Siksi mustavalkoisuus. Huomaatte myös, että huhuilija on saanut hyöhenpeiteeseensä vaikutteita marokkolaisista kuoseista. Minusta tästä ei tullut yliampuva, vaan äärimmäisen suloinen, tuollainen mössöttävä. ♥

Juliste on A3-kokoinen, eli se sujahtaa mukavasti vaikkapa Ikean peruskehyksiin. Tätitettävälleni taidan vaihtaa mustat kehykset valkoisiin, sillä ne sopivat paremmin siskoni perheen hirsitalon sisustukseen. Printti on painettu 115 g/m² -vahvuiselle julistepaperille, jossa on mattapinta.

Tilasin pöllöprinttiä pienen erän, joten pystyn ottamaan muutaman tilauksen vastaan, jos siellä ruudun toisella puolella heräsi ihastusta kuvaan. Laita siis postia osoitteeseen deko133@hotmail.com, jos haluat tilata samanlaisen printin itsellesi. Lähetyksen arvo on 15 € plus mahdolliset postikulut.

Mitäs mieltä olette, kannattiko nyhertää tätä pimeinä talvi-iltoina?

Värjötellen

Kun reilut kaksi vuotta kehuskelee ympäriinsä sillä, ettei ole ollut päivääkään kipeänä, niin kyllähän se jossain vaiheessa kostautuu. :) Tietenkin!  Kiertävästä pöpöstä ei nyt tosin vieläkään mahda olla kyse, vaan taisin huiskia alkuviikon pihahommissa liian vähissä vaatteissa, kun nyt sain flunssan riesakseni. Tällä hetkellä kurkkua kaihertaa, nenä on tukossa, portaiden nousemisen jälkeen pyörryttää ja kroppa on yhtä aikaa väsynyt ja viluinen. Kuume ei kuitenkaan ja onneksi ole noussut.

Koska ulkona vallitseva sadekeli oikein komppaa tätä nuhaista olotilaa, päätin taistella pisaroita ja koleaa viimaa vastaan takkatulella. Meillä ei ole takkaa ihan äsken polteltukaan, mutta nyt rätisevä tuli on enemmän kuin paikallaan.

Ennen tulitikun raapaisemista putsasin takkaluukun lasin, joka on ollut nuhruinen joulusta lähtien. Silloin heittelin poltettavaksi vähän sitä sun tätä polttoroskaa, joka tuhrasi lasin sameaksi. Nyt kiiltää.

Totuuden nimissä, ei täällä ihan kurjimmillaan olla. Vain sillä tavalla sopivasti, että on hyvä syy mönkiä peiton alla ja olla tekemättä mitään. Vaikka ruokavalioni on kaikkea muuta kuin monipuolinen ja terveellinen, niin ilmeisesti koulumaailmassa työskenteleminen takaa keskivertoa paremman vastustuskyvyn pöpöjä vastaan. Mutta miten sattuikaan sopivasti miniloma tähän samaan saumaan! Nyt ei tarvitse miettiä, sitkutellako kustannuspaikalla vai jäädäkö kotiin.

Joko siellä on kevätflunssat sairasteltu? Rentoa päivää!

Moderni mummola - remontin jälkeen

Nyt lupaamani keittiöraportti ja kuvatulva vanhempieni kodista! Jos haluatte alkajaisiksi kurkata aikaisemmin tekemäni postauksen remonttivaiheesta, se löytyy täältä. Lapsuuskodissani on siis kevään mittaan urakoitu remonttia useamman neliön alalta; keittiö oli ensisijainen muutoskohde, mutta uudistustyöt laajenivat myös olohuoneeseen. Uunin- ja takaneduslaseja lukuunottamatta kaikki on nyt valmista, joten pääsin viimein kuvailemaan vanhempieni aikaansaannoksia - perinteisiä mummolaefektejä, mutta modernilla otteella. Tältä sisällä nyt näyttää:

Kun pinnat olivat aikaisemmin hyvin puuvaltaiset, on sävymaailma nyt selkeän valkoharmaa. Valkoiset kaapistot, tummanharmaat laskutasot, rosteriset kodinkoneet, vaaleat seinät ja lattia sekä tummanharmaa kivilaattaseinä luovat tilaan selkeän ja rauhallisen tunnelman. Pinnat ovat aikaisempaa yhtenäisemmät, mikä tekee ilmeestä levollisen. Ikean Hektar-kupuvalaisin kerää katseita saarekkeen yläpuolella ja tasapainottaa kauniisti kokonaisuutta. Saarekkeen paikalla oli ennen umpinainen väliseinä - nyt sitä ei voisi tuohon enää kuvitellakaan!

Parimetrinen keittiönpöytä oli käännetty sunnuntaina äitienpäivän kunniaksi pitkittäin, jotta ympärille mahtui mahdollisimman monta kahvittelijaa. Arkisin pöytä on poikittain keittiön toisen ikkunan jatkumona. Omissa silmissäni keittiö saa aina ylimääräisen plussan, jos pohjaneliöt antavat mahdollisuuden ruokapöydän kääntelyyn. 

Käytännössä remonttimuutos on ollut huikea, aivan kuin toiseen taloon astuisi. Pimeähkön, 90-lukulaisen keittiöilmeen oli todellakin aika väistyä raikkaan ja ryhdikkään tieltä. Muutosvertailun helpottamiseksi tässä perinteiset kuvat ennen ja jälkeen.

Siinä siis keittiö. Nyt voisimme vilkaista kuvien välityksellä myös olohuoneen puolelle. Ennen väliseinän purkamista huoneesta toiseen näki vain kahdesta eri kulkuaukosta kurkistamalla. Nyt huoneet ovat yhtenäistä tilaa, jossa valo pääsee kulkemaan vapaasti läpi.

Myös äidillä on mustavalkoiseksi tuunattu vitriinikaappi, jonka paraatipaikalle ovat päässeet himolukijan lempparikirjat. Kaapin kaverina keinuu vanha kiikku. Mustan kolminaisuuden täydentää seinälle nostettu, mustaksi maalattu ikkunanpoka.

80-luvun lopulla rakennetussa valkotiilitalossa on luojan kiitos ryhdikkäät, mustat ikkunanpielet. Siinä olisikin ollut näpertelemistä, jos väritys olisi niissä ollut ruskea. Olohuoneessa ikkunapinta-alaa on koko yhden pitkän seinän alalta - se on koottu alempina olevista pikkuikkunoista ja ylemmäs yltävistä isoista laseista. Jos olisin kuvannut ikkunoista ulospäin, näkisitte alaspäin viettävän pellon jälkeen järvimaiseman, jonka takana kohoaa jyhkeä paljakka. Minun mielenmaisemani, joka rauhoittaa aina.

TV-taso on asetettu nyt vinosti katkaisemaan pitkulaista olkkaria. Ratkaisu tuo mukavasti mielenkiintoa huoneeseen. Kalusteiden puolesta olisi päivitettävänä vielä nuo mustat, kirsikkaisilla yksityiskohdilla höystetyt nahkasohvat. Ei kuitenkaan ihan heti, sillä kesällä on taloon tupsahtamassa pieni koiranpentu, jonka kannalta on varmasti ihan hyvä, jos löhöilypaikat ovat vielä uusimatta. Ja hei, ihan kun olisinkin kuullut kaikuja, että kirsikkaiset ja pyökkiset kalusteet olisivat taas palaamassa muotiin? ;)

Seinäpinnat vedettiin remontissa valkoisiksi, mutta nyt on vielä harkinnassa tehdä yhtä tai useampaa tehostepintaa harmahtavalla sävyllä, joko tapetoiden tai erikoisemmalla maalaustekniikalla. On nuo remonttireiskat vaan taitavia, ihan itse toteuttivat koko muutoksen. Talosta on päivittämättä enää kaksi huonetta: eteinen ja aulatilat. Niihin ei ollut tarkoitus enää tähän hätään kajota, mutta ilmeisesti sekin remonttilaajennus on toteutumassa, kun pikkuveljeni oli tarjoutunut uudistamaan tilan rakennusinsinööriopiskelijan harjoitteluprojektina. Way to go, bro!

Sellainen moderni mummola meillä. Olen niin onnellinen, että vanhempani toteuttivat kauan haaveilemansa muutoksen ja pääsevät nauttimaan siitä vielä monia, energisiä vuosia eteenpäin! ♥

Kiitos, että jaksoit lueskella tämän maratonraporttini. :) Iloista minilomaa!

Äitienpäivänä

Tänään juhlitaan äitejä niin niemissä kuin notkoissa. Oma äitini sai lahjaksi ruusun sijaan atsalean, joka sointuu hempeästi mustaksi maalaamaani saviruukkuun. Pieni paketti on yhteinen meiltä kolmelta lapselta ja isältä: siitä kuoriutui Magisson teräksinen keittiöliinateline. Teline onkin oikeastaan viimeinen juttu, joka äidin uudesta keittiöstä uupui. Minulla itselläni on ollut käytössä samanlainen kohta puolitoista vuotta (klik), ja on ollut hyvä! Vähän kuin extralahjana, modasimme ja asensimme porukalla toissapäivänä kupulampun vanhempieni keittiöön, saarekkeen päälle. Voisinkin muuten ottaa postauslistalle keittiön ilmeen esittelyn nyt, kun kaikki on valmista. Remonttivaiheen näitte pari kuukautta sitten.

Mutta niin, pitäisiköhän äitienpäivänä osata postata oivaltavia sanoja ja kauniita määritelmiä äitiydestä? Uskon, että yleensä jokainen äiti on lapselleen se paras äiti. Ihan pakko kuitenkin mainita, että ottamatta kuitenkaan lukuun niitä äitejä, jotka omalla alkoholinkäytöllään tuhoavat lastaan jo sikiöaikana saati varhaislapsuudessa hyvin perustavanlaatuisesti. Työni kautta olen joutunut näkemään äitien alkoholiläträysten konkreettisia seurauksia ja sen vuoksi aihe saa minut aina raivon ja surun partaalle - äitienpäivänäkin. Samaan hengenvetoon kuitenkin ihastelen kaikkia niitä äidinmielisiä, jotka ottavat siipiensä suojaan sellaisia lapsia, joiden kasvattamiseen ei oma biologinen äiti ole kyennyt. Melkein itkettää, kun ajattelee sitä sydämensuuruutta, jolla sijaisäidit lapsiaan luotsaavat.

Mitä tulee omaan äitiini, nostan hattuni niin korkealle kuin kädet yltävät. Mitkään ylisanat eivät riitä kertomaan, kuinka juuri meille onnekkaille on sattunut se maailman paras äiti. :) Uskon, että aika pitävä hyvän äitiyden mittari luetaan lasten tultua aikuisikään. Silloin, kun tytär miettii, millainen äiti haluaisi olla omille lapsilleen. Jos tavoitteena ja unelmana on olla samanlainen äiti kuin oma äiti on ollut, niin silloin kasvatustyö ja äitiys on mennyt varmasti nappiin. Omalla kohdallani näin on sataprosenttisesti. Minusta on esimerkiksi aivan huippua, että pienempinä meillä oli napakka kuri. Ei puhettakaan, että kiukuttelemalla ja vonkumalla olisi saanut haluamaansa. Päinvastoin, aika kului hyvällä mielellä puuhastellessa. Ja nimenomaan puuhastellessa: en muista koskaan valittaneeni, että olisi tylsää. Maaseudulla kasvaneena löytyi aina touhumahdollisuuksia. Vanhemmat kannustivat meitä keksimään itse tekemistä, ja niin sen pitäisikin olla - lapsen kokoaikainen viihdyttäminen ei ole vanhemman tehtävä. 

Nyt vanhempana annan arvoa sille, ettei äiti ole koskaan sanalla tai edes eleelläkään tuominnut yhtään tekemääni asiaa. Peliliikkeitä on tullut tehtyä jos jonkinmoista, mutta aina olen niihin vain tukea saanut. Äiti on nykyisin se ensimmäinen kaveri, jolle tilitän niin ilot kuin ketutuksetkin. Meillä on myös paljon yhteisiä kiinnostuksenkohteita, joten pulina-aiheita riittää. Tekniikka antaa mukavan mahdollisuuden päivittäisiin kuvaraportteihinkin.

Löytyykö teiltä muilta suuria ajatuksia äitiydestä? Itse huomaan kokoavani aiheesta tällaista sekalaista ajatuksenvirtaa. Työkaveriani lainaten toivon hyvää äitienpäivää niin kaikille äideille, sellaisiksi haluaville kuin emohahmoillekin! ♥

Kun ilahdutin bloggaajaa...

Täällä kerroin saaneeni kahdesta osoitteesta haasteen, jossa tarkoituksena on ilahduttaa toisia bloggaajia. Itse päätin tuolloin muistaa takaisinpäin kahta hurmaavaa naista, Syhinän Syhiä ja Stella Vaniljan Seijaa.

Kokosin naisille pienet paketit, jotka sisälsivät pikkuista kivaa: Annon tiskiliinan, Tigerin muistikirjan ja viivoitinkynän, Mayn servettejä sekä kalenteritulosteet touko- ja kesäkuulle.

Paketoinnissa värilinjani oli melko ruskea, kun kiepsautin tulosteet ruskeaan pakkauspaperiin ja kaikki tavarat ruskeisiin paperipusseihin. Tulostepötkylöiden ja paperipussien kylkeen askartelin mustat "Ilahdutan bloggaajaa" -ympyrät, eli tulostin, leikkasin ja teippasin merkit paikoilleen.

En tiedä humpsahtiko homma liikaa oman iloittelun puolella, sillä paketteja oli niin kiva miettiä ja värkätä. Toivottavasti niistä kuitenkin välittyi ilahduttamisen tarkoitus vastaanottajillekin, sillä sydän oli touhussa mukana. Kiitos vielä, Syhi ja Seija, te ihanat blogisiskot! ♥

Mikäli resursseja olisi, voisin kääräistä vastaavanlaiset paketit jokaiselle Deko 133 -blogin lukijalle - niin hiljaiselle vilkaisijalle kuin aktiiviselle kommentoijallekin. Teiltä saan hurjasti intoa ja paloa bloggaamiseen. Kiitos siis Sinulle; ota vastaan oma pakettisi näin virtuaalisesti ja kuvien välityksellä.

Iloista viikonloppua!

Pyykkikori

Kodinhoitohuoneen pyykkikorit - siis ne kaapin sisällä olevat metalliset - ovat meillä hyvin vähällä käytöllä. Niihin heitellään vain sellaisia pestäviä, joilla ei ole akuuttia kiirettä koneeseen. Arkivaatteet ja muut tekstiilit, joiden on tarkoitus pyöriä jo seuraavassa pesusatsissa, nakkaamme yleensä jo heti koneeseen odottamaan. Pesukoneen luukku on raollaan, etteivät vaatteet mynnähdä ennen pesua. Mies kuitenkin harrastaa sitä, että kasaa kamppeita avonaisen luukun päälle. Minä en tuosta (sisustuksellisesti rumasta) tavasta tykkää ollenkaan, joten olen pohtinut tapaeroihin kompromissiratkaisua. Toivon, että se olisi nyt tässä.

Synttäripaketistani löytyi Vitron lisäksi tämä toivomani House Doctorin pyykkikori. Olen haaveillut korista jo melkein vuoden, mutta pantannut hankintaa jostain selittämättömästä syystä. Ehkä halusin alitajuisesti jättää tämän juuri synttäriherkuksi. :) Puolimetrisessä ja halkaisijaltaan 40-senttisessä korissa pidän erityisesti etulaidan tekstikuosista; tällaiselle teksti- ja numerofanaatikolle se on niin mieleen kuin olla ja voi.

Korin sijoitin paraatipaikalle pesukoneen eteen. Tuossa se toivottavasti estää pestävien vaatteiden kulkeutumista lattialle tai luukun päälle. Kokonsa puolesta kori myös tarjoaa ilmavuutta, eli tekstiilien ei pitäisi siinä juurikaan hautua.

Millaisia pyykkiratkaisuja teillä on? Heittelettekö vaatteita suoraan koneeseen, tällaiseen koriin vaiko ihan kaapinovien taakse odottelemaan?

Keväistä torstaita!

Muutos pilkottaa

Katsokaapas oikein tarkasti tätä postauksen ensimmäistä kuvaa. Jotain on meillä nyt muuttunut - huomaatteko, mitä?

Joko bongasitte? Kyseessä on lauantai-illan tuotos, kun eriparisista villasukista huolimatta sain touhuiluvaihteen päälle. Näkymä olohuoneesta työhuoneeseen muuttui hieman, kun takaseinä sai koivukuosia ylleen.

Ja kyllä, ihan itse tapetoin. Ensimmäistä kertaa elämässäni. Jännitti aika hirmuisesti ensimmäistä vuotaa kiinnittäessä, mutta seinästä tuli parempi kuin olisin ikinä uskaltanut odottaa. Alunperin minun piti lähteä miehen mukaan jalkapallopeliin, mutta sade muutti suunnitelmat - ja hyvä niin. En ole kuulema ainut, joka seinästä tykkää. :)

Työhuoneen ensimmäinen muutosaskel on siis otettu. Seuraavana puuhana on toteuttaa kaksi kalustukseen liittyvää haavetta, joista ainakin toinen on julmetun painava. Katsellaan siis taas kuukausi tai pari eteenpäin, milloin ja miten huone nytkähtää eteenpäin.

Aurinkoa viikkoon! ♥

P.S. Nohevoiduin eilen illalla pitkästä aikaa Facebookin kanssa ja sukelsin muiden blogien sivuille. Käykäähän tykkäilemässä Deko 133:n FB-sivuista, niin löydän teidätkin sieltä!

Vitro

Tässä komeilee uusi piensisustuslempparini, House Doctorin Vitro. Rautakehikko ja koeputkimaiset lasimaljakot - niin minun juttuni. Eipä ollut hankalaa miettiä, mitä toivoa mieheltä syntymäpäivälahjaksi.

Tällä hetkellä en vielä halua täyttää pikkumaljakoita millään, vaan ihastella Vitroa tuollaisenaan. Parasta tässä on varmaankin se, että hökkyrä on kaukana perusmaljakosta: mielenkiintoinen ja omaperäinen - minun silmissäni kaunis ja suloinen.

Toivottavasti teidän vappunne sujui mukavasti! Täällä vappuaatto meni odotusten mukaan suvun uutta pikkumiestä katsastellessa. Eilen taas starttasimme Jyväskylään Harjun vappupiknikille ja kaupungin humuun. Jyväskylän vappu on itselle se ainut ja oikea - muualla se ei yksinkertaisesti tunnu miltään. Jatkoimme iltapäivää katsomalla Suomen jääkiekkopelin ensimmäisen erän Passionissa isolta screeniltä. Siellä tapasimme opiskeluaikoinakin kannustaa Leijonia. Koti kuitenkin houkutti siinä määrin, että loput erät seurasimme matkalta kännykän välityksellä. Itse olin niin nuutu, että torkuin tullessa aika monta kilometriä. Nytkin on sen verran vötky olo, että jaloissa on eripariset villasukat, kun en muuta löytänyt. Onneksi kohta on kesäloma!

Rentoa lauantaita!