DIY: Valkoiseksi maalattu piano

Piano tekee kodin. Olen soittanut pianoa alle kouluikäisestä saakka ja haaveillut aina omasta, nimenomaan valkoisesta pianosta. Nyt minulla se on. ♥ Tällaisenaan soitin ei tosin meille tullut, vaan alkuperäisen lookin voi kurkata tästä heinäkuisesta postauksestani. 

Olen maalannut pianon nyt kolmeen kertaan. Maalina käytin reilut kaksi vuotta vanhaa Super-remonttimaalia, jolla kaikki talomme sisäseinät on maalattu. Maalipurkkiin oli jäänyt raksa-ajalta vielä käyttämätöntä tavaraa ja kun se näytti vielä olevan elossa, käytin tököttiä ilman muuta tähän projektiin. Valkoisen sävy on Tikkurilan Jääruusu, joka on juuri sopivan valkoinen eikä yhtään sinertävä tai kellertävä. Pohjakäsittelynä tein ainoastaan pesun. Yhtään en pintaa hionut saati käyttänyt siihen pohja-aineita. Kantta minun oli tosin tarkoitus vielä maalata, sillä haluaisin viimeistellä Hellas-tekstin ekstrahyväksi. Silmä on kuitenkin jo tottunut tällaiseen ilmeeseen, joten voi olla, että pianomaalaukset olivat nyt tässä.

Jos olen onnellinen pianosta, niin myös pianotuolista. 70-luvulta peräisin olevan vanhuksen jalat maalasin liitutaulumaalilla mustiksi ja nyt tuoli tulee kauniisti esiin valkoista pianoa vasten. On muuten myös loistava istua, juuri sovelias pianotuoliksi. Aiemmin tuolin väritys oli vihreä; tuon värivaiheen voi kerrata tästä postauksesta. 

Muista kuulumisista sen verran, että täällä taitaa asua jokin salainen aikasyöppö. Tuntuu, että päivät hurahtavat ohi hetkessä ja että aktiivista touhuiluaikaa jää käytettäväksi vain pikkuriikkinen tira. Lieneekö samaa havaittavissa silläkin puolen ruutua? Yritän selätellä kotiprojektien listaa kohta kerrallaan. Välillä tuntuu, että aktiivisuudesta huolimatta ei mitään näkyviä tuloksia jää käsiin. Jos nyt kuitenkin alan miettimään tämän viikon lopputuloksia, on täällä konkreettisiakin saatu aikaan: pergolan sohvan istuintyynyt on nyt päällystetty, sähköpostivuori selätetty ja Blawhi Graphicsin ekat postikortit tilattu. Taitaisi vain pitää olla itselleen armollisempi, niin silloin älyää taputtaa itseään olalle pienemmistäkin suorituksista.

Täällä on muuten ihan syksy. Sen kuulee tuulesta, tuntee iholla ja näkee puista. Kun tänä aamuna samoiltiin pihalla Armaksen kanssa, oli ihan pysähdyttävä katsomaan koivuista lenteleviä oransseja lehtiä ja todettava, että vuodenaika on vaihtunut. Aamu-usvat ovat myös muhkeita, työmatkoja ei nyt noin vain kaasutellakaan. Usvaisessa aamussa starttasimme by the way eilisenkin aamun, kun koululla oli urheilupäivä. Minä olin vetäjänä tarkkuusheittopisteellä ja laskin kyykänneeni päivän aikana lähes 800 kertaa. Arvatkaa vaan, miltä tuntuu nyt takalistossa ja reisiosastolla?! No, jospa näillä oietaan tänään edes takkatulta sytyttelemään.

Tunnelmallista lauantaita!

P.S. AI NIIN! Marulla on Nuapurissa-blogissa käynnissä synttäriarvonta, josta voi voittaa sekä Blawhi Graphicsin CONE-julisteen että skandinaavisen tyylikkäitä RIEMU-magneetteja. Käykää ihmeessä osallistumassa, arvonta-aikaa on huomiseen saakka! KLIK!

Matkalla Tanskassa 5 // Segwaylla Kööpenhaminassa

Takaisin Tanskaan! Nyt on vuorossa niin hyvä vinkki, että vieläkin hykerryttää. Tiedättehän, että kun astuu uudelle ja tuntemattomalle reviirille, sen haluaisi ottaa heti haltuunsa. Käsittää kokonaiskuvan ja hahmottaa ympäristöä kertarysäyksellä. Kööpenhaminaa emme tarkoituksella sännänneet tutkimaan ensin ominpäin, vaan halusimme tutustua kaupunkiin jonkinlaisella opastetulla kierroksella. Ennen matkaa kartoitimme erilaisia vaihtoehtoja, kunnes mies äkkäsi tämän. Segway-kierros Kööpenhaminassa!

TripAdvisorin viiden tähden suosituksiin nojautuen valitsimme tarjonnasta Segway Tours Copenhagenin tunnin mittaisen kiertoajelun. Kahdenkin tunnin kierroksia on tarjolla ja jälkeenpäin ajatellen intoa olisi kyllä riittänyt parituntiseenkin huristeluun! Segway-ajeluita tarjoavia firmoja löytyy kaupungista useampia, mutta uskallan nyt oman kokemuksemme perusteella väittää tätä parhaimmaksi.

Kiertoajelun voi varata suoraan netistäkin, mutta me tupsahdimme sisään ilman varausta; netistä näkee, mihin aikaan kiertoajeluita on alkamassa. Meille sattui käymään niin hyvä tuuri, ettei muita ajelijoita tullut meidän starttiaikaamme. Saimme siis totaalisen privaattikierroksen. Oppaanamme toimi Rainer, jota parempaa luotsia ei olisi osannut kuvitella.

Kierros alkoi kypärien valitsemisella (eikös olekin päheät ralliraidat!) ja segwayhin tutustumisella. Laitteen kyytiin emme saaneet ihan heti nousta, vaan Rainer piti ensin pikakurssin sen toimintaperiaatteista. Seuraavasta kuvasta voikin havaita, että pikkuisen oli tällä neidillä jännitystä kropassa, ennen kuin päästiin tositoimiin.

Saimme harjoitella segwaylla hetkisen kadulla, ennen kuin lähdimme liikenteeseen. Jo treeniosuus oli hauska, mutta sitten vasta hauskuus alkoikin, kun lähdimme peräkanaa kiertelemään Kööpenhaminaa. Rainerilla oli omassa kypärässään mikrofoni ja meillä kuulokkeet - hän selosti näkemiämme asioita koko ajan matkan ja kertoi niin rakennuksista, historiasta kuin nykyajan kuulumisistakin ja vinkkasi meille esimerkiksi kaupoista, kahviloista sekä Kööpenhaminan käyntikohteista. Pysähtelimme olennaisten kohteiden luona ja tällöin pääsimme aina kyselemään mieleen juolahtaneita asioita.

Segwayn huippunopeus on reilut parikymmentä kilometriä tunnissa, joten sillä pääsee suhaamaan suht vauhdikkaasti katuja pitkin. Ehdimme näkemään tunnin aikana enemmän, kuin ikinä olisimme ehtineet millään kävelyretkellä. Pääsimme myös huristelemaan sellaisissa paikoissa, mihin turisti- ja kiertoajelubusseilla ei ole asiaa. Kohteissa selväksi tuli se, että Tanskan kuningasperheellä on historian saatossa ehtinyt olemaan yhtä jos toista hienoa rakennelmaa. Monarkian vaikutus Kööpenhaminan tunnetuimpien rakennusten rakentamiseen on ollut merkittävä. Alapuolen kuvassa parkkeerasimme Cristiansborgin linnan eteen, joka on itse asiassa viides tuolle paikalle rakennettu linna - aikaisemmat ovat tuhoutuneet ihmisen toimesta ja tulipalojen myötä.

Pysähdyimme myös Nyhavnille lepuuttelemaan hetkeksi jalkoja. Voisin vain kuvitella, miltä vastaavat seikkailukilometrit olisivat tuntuneet jalkapatikassa. Segway-kierros ei sen sijaan jomottanut mihinkään, ainoastaan nilkat ja pohkeet olivat tasapainoilun jälkeen hieman venytyksen tarpeessa.

Itse ihastuin kierroksella eniten Kööpenhaminan vanhimpiin osiin ja rakennuksiin. Niiden edessä pystyi hyvin kuvittelemaan, millaista elämä on ollut satoja vuosia sitten. Ihan mahtavaa, että tällaisia miljöitä on maailmassa olemassa!

Jos alussa oli laitejännitystä ilmassa, se karisi matkan aikana. Mies napsaisi meikäläisestä nopean keikistelykuvan, ja tästä voi mielestäni jo hyvin havaita rennomman fiiliksen. Maassa en siis ole, vaan segwayn päällä. Mitä enemmän laitteella kääntyili ja huristeli, sitä varmemmaksi olo muuttui. Jotkut eivät kuulema koskaan hoksaa tasapainoilun ideaa, kun taas toisilla koordinaatio löytyy heti.

Kierroksen jälkeen saimme omat segway-ajokortit, joiden myötä olisimme saaneet vuokrata rannalta omat laitteet käyttöön. Siellä olisi ollut mahdollista ottaa myös rallikisoja, mutta kyseinen mahdollisuus meidän oli tarkan aikataulun vuoksi skipattava. Mutta että tällaiset ajokortit, vähänkö hauska reissutuominen!

Segway-kiertoajelu jäi ehdottomasti yhdeksi reissun hauskimmista ja huikeimmista kokemuksista. Ilo, että lähdimme rohkeasti kokeilemaan! En osaa tämän jälkeen enää kuvitella mukavampaa tai tehokkaampaa tapaa tutustua uuteen kaupunkiin. Jospa nämä vehkeet tulisivat laillisiksi pian Suomessakin.

Vauhdikasta tiistaita!

P.S. Rainer, thank you! We are still smiling here. :) Segway tour was awesome and your guiding extremely brilliant!

Marokkolaislaatta ja aamukahvit

Ei liene epäselvää, kuinka odotettuja viikonloppuaamujen petikahvit täällä ovat. ♥ Se fiilis, kun saa rauhassa pidellä lämmintä kuppia ja mönkiä halutessaan vielä pehmeän peiton alla. Ei tarvitse minuuttiaikataululla olla lähdössä töihin. 

Nämä kupposet laitoin vähäksi aikaa poseeraamaan kesäisen tuliaisen päälle. Kesälomareissullamme kävimme Ruotsissa JB Homen putiikissa, josta minulla onkin tarkoitus postata tarkemmin vielä syksyn edetessä. Oli aivan jumalaisen ihana sisustuskauppa, ehkä jopa hurmaavin missä olen koskaan käynyt! Kannoin sieltä ison kassillisen kaikkea ihanaa mukanani ja tämä marokkolaislaatta on yksi tiskille latomistani tuomisista. Rif Designin sementtilaatta, joka ei tarvitse useampaa laattakaveria kokonaisuutta muodostaakseen - jo yhdessä laatassa on selkeä ja kaunis kuviointi. Tykkään kovasti.

Joko siellä on aamukahvit hörpitty? Täällä vielä santsataan. Rauhallista lauantaita!

Pergola on valmis!

Kun jotakin suunnittelee yli vuoden ja kun varsinaiseen tekemisvaiheeseen menee monta kuukautta, voisi usko olla koetuksella ja luottamus lopputulokseen horjua. Näin ei kuitenkaan ole ollut, vaikka pergolaa olemmekin tehneet hitaasti ja hartaudella. Koko ajan olen nähnyt lopputuloksen silmissäni ja tässä se nyt on, juuri sellaisena kuin pitikin! Tai jos ihan rehellisiä ollaan, siitä tuli ehkä vielä piirun verran parempi kuin kuvittelin. Nämä kuvat napsin kuivalla hetkellä sadekuurojen välissä, siksi lautapinnat näyttävät noin kosteilta.

Pergola valmistui lopullisesti eilen, kun mies viimeisteli rimojen välipuut. Prosessia voisin kerrata sen verran, että tuon patio-osuudenhan me teimme jo viime syksynä valmiiksi. Se on pinta-alaltaan vähän alle 30 neliötä ja käsitelty Tikkurilan kelonharmaalla Valtilla. Viime talvi söi valtattua pintaa sen verran rikki, että yksi uusi kerros vaadittiin pintaan tänäkin vuonna. Viime syksynä tein postauksen valmiista patiosta sekä jatkosuunnitelmista; tekstin ja kuvat voi kurkata täältä. 

Tänä kesänä hankimme pergolan puutarvikkeet jo alkukesästä, mutta huonojen kelien vuoksi pääsimme rakennushommiin vasta pitkän odottelun jälkeen. Rungon pystyttäminen kesti yhden päivän ja rimojen kiinnittäminen toisen. Varsinainen tuskahomma oli noiden rimojen ja niiden välien maalaaminen. Huhheijjakkaa, miten iso urakka on maalata karheaa kuusirimaa joka laidalta! Maalina meillä oli tutusti Tikkurilan Vinha, samaa tavaraa mitä on talonkin maalaamiseen käytetty. Ensimmäisen kerroksen vedin ohennetulla versiolla, jotta aine leviäisi helpommin rimojen väliin. Päälliskerros on sitten jo ihan jytkyä tavaraa.

Mitoista hieman. Leveät pystypalkit ovat 2,2 metriä korkeita. Pergolan pidempi laita on pituudeltaan seitsemän metriä ja lyhyempi noin viisi. Yläpalkit ovat kolme ja puoli metriä pitkiä ja suojarimoitus yltää 190 sentin korkeudelle. Mitat ja rakenteen suunnittelin itsenäisesti, mutta rakentamisen hoidimme miehen kanssa yhteistuumin. Kauppasimme keväällä kirpparitavaroita ja niistä kertyneillä rahoilla saimme kustannettua kaiken puutavaran. Keväinen koti-inventaario siis kannatti!

Pergola sijaitsee etupihan puolella, pienen rinteen huipulla. Yläpuolen kuva todistaa, miten mäkeen istuttamani perennat ovat vuodessa tuuhistuneet. Tuo pinkki perenna on syysleimu, yksi ehdoton lempparini! Koska pergola on tontin korkeimmalla kohdalla, on sieltä mukavat näkymät järvelle.

Pergolan sisäkulmaukseen istutin riippujalavan. Raukkaparka on vähän kärsinyt viime viikkojen paahteista, kun en ole intoutunut kastelukannun varteen. No, kohta vettä taas riittää.

Viimeisestä kuvasta voitte bongata jo yhden seuraavista projekteista. Pihaan ja pihatielle on pitänyt laittaa suojakangasta sepelin alle, kun nurmi meinasi vallata alaa. Melko paljon olemme saaneet jo suojakangasta laitettua, vähän pitäisi jaksaa touhuta vielä pihatien reunojen ja pihan keskikohdan kanssa. Kuvassa siis pilkistää jo osittain peitettyä, ruskeaa kangasta.

Seuraavaksi olisikin ohjelmassa pergolan kalustaminen. Kovin paljoa siitä ei todennäköisesti ehdi enää nauttimaan, mutta jos edes hetkisen tai kaksi. DIY-sohva on jo valmistumassa kuormalavoista. Pöytäryhmän kanssa vatvoin kauan, kunnes päädyin hankkimaan Ikean Falster-sarjaa. Mutta joopa joo, kyseisiä kalusteita ei saa enää mistään Ikean myymälästä eikä verkkokaupastakaan. Voi kurjuus! Täytyy sulatella tätä takaiskua hetkinen ja miettiä sitten muuta vaihtoehtoa. Kovin suuri harmi ei ole, jos pöytäryhmän hankinta tai tekeminen siirtyy ensi vuoteen - ehtiipähän talvella hioa pöytäsuunnitelmat kunnolla uusiin uomiinsa.

Sellainen pergola meillä. Kauan odotettu ja vihdoin valmis! :)

Rymsteerausta

Elokuun alussa vaihdoin meidän makkarin ja vierashuoneen lipastot päikseen. Ajatus lähti pääasiassa tuosta omatekoisesta liitutaulusta, sillä minusta se oli liian piilossa huoneen työpöytään nojaillessaan. Vanerijättiläistä ei voinut laittaa vierashuoneessa aiemmin majailleen akaasiapuisen lipaston päälle, sillä huonekalu oli alle liian pieni ja kapea. Makkarimme Hemnes-lipasto taas oli kokonsa puolesta parempi, samoin valkoinen väri tasapainottaa nyt huoneen mustia yksityiskohtia.

Lipaston päälle en halunnut kasata yhtään ekstraa, ainoastaan ukin vanha vekkari sai siihen jäädä. Nurkassa olleen roikkalampun tilalle vaihdoin Annon pallovalot, ehkä niille tulee nyt tulevalla talvikaudella täällä enemmän loisteminuutteja kuin olohuoneessa.

Vierashuoneen sängyn yläpuolelle minun on tarkoituksena asetella Blawhi Graphicsin printtejä. Kehyksissä ne jo ovat, pitäisi vain valita kolme mätsäävintä. Makuuhuoneestamme siirsin tänne myös sängynpäädyn, sillä kehitin meidän petipäätyyn vähän muuta uutta. Pitääkin ottaa molempien huoneiden sänkytienoot kuvaus- ja postauslistalle.

Ja kyllä, oli minulla tälläkin kertaa kuvausapuri. Milloin korvat pilkistivät sängyn takaa, milloin koko koira röhnötti leveästi matolla ja milloin kurkki etukenossa kuten tässä kuvassa.

Toivottavasti teillä on ollut mukava alkuviikko! Täällä on vaikka sun mitä tauteja liikenteessä ja uhkaavasti tuntuu siltä, että veto alkaa itseltäkin hiipua. Jäiks. Yritetään silti jatkaa toinen Happy Week edellisen perään. Onpahan toisaalta myös hyvä syy seurata sohvaperunana yleisurheilun MM-kisoja - täällä ei jää yhtäkään lajia seuraamatta kun miehellä on vahva yleisurheilutausta. Ja käski sanoa, että on vahva muutenkin, heh. ;)

Hymyjä viikkoon!

Happy Week

Vihdoin. Nyt on uusi tietokone viritelty tositoimiin ja blogihommat palautuvat normaaliuomiinsa. Vaikka uhosin marssivani laiteostoksille jo maanantaina, piti uutta tietsikkaa odotella eiliseen saakka - nettikaupasta löytyi viime viikonloppuna niin hyvä ja laadukas tarjous, että oli maltettava kytätä postilähetystä vielä viisi ekstrapäivää. Hyvä, että mies on IT-alalla, niin asennukset sujuivat illalla suitsait. Lenovo G50 on tämä minun uusi pelini ja ensi tuntumalta vaikuttaa oikein lupaavalta. Toivokaamme meille edellistä versiota enemmän yhteisiä vuosia!

Lanseerasin meille tälle viikolle teeman, joka on tuo otsikon Happy Week. Kuten edellisestä postauksesta saattoi havaita, ensimmäinen työviikko otti todella koville. Taidan olla luonteeltani sellainen, että niinä harvoina hetkinä kun olo on oikeasti maassa, ryven mieluiten ihan pohjamudissa asti ja sitten tavoittelen puhdistuneempana uutta nousua. Niin kävi nytkin. Viime sunnuntaina päätin, että tämä viikko mennään ihan päinvastaisella moodilla ja nyt olen päivittäin hihhuloinut winwin-käsimerkkejä näytellen ja onnellista viikkoa toistellen. On tepsinyt! Mieli on ollut hyväntuulinen eikä surumielisyys ole enää noussut pintaan. Ei, vaikka etenkin mies on ollut nuhakuumeen kourissa ja työviikkoon on mahtunut hämmentäviä havaintoja ihmisten käyttäytymismalleista. Jospa tämä arki olisi nyt selätetty.

Yksi viikon pienistä ilonaiheista ovat olleet nämä valkoiset liljat. Perennapenkkini ovat nyt pullahtaneet kukkaloistoon, ja voi, viimein voin napsia maljakoihin kukkia omilta tiluksilta! Istutukseni taitavat olla melko syyspainotteisia, joten ensi vuodelle voisin yrittää tähtäillä aikaisempiakin lajikkeita. Liljoja kasvoi viime vuonna melko hillitysti, enkä raskinut katkoa niitä sisälle yhtä vartta enempää. Nyt tilanne on toinen, sillä penkit ovat selkeästi alkaneet levittäytyä ja kukkamäärät ovat vähintäänkin tuplautuneet. Pitäisikin kuvailla pihanäkymiä teille ennen kuin kasvit kulahtavat... Olen ollut kovin kranttu kuvailemaan etupihaa, sillä omassa mielessäni se on vielä turhan keskeneräinen. Yritän nyt osata madaltaa rimaa, kyllähän te otoksia katselette vaikkei niissä kaikki vielä viimoisen päälle olisikaan.

Happy Week -postaukseen kuuluu itseoikeutetusti osio myös Armakselle, meidän pikkuiselle collie-poitsullemme. Tai no, en tiedä voidaanko enää puhua kovin pikkuisesta koirasta, sillä Armas painaa jo pyöreät kolmetoista kiloa - on kerännyt lähes kymmenen kiloa lisäpainoa sitten kesäkuun puolivälin, jolloin meille kotiutui. Karvaturri on oikein kiltti ja seurallinen tapaus, välillä heittäytyy varsin fiksuksikin. Temppuja opettelee mielellään, leikkejä ei malttaisi lopettaa ja rapsutuksia rakastaa. Ulos oppi pyytämään itse todella ajoissa, joten matot ovat saaneet olla meillä lattioilla jo heinäkuun alkupäivistä saakka. Takapihalta käsin Armas tykkäisi tarkkailla tiellä hujeltavia autoja ikuisuuksia. Kaikkia lentäviä pörriäisiä olisi myös mukava saalistaa - tällä viikolla on yrittänyt hyppiä kiinni myös taivaalla kierteleviä pienlentokoneita. Sisälle tulemista meidän pitää vielä treenata, sillä poitsun kuulo on ulkoleikeissä varsin valikoiva ja päivästä riippuen täytyy käyttää eri kikkakolmosia kutsumiseen. Parhaiten tepsivät tällä hetkellä kutsut syömään ja jauhelihalle, iskän etsiminen ja Röllin "tilipitappi tilipitappi" -sävelen lauleskelu. Pienet hihnalenkit ovat puolestaan sujuneet ilahduttavan hyvin, tuntuu kuin Armas olisi hoksannut tepsutteluhomman tuosta noin vain.

Armaksen touhurytmi mukailee suloisesti meidän puuhiamme: päiväunia nukutaan yhtä aikaa ja muita juttuja tehdään porukalla. Postauksen liljoja kuvatessakin minulla oli koko ajan apuri ympärillä pyörimässä. Pikkuinen tykkää tulla syliin istumaan, joten kuvia ottaessa piti välillä väistellä karvaista, polville parkkeeraavaa takalistoa.

Sellaista tänne, vaikka viikon paras osuus onkin vielä käsillä. Täällä nimittäin vötkytään parhaillaan aamukahveilla, eikä sängystä ole tarkoitus nousta ennen santsikuppia.

Onnellista viikonloppua!

Tietsikkaongelmia

Heippa! Vaikka voisi luulla, että arki on vaikuttanut bloggaustahtiin, ei asia kuitenkaan niin ole. Päinvastoin, nyt tuntuisi siltä, että tuttu päivärutiini oikein vaatii taas jokapäiväisen hetken oman ja muiden blogien maailmassa. Mutta ei. Meitsin tietokone on vedellyt jo pitkään viimeisiään ja nyt se ei enää suostu käynnistymään. Olen tällä viikolla yrittänyt vuoroin helliä ja paukutella sitä, mutta mikään ei aiheuta reaktioita. Onneksi se lähetteli ennakkomerkkejä tilastaan jo hyvissä ajoin, niin ehdin varmuuskopioida kaikki tiedostot talteen. (Tai jos rehellisiä ollaan, niin mies pakotti siirtämään ne ajoissa.) Huh. Aion nyt viikonlopun aikana kartoittaa vaihtoehdot ja marssia maanantaina laitehankinnoille. Sitten taas bloggaillaan.

Tähän kuvitukseksi lätkäisin muutamat instakuvat. Menneet päivät ovat olleet melkoista vuoristorataa, niihin on sisältynyt niin onnea ja innostusta kuin hillitöntä tuskaisuuttakin. Olemme viettäneet miehen kanssa vuosipäivää ja juhlistaneet sitä reissulla Jyväskylään. Puoli vuosikymmentä yhdessä, se on hurahtanut ihanan poikulin kanssa hurjan nopeasti! ♥ Vuosipäiväreissun teimme viime viikonloppuna ja sitä ennen kävimme loikoilemassa Kalajoen Hiekkasärkillä. Oikein mukavia ja rentouttavia puuhia loma-ajan lopuksi. Kalajoella nukahdin hietikolle, ja siinä hetkessä onnistuin mielestäni hipaisemaan kesäloman todellista ydintä.

Tämä viikko onkin sitten tasapainottanut tuota onnea ja autuutta, kun työarki paukahti päälle kyselemättä. Olen ollut itse tällä viikolla hurjan väsynyt ja tavoistaan poiketen mieskin on ottanut pitkiä päivänokosia. Auringosta en ole osannut enää iloita, sillä tuntuu, että nyt se paistaa vain kettuillakseen. Tässä on ehtinyt taas työmatkoja ajellessa haaveilla niin lottovoitosta rantalomaan kuin itsensä elättämisestä kokoaikaisesti yrittämälläkin. Kaikista konkreettisin hetki loman loppumisessa oli se, kun työnsin aamukahvien tahrimat lakanat pesukoneeseen. Enää ei ole aikaa puolipäivään kestäville petikupposille. Voih.

Täytynee ruveta tekemään toimintasuunnitelmaa tästä melankoliasta nousemiseksi. Ei olotilassa rypeminen auta. Ekana laitan huomiselle loton vetämään. Mites siellä on otettu arjesta kiinni? Monista blogipostauksista päätellen ilolla ja tyytyväisenä. Sanokaa nyt joku muukin, että jatkoloma olisi vielä kelvannut! :D