Jatketaanpas taas tutustumista Tanskaan! Saavuimme maahan viikonloppuna ja sunnuntain ohjelmaksi valitsimme road tripin länsirannikolle. Ajattelimme, että sunnuntaina ei olisi varmuutta kaupunkipaikkojen ja kauppojen aukioloista, joten päivä kannattaisi käyttää muunlaiseen koluamiseen. Länsirannikolle siksi, että matkalla saisimme mukavan läpivalaisun maasta, pääsisimme kastamaan varpaat mereen, ajamaan rantaviivaa pitkin, ihmettelemään dyynejä ja näkemään aitoa tanskalaista maisemaa pikkukylineen.
Reittimme päätähtäin oli länsirannikolla sijaitseva Vejers Strand. Sitä ennen otimme välietapeiksi Roskilden ja Odensen. Vejers Strandilta ajoimme rannikkoa pitkin Ringkøbingiin ja sieltä takaisin Kööpenhaminaan. Kokonaismatkaksi kertyi pikkuisen päälle 800 kilometriä ja matkustusajaksi 12 tuntia. Ihan sopiva kahdelle aikuiselle. Aamut eivät ole meidän vahvuutemme, joten lähdimme hotellilta matkaan aamupalan ja hyvien vötkyilyjen jälkeen vasta kymmeneltä, takaisin saavuimme puoliyön kieppeillä.
Reitin suunnittelimme oikeastaan vasta edellisenä iltana hotellilla, sitä ennen oli ollut ajatuksena vain ajella jonnekin länteen. Tätä huristelu-uraa voin kyllä suositella lämpimästi, sillä pidemmät ajeluvälit sai taittaa nopeasti moottoriteitä pitkin ja niiden vastapainona kurvailla varsinaisissa kohteissa idyllisempiä pikkuteitä. Tätä postausta yritän jakaa nyt välikohteiden mukaan, katsotaanpas siis miltä reissussa näytti.
ROSKILDE
Roskilde on Kööpenhaminan kupeessa, joten kaupungissa voi ihan hyvin käydä pääkaupungista käsin päiväseltään ja ehtiä vielä muihinkin puuhiin. Idyllinen paikkakunta on kuuluista suurista musiikkifestareistaan, jotka sattuivat juuri olevan meneillään vierailumme aikana. Katukuvassa festarit näkyivät kumisaapastelijoina, mutta ruuhkasta ei ollut tietoakaan. Toki vierailuaikamme ennen puolta päivää sunnuntaina vaikutti yleiseen vilkkauteen, sillä moni kauppa oli vasta avautunut tai avautumassa. Shoppailutavoitteita meillä ei Roskildessa ollut, joten aamupäivä oli käynnillemme oikein hyvä ajankohta. Keskustan läpi kulkevaa kävelykatua pitkin oli leppoisaa tepastella ja aistia ennen vuotta 980 perustetun kaupungin tunnelmaa. Postauksen ensimmäinen postilaatikkokuva on Roskildesta. Lähtiessä meidän oli ihan jo kokemuksen vuoksi kiepattava festarialueen kautta ja olihan siellä lössiä! Lava-alueesta saimme kauempaa pikkuriikkisen vilauksen, mutta jo senkin perusteella tapahtuma on oikeasti massiivinen. Telttarivistöjä näimme melkeinpä silmänkantamattomiin, huh.
ODENSE
Odenseen päästyämme poutainen päivä muuttui kirkkaaksi auringonpaisteeksi - aivan mahtavaa oli saada huitaista pitkähihaiset pois päältä ja tutustua kaupunkiin kesäfiiliksellä. Odensessa kurni jo nälkä, joten ensiksi etsimme sopivasti tanskalaisen välipalapaikan. Ja mikä helmi löytyikään! Mussutimme elämämme maukkaimmat toastit Lagkagehusetissa, trendikkäässä leipomon ja kahvilan yhdistelmässä. Jälkipaloiksi suklaaihanuuksia. Myöhemmin Kööpenhaminassa hoksasimme, että Lagkagehuset onkin yhden paikan sijaan tanskalainen ketju, jolla on kahviloita ympäri maata. Nam, käykää ihmeessä herkuttelemassa! Odensen keskustassa on Roskilden tapaan kävelykatu: täällä taivallusmetrejä on kuitenkin rutkasti enemmän, sillä kaupunki on Tanskan kolmanneksi suurin. Sunnuntaista huolimatta lähestulkoon kaikki kaupat olivat avoinna ja pääsimmekin lievästi sanottuna shoppailujen makuun. Parkkipaikat löytyivät muuten niin Roskildessa kuin Odensessakin aivan kävelykadun kupeesta ja viikonpäivän vuoksi ne olivat ilmaiset.
VEJERS STRAND
Länsirannikolle päästyämme taivas muuttui jälleen pilvisemmäksi, mutta vielä ei onneksi satanut. Rantaa edelsi pikkuruinen kylä, jonka jälkeen meri avautui auton eteen. Vejers Strand on siitä hauska paikka, että biitsillä saa ajaa omalla autolla. Mekin kävimme ensin huristelemassa edes ja takas, ennen kuin asemoiduimme uimavalvojantornin viereen. Vaikka keli oli viileä, mereen näytti uskaltautuneen useampi polskija. Me emme ihan niin rohkeita olleet, vaan mies pärskäytti farkkunsa reisiä myöten märiksi (arvatkaa vaan oliko vahinko) ja minä kokeilin vettä naisellisesti nilkkoihin ja ranteisiin asti. Ei ollut niin kylmää kuin ennakoin. Muistoksi poimimme rannalta pari simpukankuorta ja pussitimme muutaman nyrkillisen vaaleaa hiekkaa.
Kerroinkin aiemmin, että olimme liikenteessä minun Tiinullani. Vaikka yhdessä ollaan taivallettu jo pyöreät parisataatonnia, arvelutti silti, kestääkö auto reissussa ongelmitta. Kesti, ja siitä hyvästä peltileidi ansaitsee omankin kuvansa postaukseen. Takana kohoavat muhkeat hiekkadyynit, joita länsirannikko oli pullollaan.
RANTAREITTIÄ PITKIN
Vejers Strandilta lähtiessämme pois näimme solttupojan jos toisenkin. Länsirannikolla on Tanskan armeijan harjoitusalueita, jotka ovat ilmeisen aktiivisessa käytössä. Ringkøbingiä kohti ajelimme pikkuruista 181-rantatietä pitkin, jonka molemmilla puolilla oli vettä: vasemmalla Pohjanmeri ja oikealla Ringkøbingin vuono (ei vuono norjalaisittain, vaan pikemminkin lahti suomalaisittain). Tämän tien halusin erityisesti matkalle, sillä sitä pitkin pääsimme näkemään tanskalaista merenrantamaisemaa hiekkadyyneineen ja karuine, pitkäheinisine nummineen. Kilometri toisensa jälkeen sivuutimme myös pikkuruisia tienvarsikyliä, jotka loppuivat yhtä äkkiä kuin alkoivatkin. Sanoisin, että saimme todellakin nähdä aitoa Tanskaa. Vejers Strandin jälkeen alkoi pikkuhiljaa sadella ja ropina yltyi mitä lähemmäksi Ringkøbingiä pääsimme. Päivänvalo loimotti kuitenkin sen verran, että maisemia pystyi vesipisaroiden lomasta katselemaan.
Ringkøbingissä emme enää lähteneet metsästämään myöhäistä välipalapaikkaa, vaan tankkasimme reteästi mäkkärillä. Siitä eteenpäin ajoimme yhtäkyytiä motaria takaisin Kööpenhaminaan. Vuorottelimme ajomatkat niin länsirannikon road tripillä kuin koko Tanska-reissullakin puoliksi ja minä poljin kaasua päivän alkukyytien lisäksi tämän loppumatkan. Ei ihan kaikista mukavin nakki, sillä illan synkistyessä alkoi sataa kaatamalla. Eikä tosiaankaan, kun ottaa huomioon että koen jo tavallisestikin heikkoutta hämäränäköni kanssa, saati nyt sateessa lainehtivalla pikatiellä kirkkaiden ajovalojen viuhuessa vastaan ja vierestä. Tanskassa ei muuten moottoriteitä ole valaistu, toisin kuin Suomessa. No, hotellille selvittiin ja onnellisesti aikataulussa rojahdettiin levolle.
Huikea päiväreissu! Etappien ansiosta matkan pituus ei tuntunut kahdeksaltasadalta kilometriltä ollenkaan. Me tosin olemme täällä korpitaivalten takana tottuneet pitkiin välimatkoihin muutenkin, joten harjaantumattomampaa kuskia kilometrit voivat puuduttaa. Mikäli siellä joku suunnittelee reissua Tanskaan, suosittelen ehdottomasti ottamaan ohjelmaan jonkinlaisen päivämatkan kohti länttä. Maisemat ovat täysin erilaiset kuin itälaidalla, joita niitäkin tulen jossakin vaiheessa esittelemään. Polttoaineen hinnoista sen verran, että toisin kuin googlaustulokset väittivät, on Tanskan hintataso ainakin tällä hetkellä alhaisempi kuin Suomessa ja Ruotsissa. Euron kuvat silmissä bongailimme ja jopa ihmettelimme halpoja litrahintoja.
Seuraava Tanska-aiheinen postaukseni tulee käsittelemään Kööpenhaminaan tutustumista. Tiinu sai jäädä hotellin parkkiin lepäämään ja me otimme alle hieman toisenlaiset pyörät. Niistä kuitenkin vähän tuonnempana. ;)
Kesäisempää maanantaita!
