Kun sisustelu ei enää kiehdo

Oli aika, jolloin meidän kotimme ilme eli säntillisesti. Tekstiilit vaihtuivat, asetelmat muuttuivat, huonekalut liikahtelivat ja ajatukset parveilivat niin sisustusajatusten kuin -ideoidenkin ympärillä. Sisustelu, eli kodin ilmeen päivittäminen ja muuntelu tuntui mukavalta tavalta kotoilla. Vaan sitten pätkähti stoppi. Se taisi ajoittua jo raksavuosiin, sillä nykyisessä kodissamme en ole enää sisustellut. Sisustanut kyllä, mutta en sisustellut.

Näiden termien ero on omissa ajatuksissani pysyvyydessä. Sisustaminen on kodin valmiiksi tekemistä pintamateriaaleista rakenteellisiin yksityiskohtiin. Päälinjojen luomista sävymaailmasta huonekaluvalintoihin. Sisustelu on taas kerroksellista leikittelyä tämän peruskoostumuksen päällä, pienimuotoista kohentelua ja säännöllistä päivittämistä.

Miksi tuo stoppi sitten tuli? Rehellisesti, kyllästyin. Kodin ilmeen kanssa häärääminen ei ole tuntunut enää pitkään aikaan itselle merkitykselliseltä puuhalta. Sen sijaan nautin siitä, että sisustus tuntuu nyt valmiilta. En kaipaa uusia hankintoja enkä erilaisen ilmeen luomista (muutoin kuin välillä vaihtuvien kukkien osalta). Somen kevyemmät sisusteluaiheet tuntuvat jopa tyhjänpäiväisiltä ja skippailen systemaattisesti kaikki asetelmiin, pikkuesineisiin ja vaikkapa tyynynpäällisiin liittyvät selonteot. Tuoteuutuuksia ja nousevia trendejä koskevat julkaisut pyyhkäisen näkyvistä vieläkin nopeammin. Ihanaa, kun ei enää kiinnosta!

Kotiaiheet kyllä miellyttävät edelleen, mutta erilaisella tulokulmalla. Nykyisin kiinnitän huomiota enemmänkin tuumiin ja tunnelmiin, siihen elämään ja ajatuksiin, joille valmis sisustus ja koti luo pohjan. Myös raksa-aiheet, remppamuutokset ja asumiseen liittyvät yläkäsitteet kiehtovat. Tilpehöörin sijaan siis isommat ilmiöt ja juonet.

Sisusteluinnon lopahtaminen ei ole ollut kielteinen juttu ollenkaan. Se on jopa keventänyt oloa, sillä valmiiksi kypsynyt koti kertoo oman tyylin selkiytymisestä. Kun talo on lukittautunut tiettyyn muotoon, se luo tunnetta pysyvyydestä ja turvallisuudesta. Melkeinpä piehtaroin aina välillä siinä olossa, miten oikealta ja oikeanlaiselta nykyinen koti tuntuu. Eihän tätä tunnetta voisi rikkoa sisustelemalla! ;)

Kevyttä mieltä viikonloppuun!

Toimelias tammikuu

Olen viimeiset neljä viikkoa toteuttanut missiota nimeltä arkiaktiivisuus. Tämä sai alkunsa siitä, kun tympäännyin totaalisesti työpäivien jälkeen koittavaan väsymykseen. Se on vaivannut kroonisesti aina, mutta yritän (jälleen) keksiä tapoja sen nurjertamiseen. Väsymyksen tunteelle en sinällään näytä voivan mitään, sillä se iskee lähtökohtaisesti joka päivä koulusta kotiin päästessä. Heti kun henkinen paine kevenee.

Nyt olen fiksuuntunut sen verran, etten yritä estellä tuota väsymystä, sillä se ei ole mahdollista - uupumus pikemminkin lyö pahemmin takaisin, jos sitä yrittää torpata ilmestymästä. Ehei, tällä kertaa annan kropan ja pään seisahtua nollille suosiolla. Ratkaisevat peliliikkeet pyrin suorittamaan vasta tuon suvannon jälkeen, sillä meneillään olevan missioni kärkiajatuksena on käsitys uudesta noususta. Sammahtamisen jälkeen on mahdollista viettää aktiivista vapaa-aikaa, kun vain pääsee yli aloittamisen vaikeudesta ja saa karisteltua voipuneen olotilan niskastaan.

Yksi syy aktiivisuuden tavoittelemiselle pulpahti silmille taannoin, kun lueskelin palautumista käsittelevää artikkelia. Enää en muista, mistä sen bongasin, mutta tekstin ydinajatus on jäänyt mieleen. Lepääminen ja pötköttely kun ei välttämättä olekaan sellaista tekemistä, joka oikeasti palauttaisi kuormituksesta. Päinvastoin, sohvalla mössöttäminen voi jopa heikentää palautumista! Tuo on pointti, joka jäi pyörimään mieleeni. Joskus työpäivien jälkeinen totaalilepo on tarpeen, mutta en voi väittää, että se olisi hyväksi aina.

Päiväaktiivisuutta voisi ajatella viivakuviona. Koen, että aiemmin olen alistunut siihen, että oma viivani on ollut laskusuuntainen: käyrä on huidellut korkeimmalla starttipaikalla aamun alkajaisiksi, mistä se on sitten hiipuen lasketellut iltaa kohti. Nyt yritän muokata diagrammia siten, että se sisältäisi kaksi huippua: ensimmäisen työpäivää varten ja toisen kotiajalle.

Sittenpä päästäänkin pohdintaan siitä, mitä pitää tehdä eri tavalla, jotta muutos oikeasti tapahtuu. On ensimmäinen kerta, kun olen pysähtynyt miettimään ja listaamaan asioita, jotka ovat itselle sopivia, palauttavia tekemisiä. Yksinkertaisimmillaan ne eivät ole suurensuuria tai supersosiaalisia, vaan tekemisen meiningiltä tuntuvia kotipuuhasteluita, joiden aikaansaamisesta tulee onnistunut fiilis. Asioita, joihin olen tavallisesti tarttunut vasta viikonloppuisin, kuten vaikkapa Armaksen harjausoperaatio, pienet nikkaroinnit, blogitekstin kirjoittaminen, Blawhin hommelit, pakastimen siivoaminen, extralenkki ja esimerkiksi kaappien järjestely. Kaikki mahdollinen, mistä tulee toimelias olo ja vie katseen pois somesta.

Ilman suunnittelua on vaikeampi tarttua toimeen, joten olen päivittäin pyrkinyt miettimään muutaman vaihtoehtoisen puuhan, joista olen valinnut vähintään yhden tehtäväksi. Jos tekemisiä ei olisi miettinyt ennalta, olisi vaikeampi aktivoitua.

Työläintä on aloittaminen ja väsyneestä olotilasta ylös kampeaminen. Kun sen saa tehtyä, on jatko helpompaa. Olen käyttänyt pakollisia kotitöitä ponnahduslautana aktiviteettitason nostoon: kun on pakko vaikkapa tyhjentää tiskikone, on siitä helpompi jatkaa ennalta mietittyyn extrapuuhaan. Myös se, ettei aseta itselleen liian kovia toimeliaisuustavoitteita, helpottaa aloittamista. Esimerkiksi: tammikuun ensimmäisinä viikkoina kulutin useampia päiviä kirjanpitohommiin, sillä halusin urakan kerralla pois alta. Aloittaessani kunkin päiväetapin aikataulutin itseni Excelin äärelle tarkoituksella lyhyehköksi ajaksi, esimerkiksi vain puoleksi tunniksi. Vauhtiin päästyäni en kuitenkaan malttanut lopettaa määräajassa. Sain aikaiseksi enemmän kuin oli tarkoitus, ja siitä tuli onnistunut fiilis.

Parasta aktiivisissa arkitekemisissä on se, että ne siirtävät ajatuksia muuhun. Tulee tunne, että on saanut jotain muutakin kuin koulutöitä aikaiseksi eikä elä vain tehdäkseen töitä. Se on kiva olo (joka on ollut itseltä liian toistuvasti kadoksissa). Samalla minäkuva keikahtaa mieluisammaksi ja alitajuntaan vahvistuu pystyväisempi olo, mikä positiivisen kehän tavoin lisää energiatasoja. Ja plussana, arkipäivät tuntuvat monipuolisemmilta ja pidemmiltä sekä lepo ansaitulta. Unenlaatukin on tainnut parantua oheisseurauksena. Win-win kaikin puolin.

Nyt kun olen saanut ylläpidettyä tammikuun toimeliaisuutta, yritän vahvistaa rutiinia seuraavillekin kuukausille. Luulen, että valon määrän lisääntyminen edesauttaa tavoitetta. Olen listaillut vaihtoehtoisia tekemisiä äsken mainitsemieni esimerkkien lisäksi ja muun muassa tämänkaltaisiin puuhiin olisi arjessa tarkoitus aktivoitua:

• mökkisaunan korjailukierros mustalla saunavahalla
• työhuoneen kaappien järjestely
• kevään pihatöiden suunnittelu
• iltareissu nuotiopaikalle
• intensiivisempi yhteydenpito ystäviin
• muutaman uuden printin suunnittelu
• arki-iltaiset saunareissut mökille
• luisteluretki
• päivittäisen liikuntamäärän pidentäminen 2000 askeleella
• uusi karsintakierros mökin parvivarastossa
• takkapuiden ahkerampi liikuttelu
• pianonsoittohetket
• tärkeiden papereiden läpikäynti ja mappien päivittäminen
• miehen houkutteleminen kortinpeluuseen ja
• autokatosprojektin kartoittaminen

Kahvitteluhetket ystävien kanssa lisäisin myös listalle, jos voisin. Arjessa niitä on harmittavan vähän, sillä välimatkat ovat pitkiä, 80-300 kilometriä suuntaansa. Niihin ei oikein toimeliainkaan tintti työviikolla pysty.

Muutamaksi pointiksi tiivistettynä, näillä ohjeilla pyrin operoimaan arkea aktiiviseksi:

1. Suunnittele ja listaa tekemisiä.  Ilman vaihtoehtoja on hankalampi saada otetta puuhista.
2. Siedä epämukavuutta. Aloittaminen on vaikeaa ja vaatii jonkin verran henkistä ponnistelua.
3. Aseta rima supermatalalle ja palastele tekemiset pienempiin ja lyhytkestoisempiin etappeihin.
4. Käytä helppoja kotitöitä ponnahduslautana muihin puuhiin.
5. Ole tyytyväinen jokaisen aktiivisen hetken päätteeksi. Tarvittaessa palkitse itsesi.
6. Lue olotilaasi ja tunnista rajat. Aina ei ole hyvä päivä pakottautua ylimääräisiin puuhiin

Puuhakasta talviviikkoa!

Instagram-vinkki: rivivälit

Nyt luvassa vinkki teille, ketkä haluatte tyylitellä Instagramin kuvatekstien kanssa. Asiahan on niin, että jos kuvapostausten tekstikenttään haluaa rytmittää kieliopin mukaisia kappalejakoja tai palvella visuaalista silmää riviväleillä, on ihan arpapeliä, kuinka se itse kullakin onnistuu.

On laiteriippuvaista, kuinka rivivälien muodostaminen luonnistuu. Jotkut puhelinmerkit ja -mallit keskustelevat sovelluksen kanssa mainiosti, toiset eivät ollenkaan. Entinen puhelimeni oli iPhone ja sillä rivivälit sai joskus kohdilleen - onnistuminen näytti kuitenkin olevan riippuvainen yliluonnollisista tuulenvireistä ja taivaankappaleiden asennoista. Nykyinen Huaweini ei välejä saa aikaiseksi, vaikka kuinka kokeilisi erilaisia kikkakolmosia.

Keskustelupalstoilta löytyy kyllä vinkkejä rivivälien aikaansaamiseksi: 

1. laita tyhjälle riville näkymätön välilyönti, 
2. lämäise tyhjän rivin täytteeksi piste, 
3. lopeta edellinen kappale hymiöön ja vaihda sitten heti riviä, 
4. lopeta edellinen kappale pisteeseen ja vaihda riviä ilman välilyöntiä, 
5. löydä rivinvaihtonäppäin merkkien puolelta, 
6. kirjoita teksti puhelimen muistiinpanoissa valmiiksi ja liitä se sieltä Instaan.

Ja niin edelleen. Nämä ovat nykyisen puhelimeni kanssa olleet ihan turhia vinkkejä, välejä ei ilmesty sitten millään konstilla. Kunnes...

...löysin sivun, joka muuntaa tekstin kuin tekstin haluttuun muotoon ja rivivälit kohdilleen. Käyttö on hyvin yksinkertaista: haluttu teksti kirjoitetaan kaikkine riviväleineen sivun tekstiboksiin ja sitten vain klikataan Convert. Klik, teksti on kopioitu ja sen pystyy liittämään Instagramin kuvatekstiosioon. Rivit eivät enää hypi, vaan muodostuvat juuri oikein. Linkki apusivulle löytyy tästä:

https://apps4lifehost.com/Instagram/CaptionMaker.html

Itse olen tallentanut osoitteen puhelimeni muistikirjaan, missä se on näppärästi muistissa ja nopeasti klikattavissa käyttöön. Toinen noheva saattaisi tallentaa sen suorilla nettiselaimen kirjanmerkkeihin.

Henkilökohtaisen instatilini kanssa en rivivälejä juurikaan kaipaile, mutta yrityksen profiilissa sitäkin enemmän. Kun tuottaa Blawhin nettipuotiin liittyvää sisältöä, on ihan kiva saada jaoteltua varsinainen viesti ja hashtagit erilleen. Toisinaan kuvatekstit ovat pidempiä, jolloin kappalejakoja tarvitaan oleellisesti luomaan selkeyttä.

Toivottavasti tästä vinkistä oli jollekin iloa. Hyväntuulista viikkoa!

P.S. Ne meikäläisen instatilit ovat tässä: @_korkalainen_ ja @blawhigraphics.

 

20 x to do vuonna 2020

Kulunut viikonloppu on ollut rento, aivan kuten koko joululomakin. Olen ehtinyt pysähtyä niin edellisen vuosikymmenen äärelle kuin ajattelemaan tulevaakin. Olennaisin oivallus on ollut varmaankin se, ettei tulevaisuutta voi ennustaa saati haarukoida etukäteen. Onneksi.

Lupauksia en ole koskaan vuodenvaihteessa tehnyt, mutta joitakin toiveita kyllä kuiskannut, kuten edellisessäkin postauksessa. Nyt olen pyöritellyt päässäni 20-kohtaista to do -listaa, joka voisi olla hauska ohjenuora tälle vuodelle. Listan kohdat eivät ole pakottavia tähtäimiä, vaan nyt viikonloppuna mieleen pompsahtaneita aikomuksia. Toteutuessaan ne olisivat mainioita saavutuksia. Tältä liuska näyttää:

1. Opettele ajattelemaan laveammin. Arjessa ajatuksilla on riski kutistua tiettyyn struktuuriin. Kun mieli kiertää kehää, omassa kuplassa ilmaantuvat värivirheet näyttävät sisältäpäin voimakkaammilta kuin kuplan ulkopuolelta tarkasteltuna. Tämän tuumapalleron puhkaisuun tarvitsen monipuolisempia ajatuksia, joita saa esimerkiksi unelmoimalla, visioimalla ja vaikkapa erilaisia asiatekstejä herkuttelemalla. Oma osansa on myös kohtaamisilla eri ihmisten kanssa ja niiden myötä versovalla perspektiivillä

2. Kuluta kulttuuria. Se antaa väriä elämään. Käy esimerkiksi leffassa, teatterissa, museoissa ja muissa pippaloissa. Ole aktiivinen.

3. Hanki uusi henkilökortti. Helpottaa elämää.

4. Panosta keskusteluihin. Tämä kohta on jatkumoa listan ensimmäiselle jakeelle. Hyvissä keskusteluissa on syvällisyyttä. Sen sijaan että kysyy yleismaailmallisesti kuulumisia, saa tarkemmilla täsmäkysymyksillä monipuolisempia vastauksia. Hyvä keskustelija osaa esittää jatkokysymyksiä ja käyttää kysymyssanan mitä sijaan muitakin ilmaisuja, kuten miten, miksi ja millä tavalla. Keskusteluaiheiden monipuolisuus (vaikkapa ihan etukäteen mietiskelemällä) tuo syvyyttä kanssakäyntiin. Kaikkien kanssa ei tarvitse puhua vain säästä, mutta toisaalta – joidenkin kanssa on tarpeen puhua vain säästä.

5. Käy jossakin missä et ole aiemmin käynyt. Tämä vaatii kartoittamista, mutta Suomesta vielä löytynee sellaisia huippukohteita, joissa ei ole tullut vierailtua.

6. Someta vähemmän. Ja tee enemmän. Kuten olen aiemminkin todennut, laitteilla istumisista ei muodostu muistoja. Konkreettisista tekemisistä muistijälkiä sen sijaan jää ja niiden myötä elämä tuntuu rikkaammalta.

7. Kehittele poikkeavuuksia arkeen. Kun laatii kiintopisteitä joita odottaa, työarki toivottavasti kuormittaa vähemmän. Olemme lähdössä pian käymään Jyväskylässä ja puheissa on ollut myös Helsinki-viikonlopun järjestäminen. Vastaavia menoja on ollut viime vuosina liian vähän ja tässä on selkeä nohistautumisen paikka.

8. Nauti ihmisistä ja kehittele enemmän sosiaalisia tekemisiä. Kun olet tekemisissä kivojen tyyppien kanssa, keskity ahmimaan hetkien hyvät puolet. Pyri ehdottelemaan erilaisia touhuja ja lähde itse vastavuoroisesti mukaan.

9. Kasvata säästöjä. On ollut viime vuosina tuota rahanmenoa, nyt olisi aika pullistaa turvapuskuria (lue: säästää autokatosta varten).

10. Vapaudu ”Teen kuitenkin jotain väärin” -ajattelusta. Ihminen ei lähtökohtaisesti alisuoriudu tai epäonnistu tahallaan. Pitäisi opetella uskomaan siihen, että oma tilannearvioni on riittävä ja vain minä tiedän, mistä lähtökohdista toimin. Valittajia löytyy aina, joten tärkeintä on että itse tietää tehneensä olosuhteiden valossa parhaansa.

11. Sauno. Lähes kolmen vuoden saunaton putki katkesi, kun mökkisauna valmistui. Nyt on aika revanssille.

12. Pidä nykyinen paino. Kilojen kanssa taiteilu on kivikkoista. Kun saisikin pidettyä numerot vallitsevissa lukemissa, liikuntamäärän tasaisena ja ruoka-annokset kohtuullisina, se olisi jo saavutus.

13. Tuijottele enemmän. Tämä on somettamisen vastavoima ja mannaa aivoille.

14. Huolla järjestelmäkameran objektiivi. Olisi aika paljon helpompi kuvata, jos tarkennus ei jumittaisi koko ajan.

15. Kehu, kiitä ja havaitse hyvä. Maailmassa pantataan liian paljon kauniita sanoja. Suhelletaan vain asiasta toiseen ja kiinnitetään huomiota epäkohtiin. Tässä haluan itse kehittyä, sillä toisille ihmisille pystyy luomaan mitättömän yksinkertaisella tavalla hyvää mieltä: huomaamalla ja sanoittamalla hyvät asiat. Miksi sitä ei tekisi, kun vaiva on käytännössä olematon. Toisaalta kyse on myös itsensä huomioimisesta – on tärkeää havaita myös oman elämän myönteiset vivahteet ja iloita niistä. Nauttia aineellisista ja aineettomista saavutuksista ja jopa palkita itsensä niistä.

16. Älä stressaa ahdistuksesta ja väsymyksestä. Nämä ilmiöt ovat vaivanneet minua viime vuosina aika paljon. Olen yrittänyt etsiä niihin selitystä ja helpotusta, siinä kuitenkaan onnistumatta. Olen kiertänyt kehällä nyt jo toteamusvaiheeseen: tämä kaksikko on osa minua, halusinpa sitä tai en. Välillä ahdistaa ja väsyttää kovastikin, välillä taas ei. Olkoon sitten niin. Touhuan silloin kuin voimavaroja on ja lepään silloin kun paukut eivät muuhun riitä. Kun tietynlainen alakulo ja uupumusherkkyys on osa itseä, miksi stressata sen olemassaolosta? Yritän viimein niellä sen, että olotilojen tasot vaihtelevat eikä niitä pakottamalla saa muutettua. Heikkoja hetkiä on toisaalta kaikilla ja myös ne kuuluvat elämään. Ei niistä tarvitsisi huonommuutta kokea.

17. Istuta nurmi. Tämä on ainoa pakollinen pihatyö, joka on saatava tänä vuonna valmiiksi. Ei enää mutavelliä, kiitos!

18. Junaile Blawhin kurssimuutos. Minulla on ajatuksissa tuotekategorian täsmentäminen. Tämä pitäisi siirtää tuumasta toteutukseen.

19. Ole kovempi ja vähennä analysointia. Edellisvuosina olen möyrinyt ajatuksissa kaikki mahdolliset menneet ja tulevat. Riisunut haarniskat ja pehmittänyt oman pinnan veteläksi saakka. Nyt tuntuu, että vellomiset saisi olla vellottu – kunpa löytäisin takaisin vähän kovempaa kuorta, jonka läpi eivät livahtaisi kaikki mahdolliset kudit.

20. Toimeenpane Lilla Beth -projekti. Tämä on toistaiseksi classified-materiaalia, mutta kuulette siitä kyllä, kunhan olen muhitellut asiaa tarpeeksi. Mutta ei, tämä ei liity lisääntymiseen! :’)

*Optio: talosaunan lauteet. Mikäli resursseja riittää ja olosuhteet ovat suotuisat, mahtuu vuosihorisonttiin myös viimeinen sisäraksakohde. Katsellaan, miten käy.

Sellainen to do -lista. Nyt kun luen sitä perästäpäin, kohdat näyttävät enemmänkin muistutuksilta kuin aikomuksilta. Kokonaistavoitteenahan rivien välistä paistaa toive elämänmakuisesta elämästä. Sellaisesta, joka jättäisi muistoja ja tuntuisi hyvältä sisimmässä. Tavallisesta, tasapainoisesta ja tyytyväisestä elämästä. Mennyt vuosikymmen kului näiden edellytysten rakentamiseen, nyt taitaisi olla palikat kasassa niiden toteuttamiseen. 

Pus!

P.S. Postauksen kuvat liittyvät olennaisimmin listan kohtaan numero 13, tuijottele enemmän. Näitä maisemia on tullut tuijoteltua ja tuijotellaan vastakin. Otin kuvat tänä aamuna olkkarista, kun aurinko alkoi nousta. On etuoikeus asua maisemataulun äärellä (numero 15, havaitse hyvä).

Somevuosi 2019

On jälleen pallukkapostauksen aika! Käytännössä siis kuulumisia vuoden 2019 jokaiselta kuukaudelta, kultakin kolme kuvaa poimittuna. Vilkaisin äsken nopeasti läpi aikaisempien vuosien pallukkapostaukset ja huomaan selkeästi, että tänä vuonna kiire on hellittänyt. Onhan sitä toki ollut, mutta ei niin pitkäkestoisina jaksoina kuin aiemmin. Kuukaudet ovat olleet keskiarvoltaan tasaisia, tavallisen hyviä. Tänä vuonna instailin (@_korkalainen_) melko säännöllisesti ja päivitin blogia edellisvuotta enemmän. Seuraavat kuukausikuvat on poimittu molemmista kanavista.

Tammikuussa saimme vihdoin uuden sängyn. Se oli kaivattu hankinta ja karisteli pidempään vaivanneet selkä- ja lonkkakivut. Blogin nimen vaihdoin Korkalaiseksi ja vuoden ensimmäisessä postauksessa esittelin viimein mökkituvan nykyilmettä. Vaikka fyysiset kolotukset vähenivät uuden sängyn ansiosta, ihmettelin ääneen hitaalla toimimista ja ajatusten tahmomista. Tammikuun aktiivisimmasta ohjelmanumerosta vastasi kuukauden lopun hankifutisturnaus.

Helmikuussa jutustelin blogissa arjen pyrkimyksistä, siitä miten olisi mukavaa järjestellä valopilkkuja perusarjenkin keskelle.  Kotona tuli nautiskeltua poreilusta, lisääntyvästä valosta ja telkun hiihtokisoista. Kolusin kuukauden aikana mökin parvivarastoa läpi ja keräsin sieltä kasan kirppikselle lähteneitä kamppeita. Väsymystä ja energiatasojen vähyyttä ihmettelin edelleen. Niiden seuraksi alkoivat voimistua jokailtaiset kylkikivut ja hengitysvaikeudet.

Maaliskuussa toteutin mökin märkätilojen huoltomaalauksen. Hiihtolomalla selvisi viimein syy alkuvuoden huonoon vointiin: talon ilmanvaihtoasiat olivat olleet edellissyksyisen remontin jälkeen päin hanuria ja tuloilmaa ei ollut virrannut rakennukseen koneellisesti ollenkaan. Säätöjen korjauduttua olo helpotti heti, mutta toisaalta mieli oli todella vihainen. Remppamiehen asennusmokan takia kului turhan paljon elämää hukkaan jaksamisen ja kipujen kanssa pyristellessä.  Kuukauden kohokohta oli reissu Tampereelle, missä kävimme studioyleisönä Villi kortti -ohjelman kuvauksissa. Tuttuun tapaan keväiset säät innostivat ulkoilemaan, mutta samalla ihmettelin päivästä toiseen jatkuvaa viimaista keliä.

Huhtikuussa postasin muun muassa DIY-pääsiäismunista sekä puheenvuoron kesäajan puolesta. Hytisin kevään ensimmäinen jalispelin katsomossa ja kuvasin jäidenlähtöä. Tänäkin vuonna huhtikuulle asettuivat useammat synttärijuhlat. Kuukauden lopussa aloitin Instagram-tauon.

Koska Insta-tauko jatkui koko toukokuun ajan, ei kuukaudelta löydy juurikaan kuvajulkaisuja. Itselleni on tämän vuoksi jopa vähän hämärän peitossa, mitä toukokuussa oikein tapahtuikaan. Sen muistan, että koulutöissä oli kiirettä ja valmistauduimme kulisseissa kesän asuntokauppoihin. Kekkereitä riitti tällekin kuulle synttäreiden ja äitienpäivän merkeissä. Blogissa postasin valkoisesta tiskialtaasta ja jaoin ilmaista printattavaa. Käsillä väkertelin modernin vannemakrameen verran.

Kesä alkoi rytinällä, sillä starttasimme minun ensimmäisenä lomapäivänäni massiiviset ulko-operaatiot pihatöistä maalauksiin. Maata ajettiin kymmeniä kuormia, kaivuri pyöri hommissa päivästä toiseen, tikkaille kiivettiin ainakin miljoona kertaa ja maalia ostettiin tonnin edestä. Ensimmäinen lomaviikko minulla meni kokonaan kotitontilla, aamusta iltaan uurastaen. Alkurytkäytys oli sikäli mukava, että sen jälkeen ehti hyvin huokaisemaan ja fiilistelemään kesää hyvällä omallatunnolla.

Olihan se myös kiva, että pihat muokkautuivat valmiimmiksi ja pääsimme tsillailemaan omalla rantahietikolla. Tässä yhteydessä jännitimme kiinteistönvälittäjän käyntiä, jonka jälkeen saimme virallisen arviokirjan kotikiinteistömme arvosta. Kipittelimme myös jo innolla Iisalmessa asuntonäytöillä.

Kesäkuun ohjelmaan kuului perinteiseen tapaan miehen jalispelejä ja kävimme myös biitsifutisturnauksessa Kalajoella. Tässä kuussa vietimme lähipiirissä kahdet pyöreät synttärit. Omina värkkäilyinäni sain valmiiksi mökin lauteet.

Heinäkuu kulminoitui kaupunkiasunnon hankkimiseen ja siitä kertoilin tarkemmin täällä blogissakin. Järjestin meillä erkkamiitin, eli opiskelukavereiden kesätapaamisen. Tyttöporukalla kävimme pelaamassa pakohuonepelin ja vietimme kesäisen hupipäivän Kuopiossa. Miehen kanssa emme keksineet tälle lomakaudelle erityistä reissukohdetta, joten päätimme viettää loman staycation-moodilla kotitienoilla. Täällä nautiskelimme useamman aurinkopäivän omalla takaterassillamme ja kävimme muun muassa Rauhalahden kesäteatterissa. Asuntokuvioiden myötä huoneisiin tuli väljyyttä ja sain laiteltua yhden pikkuhuoneen harrastuskäyttöön. Sain vihdoin ja viimein sisusteltua talon vessat kuntoon vessapaperitelineineen ja pyyhekoukkuineen.

Elokuussa kärräsin käsipelillä kaksi isoa sepelikasaa. Sipistelin niillä rakennusten ympärykset ja tein polun talolta mökille. Kesäloma loppui. Kunnassa alkoi ajokieltomerkkishow, joka kosketti suoraan meidän asuinalueemme asukkaita. Ilmeni todella törkeää kiusaamista, mitä ihmettelen vieläkin. Loppukuusta vietimme lähirannassa venetsialaisia ja minä sain askarreltua mökille kunnon sivuportaat.

Syyskuussa oli muutamia kivoja kohokohtia, kuten standuppia, teatterireissu Korpiteatteriin, serkkumiitti sekä poreiluilta ystävän kanssa. Blogissa esittelin terassikalusteet ja postasin sekä lämmityskauden aloituksesta että uudesta saarekepenkistä. Merkkishown ilkeä ilmapiiri jatkui ja luulen, että se oli suurin selittävä tekijä syyskuun väsymykseen. Energiat olivat todella vähissä, mutta yritin silti väkertää mökkiterassin parissa. Vuotta aikaisemmin jätimme sen alle routaeristykset laittamatta, mikä oli virhe. Terassi mutkuili talvella roudan vaikutuksesta ja vaati nyt paitsi suoristamista, myös kunnolliset eristekerrokset alleen. Samalla piti siistiä terassin laidat umpeen, sillä aiemmin ne töröttivät rumasti avonaisina.

Lokakuussa mökin terassikorjaukset valmistuivat juuri sopivassa aikataulussa, hetki ensilumen satamisen jälkeen. Syyslomalla tapahtui monia asioita: loman alkajaisiksi suoritimme useamman päivän risusavotan, jonka ansiosta saimme siistittyä tonttimme rantakaistaleen. Sen jälkeen lähdimme risteilylle Tukholmaan. Reissusta palattuamme Armas myrkytettiin omassa kotipihassamme ja tähän huipentui syksyn liikennemerkkiselkkaus. Koko tapauksesta olen kirjoitellut pidemmät selostukset Instan puolella, tässä totean vain, että keskuudessamme kulkee yllättävän sairaita ihmisyksilöitä.

Marraskuussa nautiskelimme lumisesta maisemasta. Laittelin jouluvaloja ja postasin muun muassa olohuoneen tuunatusta sohvapöydästä. Arki tuntui väsyttävältä tässäkin kuussa. Postin lakko toi ikäviä mielialoja yrityshommiin ja aiheutti kokonaisuudessaan suuren kolhun vuoden tulokseen. Olin tämän vuoksi siipi maassa, vaikka kuinka yritin pyristellä olosta irti.

Joulukuun alussa tsemppasin itseni pieneen leikkausoperaatioon, johon olin kerännyt rohkeutta kaksi vuotta. Siitä toetessa meni pari ensimmäistä viikkoa, jonka jälkeen aloitin tohinalla joulusiivoukset. Niiden lisäksi tein jyrkkäkattoisen piparitalon, hankin muhkean kuusen ja järjestin meillä tyttöjen pikkujoulut. Olo oli välillä innostunut, joten jouluaika teki tehtävänsä. Itse joulu sujui todella mukavasti, melkoisen sosiaalisissa merkeissä.

Pitkin joulukuuta teimme pieniä puhteita mökin piipun kanssa ja viimein joulupäivänä saimme asennettua saunan kiukaan paikoilleen. Muutamat maalikitkulöylyt siinä piti ennen oikeita saunomisia poltella, vaikka alkuperäinen ensipoltto oli jo tehty syksyllä ulkona. Viimein välipäivinä pääsimme saunomaan omalla tontillamme ensimmäistä kertaa. Mökkisaunan valmistumisen voisi laskea myöhäiseksi joululahjaksi.

- - -

Sellainen vuosi oli 2019. Ensi vuodelle toivon enemmän energiaa ja sosiaalisia tekemisiä. Vähemmän viimaa ja enemmän aurinkoa - niin kelien kuin ihmisten käytöksenkin osalta. Tonttipuuhien puolesta ensi vuodelle on tavoitteena nurmenistutus. Muuta pakollista ulkohommaa ei ole tiedossa. Sisällä olisi jymypaukku, jos saisimme talosaunan lauteet valmiiksi. Kovin suuriksi en näitä tavoitteita miellä, joten suorituspaineita ei ainakaan ole luvassa. Voisi sanoa, että odotuksia uudelle vuodelle on vähemmän kuin koskaan aikaisemmin. Siispä, ole hyvä 2020, yllätä meidät positiivisesti! :)

Toivon sinne ruudun puolelle huippua uutta vuotta, elämäsi parasta! ♥

P.S. Edellisvuosien pallukkapostauksiin pääset tästä vuosilukua klikkaamalla: 

2018

2017

2016

2015

2014

2013

Näin paljon tienasin blogilla vuonna 2019

Toivottavasti siellä on kiva joulu takana! Täällä on, ja itse asiassa en tiedä mikä olisi voinut sujua enää paremmin. Jouluaika meillä jatkuu kodissa vielä pari viikkoa, sillä haluan purkaa kuusen ja muut koristeet pois vasta Nuutinpäivänä.

Vuoden viimeisiä päiviä taapertaessa moni tykkää tehdä katsausta menneeseen. Tilinpäätöstä kuluneesta kuukausisarjasta. Minulla on luonnoksissa muotoutumassa perinteinen vuosikatsaus somekuulumisten puolesta, mutta ajattelin tehdä nyt myös ihan blogieuroja koskevan postauksen.

Tammikuussa tulee kuluneeksi vuosi, kun muutin blogin nimen Korkalaiseksi. Se oli hyvä ratkaisu ja antoi kevyemmän olon koko blogin ajattelemiseen. Postaustahti ei ole ollut mahdoton saati paineinen, vaan itselle hyvä. Joululomalla olen ehtinyt enemmälti lueskelemaan muitakin blogeja ja olen pariin otteeseen törmännyt vuoden ansioita koskeviin postauksiin. Ne ovat olleen mielenkiintoisia, joten miksipä ei koota sellaista tännekin!

Kuluneen syksyn aikana olen tehnyt somessa havaintoja blogeihin liittyvistä asenteista ja silmilleni on popsahtanut useampi kielteinen kommentti. Blogipostausten somejakoihin suhtaudutaan toisinaan melko kärkkäästi ja kommenttibokseissa argumentoidaan lukuisasti saatesanoilla, ettei blogilinkkiä haluta avata jottei kirjoittaja saisi klikkauksesta rahaa. Itse olen hyvin heikko kestämään vastaavia sivalluksia, enkä tästä syystä juurikaan jaa omia blogilinkkejäni minnekään - vain muutamassa, nimenomaan postausten jakamiseen tarkoitetussa ryhmässä.

Sen verran olen omakohtaisia huomioita kerännyt, että Instassa uusi kuvajulkaisu saa keskivertoa vähemmän tykkäyksiä, jos siinä mainitsee kuvan liittyvän uuteen blogipostaukseen. Hashtag #uusiblogipostaus näyttäisi olevan erityistä myrkkyä. Kun olen miettinyt että miksiköhän näin, tulee ainoana selityksenä itselle mieleen se, että blogipostaukset koetaan mainostamisena ja hyödyn tavoitteluna. Ajatellaan, että sinne blogiin klikkaamalla kirjoittaja saa oikeasti tuloja - ja sehän ei suomalaiselle mentaliteetille sovi, tuottaa omalla toiminnallaan rahallista hyötyä jollekin toiselle!

Bloggaamisen ja rahan tienaamisen välillä nähdään nykyaikana selkeä yhtäläisyysmerkki. Kun bloggaa, tienaa rahaa. Tämä johtuu eittämättä siitä, että bloggaamisesta on vuosien saatossa kasvanut ihan oikea ja tunnustettu ammatti, jolla voi päästä verotilastojen kärkeen. Ihmismieli on kuitenkin uusien asioiden edessä turhan yksinkertainen ja luiskahtaa stereotyyppiseen ajatteluun. Eihän se oikeasti sitä tarkoita, että jos muutama tyyppi tienaa blogillaan mukavasti, kaikki tienaavat. Ajatus on yhtä naurettava kuin se, että huvikseen lenkkeilevä kotiurheilija saisi ponnistustuksistaan rahaa siksi, että joku ammattiurheilijakin saa. C'moon.

Tämän alustuksen jälkeen lienee jo paikallaan paljastaa omat blogituloni vuodelta 2019. Ja prrrrr, rumpujen pärinää, ne ovat tasan tarkalleen ja virallisen tarkistuksen jälkeen 0,00 euroa. :') Joten älkää peljätkö, tänne ei senttejä ropise vaikka Korkalaisen blogipostauksia erehtyisi joku muukin kuin äiti lukemaan!
⁣
Blogin historian olen käynyt läpi useampaankin otteeseen, mutta lyhyenä kertauksena: perustin blogini vuonna 2012, kun halusin raportoida kotiväelle meidän ensimmäisen raksan etenemisestä. Silloin kuvasin kuvat vanhalla nokialaisella simpukkapuhelimella ja kirjoittelin meistä emäntänä ja isäntänä, kun ujostutti kirjoittaa minä-muodossa. Tuosta startista on edetty tähän päivään, välillä ahkerammin ja välillä hitaammin blogaten. Simpukkapuhelin on vaihtunut järjestelmäkameraan, sinunkaupat tehty ja ensimmäisestä raksasta pompattu sisustusaiheiden kautta seuraavaan. 

Bloggaamisen perusajatus on kiteytynyt vuosien itselle varsin selkeäksi: postausten tekeminen on helkutin mukavaa omaa tekemistä, harrastus. Aivan samalla tavalla harrastus, kuin jollekin toiselle on vaikkapa lukeminen tai neulominen. Tykkään kuvata ja käsitellä kuvia. Kirjoittamiseenkin on palo, vaikka tällä hetkellä koen, että aivot useimmiten lagittavat yrittäessään tuottaa sujuvaa tekstiä. Jumittamisesta huolimatta minulla on kuitenkin tämä paikka, missä voin harjoitella keskittymistä ja sanojen latomista järkevään järjestykseen. Tätä jos ehtisi tekemään enemmänkin, soljuvuuskin varmasti lisääntyisi. ⁣

Totta puhuen, tämä postaus on otsikoitu vitsillä, mutta toivottavasti sisältö herättelee ajattelemaan. Valtaosa bloggaajista kun ei tienaa senttiäkään.

On totta, että jotkut bloggaajat tekevät hommaa tavoitteellisesti ja ammattimaisesti. Tällöin tienestit voivat syntyä useammilla eri tavoilla. Jotkut ovat esimerkiksi lehtitalon palkkalistoilla tietyllä kuukausikorvauksella. Suurimmille ansioille taitavat päästä ne, ketkä tekevät isompia kaupallisia yhteistöitä ja postaavat julkaisuja sovituista tuotteista tai palveluista. Jonkin verran tuloja voi kertyä myös affliate-markkinoinnilla, eli sisällyttämällä postauksiin mainoslinkkejä vaikkapa verkkokauppaan. Tällöin minituloa tulee, jos linkkiä klikannut tekee kaupassa jonkin ostoksen. Pieniä puroja voi syntyä, jos blogissa pyörii mainosbannereita: niiden näkyvyydestä korvaus voi olla vaikkapa sentti per uniikki katsoja (samalla katsojalla tienaa vain sen yhden sentin, vaikka katsoja näkisi mainoksen tuhat kertaa).

Entisaikaan oli yleisempää, että bloggaajat tekivät postauksia tuotteita vastaan. Niin minäkin. Nykyään ammattibloggaajat eivät pelkästään tuotepalkkioilla liikahda, sillä eipä niillä laskuja maksella. Tavaroiden hypetys on muutenkin pannassa, joten harva haluaa ylimääräistä kampetta kotiinsa pyörimään, saati postata niistä erikseen. Tuotepalkkiopostaaminen tekee oman pääni sisällä jaon harrastelijoihin ja ammattilaisiin; harrastelijabloggaajalle jonkin tarpeellisen ja kaivatun luomuksen esitteleminen itse tuotetta vastaan voi olla kiva lisä tekemiseen, ammattilaiselle taas ei niinkään. Tosin, jos jollain pienellä yrityksellä on jokin huippuhyvä hyödyke mutta ei mahdollisuutta suureen markkinointibudjettiin, voi isompikin bloggaaja postata siitä ilman merkittävää eurokorvausta. Tällöin kyse on kuitenkin enemmän yrityksen tukemisesta ja kannattamisesta kuin varsinaisesta bisneksestä.

Sitä en blogiasenteissa ymmärrä, että miksi se olisi keneltäkään pois, jos bloggaaja - olipa sitten ammattilainen tai harrastelija - saa rahallista hyötyä tekemistään postauksista. Jälleen kerran, yhtä naurettavaa olisi, jos vaikkapa toimittajien pitäisi tehdä sanomalehteä pelkästään tekemisen ilosta. Yhtään vähemmällä vaivalla eivät hyvät blogipostauksetkaan synny. Tai vertailun vuoksi keikautettuna, yhtä naurettavaa olisi olla närkästynyt kenen tahansa saamasta rahallisesta korvauksesta; vaikkapa sitten kotileipurin, sairaanhoitajan, IT-suunnittelijan tai villasukkia neulovan mummon.

Ennustan, että parin vuoden suvantovaiheen jälkeen blogit kokevat uuden tulemisen. Ainakin omassa somekäyttäytymisessäni havaitsen, että nopea ja lyhytkestoinen sillisalaatti uuvuttaa. Huomaan nauttivani ajatelluista sisällöistä ja kauniista kuvista. On ollut näin lomalla rentouttavaa poukkoilla ihan uusissa blogituttavuuksissa ja uppoutua niihin pidemmiksi hetkiksi. Ihailla niitä, ketkä osaavat tuottaa mielenkiintoista sisältöä. Joten, arvostetaan arvostelemisen sijaan. Tuetaan eikä tukisteta. 

Senteillä tai ilman.

P.S. Sinä käytit tämän postauksen lukemiseen pari minuuttia, minä tekemiseen reilut viisi tuntia. Siinä vähän havainnollistusta tämänkokoisen julkaisun vaatimasta työmäärästä. :) Jos uskallat seurata blogia julkisesti, linkkailen uusimmat postaukset reaaliajassa aina Faceen, tänne.

Hyvää joulua!

Jouluvalmistelut ovat nyt pulkassa: kinkku uunissa, lahjat paketoitu, koti kuosissa, jääkaappi täynnä herkkuja ja mielessä hauska kiherrys. Joulu saa tulla.

Ihanaa ja rentouttavaa joulua jokaiselle! ♥

Joulusiivous

Kolme yötä jouluun! Sain eilen siivottua viimeisenkin kaapin, joten ajattelin, että siivousteemainen postaus on ajankohtainen tässä vaiheessa joulunodotusta.

Joulusiivoustapoja on niin paljon kuin tekijöitäkin ja samalla tekijälläkin vuosikäytännöt voivat vaihdella. Nykyaikana massiivisen joulusiivouksen tekeminen taitaa olla katoavaa perinnettä ja useammassa kodissa joulusiivous onkin tavallinen viikkosiivous. Omasta mielestäni on ihanaa, että jouluun liittyvät paineet ovat selkeästi vähentyneet ja jokaisella on vapaus valmistautua juhlaan ja viettää sitä omalla tyylillään.

Itse olen niitä tyyppejä, jotka virittäytyvät jouluun isomman siivousoperaation kautta. Paikkojen läpikäyminen tuo minulle selittämättömän levollisen olon: joulusiivouksen kautta pääsen siihen odotettuun ja jopa harvinaiseen olotilaan, kun on vain lupa olla ja nauttia.

Itselläni on tietty siivousstuktuuri joka jouluksi, mutta siitäkin on soljuvasti tullut poikettua: vuonna 2017 mökkijoulua viettäessämme en laitellut tai siivonnut jouluksi kummemmin ja esimerkiksi viime vuonna oikaisin kaappien läpikäymisessä. Joinakin vuosina taas mattojen pesun on korvannut niiden kääntäminen puhtaammalle puolelle. Vaikka poikkeuksia luonnollisesti on, useimmiten meikäläisen joulusiivouksen vaiheet pitävät sisällään näiden osa-alueiden puunaamisen:

• IKKUNAT. Ennen pakkaskauden alkua pesen kaikki ikkunat. Eihän joulutähtiä voi laittaa roikkumaan likaisiin ruutuihin!  

• ISOT PINNAT. Varsinainen joulusiivous pyörähtää käyntiin, kun pesen kaikki sisäkatot ja -seinät.

• OVET JA VALOKATKAISIJAT. Pyyhkimättä ei tietäisi, kuinka paljon pölyä ehtii kertyä ovien päälle ja pinnoille, vaikka kahvojen tienoot sutaisenkin aina viikkosiivouksen yhteydessä. 

• JALKALISTAT JA PISTORASIAT. Listojen päällyset ovat salakavala paikka pölyn kinostumiselle.

• KAAPIT JA TYÖSKENTELYTASOT. Pesen talosta kaikki kaapit sekä sisä- että ulkopinnoiltaan. Vessoista, eteisestä, keittiöstä, kodinhoitohuoneesta ja makkareista. Nostelen tavarat pyyhkimisen tieltä ja samalla järjestelen ne paikoilleen siististi. Selkeästi turhat ja rikkinäiset kamppeet karsin pois. Keittiön ja kodarin työskentelytasot pidän järjestyksessä päivittäin, altaat ja hanat viikoittain, mutta sama kierros sisältyy myös joulusiivoukseen. 

• KODINKONEET. Mikron, jääkaapin ja uunin pesu. Kaksi ensimmäistä putsaan arkenakin normisiivouksen yhteydessä, joten nämä eivät pääset meillä koskaan sottaiseen kuntoon.

• HUONEKALUT JA ESINEET. Arkisiivotessa pyyhin sohvista ja tuoleista istuin- ja selkänojaosat, pöytätasoista laakeat pinnat. Joulusiivouksessa ulotan putsauksen joka kantille, eli käyn huonekalujen pinnat läpi joka senttineliöltä: esimerkiksi tuolien ja pöytien jalat, sohvakalusteiden selkäosat ja tyynyjen aluset. (Nyt muuten muistin, että olohuoneen mustan rottinkituolin peseminen on vielä tekemättä!) Nykyisin meillä ei ole montaa irtoesinettä esillä, mutta ne vähätkin pyörittelen läpi luutun kanssa.

• LAMPUT. Varsinkin keittiön iso kupulamppu kerää pölyä pintaansa.

• TEKSTIILIT. Kankaisia irtomateriaaleja meillä ei kovin paljoa ole, mutta jouluksi pesen kaikki tyynynpäälliset ja torkkupeitot. Myös petivaatteet, eli peitot ja tyynyt saavat pesukierroksen. Nykyisestä kodista löytyvä kuivausrumpu helpottaa tätä askaretta merkittävästi.

• VIEMÄRIT, SUIHKU- JA WC-KALUSTEET. Näitä putsailen arkenakin, mutta joulusiivouksessa vieläkin perusteellisemmin. Pönttöjen osalta myös niiden jalkaosat tulee puunattua jouluksi, ne ovat luihuja keräämään pölyä.

• LATTIAT. Siivouksen viimeisenä vaiheena siivoan lattiat. Matot pois, sitten imurointi ja pesu. Tätä varten kaikki huonekalut seilaavat pois paikoiltaan, jotta lattiat saa puhdistettua niiden altakin. Laatalla pinnoitettujan lattia-alojen osalta ohjelmassa on myös saumojen jynssäys. Mukavinta on se hetki, kun puhtaille pinnoille saa viimeisimmäksi rullata auki puhtaat matot.

• (SAUNA. Tämä sulkeissa, sillä tällä hetkellä meillä ei ole vielä kumpikaan sauna valmis. Jännitämme, pääsemmekö mökille joulusaunaan – se vaatii enää muutaman pikkujutun. Mutta sitten kun saunat ovat kondiksessa, pesen niistäkin katot, seinät, lattiat ja lauteet.)

Jotta joulusiivouksesta ei tule stressiä, aloitan sen hyvissä ajoin. Useimmiten heti joulukuun alussa, sillä ei tällaista projektia yhdessä viikonlopussa vedetä läpi. Viime vuonna jouduin siivoamaan paikat jo marraskuun puolella, sillä teknisen tilan remontin jäljiltä koko koti oli pakko puunata ennen mökkievakosta palaamista. Tämä oli positiivinen kokemus, sillä koko joulukuun sai käyttää valmiissa kodissa fiilistelyyn. Yritin aikaisempaa aikataulutusta tänäkin vuonna, mutta pieni leikkausoperaatio ja siitä parantuminen vesitti idean. Uusi yritys ensi vuonna.

Työnjaosta olen kokeillut kahdenlaisia vaihteluita: joinakin vuosina olen edennyt huone kerrallaan sektoreittain, eli käynyt kaikki vaiheet esimerkiksi yhdestä makkarista kerralla läpi. Tänä vuonna toteutin siivouksen isoina aaltoina: kävin ensin läpi kaikkien huoneiden seinät ja katot, sitten järjestyksessä kaikki ovet, listat, kaapit ja huonekalut, sitten lamput ja niin edelleen. Sektoreittain tai aaltona, kumpikin tapa on toimiva.

Työvälineiden osalta vannon mikrokuituisten putsausvälineiden ja Kiillon limentuoksuisen yleispuhdistusaineen nimeen. Niitä komppaavat Viledan puhdistussieni ja Vim-puhdistusaine. Joulusiivous on helpompaa, kun tavaraa ei ole paljoa. Useampaan tällä listalla olevaan kohteeseen kosken myös arkisiivouksen yhteydessä, joten pinttymiä ei pääse kehittymään ja joulusiivouksen myötä läpikäynti tapahtuu vain suuremmalla intensiteetillä.

Joulusiivouksen ohessa normaalit siivousrutiinit toteutuvat meillä koko joulukuun ajan. Vaikka kaikki paikat ovat nyt suursiivon osalta kondiksessa, teen maanantaina vielä normaalin ylläpitosiivouksen. Sitten jalat ovatkin ketarallaan hyvän tovin.

Motivaatio siivoukseen on jouluna erilainen ja erityinen. Jos en siivoaisi isommin jouluksi, ei suursiivoa tulisi tehtyä muulloin vuoden aikana. Käytännön esimerkkinä: kun viime vuonna jätin kaappien sisäpuolet koskematta, ei niihin tullut kajottua ennen tämän vuoden kierrosta. :) Joulu on itselleni the ajankohta kokonaisvaltaisen siivousprojektin toteuttamiseen.

Toivottavasti siellä alkaa jo joulu valmistua
- olivatpa ennakkotoimenpiteet minkälaisia tahansa. ♥

Tulostettavat lahjapaperit

Veikkaanpa, että ensi viikonloppuna moni rapistelee lahjapapereiden kanssa. Niin minäkin. Lahjojen ulkonäkö on itselle merkityksellinen asia ja kääröjä tuleekin väkerrettyä antaumuksella. Olen useat viime vuodet tehnyt paketteja pelkistetyllä, yksivärisellä linjalla. Kauppojen kuosipapereita ei meidän joulukuusen alla ole näkynyt, vaan paketit ovat olleet joko valkoisia, mustia, ruskeita tai punaisia. Nauhoissa olen suosinut joko juuttia tai paperinarua, samalla väriskaalalla.

Tänä vuonna mietiskelin, että olisi mukava keksiä paketteihin jotain uutta jujua. Sellaista, jonka tuhertamiseen ei kuitenkaan menisi entistä enempää aikaa. Syntyi idea tulostettavasta paperista, jonka voisi kiepsauttaa ainakin kaikkien neliskanttisten ja lieriönmuotoisten pakettien ympärille. Kehittelyn tulokset näkyvät tämän postauksen kuvissa.

Oikaisin prosessissa hieman ja käytin papereiden kuoseissa samoja hahmoja, joita löytyy jo suunnittelemistani printtituotteista. Lopullisiksi paperikuvioiksi valikoituivat sydän, poro, kuusi, lumihiutale sekä eukalyptuskranssi.

Kokeilin tulostaa näitä sekä A4- että A3-koossa. Paketin koosta riippuen pienemmät ja isommat paperit ovat tarpeen. Perusidea on kääriä paketti ensin joko ruskeaan voimapaperiin tai neutraalin sävyiseen silkkipaperiin ja sitten pyöräyttää valkopohjainen tuloste päälle. Tarpeen mukaan tulostuspaperia voi leikata saksilla: itse kavensin useampaa paperia sen verran, että päädyistä jäi sopivasti näkyviin pohjamateriaalia.

Narujen pyörittelyssä voi olla luova ja tulostuspapereiden kanssa paremmin oikeastaan sopiikin hieman kekseliäämpi sidontatyyli. Näitä kuvia varten en hiipparoinut kotimetsässä, mutta pienet havutehosteet pukisivat kokonaisuutta kauniisti.

Jos tulostettavat lahjapaperit miellyttävät silmää, pääset tallentamaan ja printtaamaan ne ilmaiseksi täältä.

Kutkuttavaa joulufiilistä sinne ruudun toiselle puolelle - tasan viikko jouluaattoon!