Kun sisustelu ei enää kiehdo

Oli aika, jolloin meidän kotimme ilme eli säntillisesti. Tekstiilit vaihtuivat, asetelmat muuttuivat, huonekalut liikahtelivat ja ajatukset parveilivat niin sisustusajatusten kuin -ideoidenkin ympärillä. Sisustelu, eli kodin ilmeen päivittäminen ja muuntelu tuntui mukavalta tavalta kotoilla. Vaan sitten pätkähti stoppi. Se taisi ajoittua jo raksavuosiin, sillä nykyisessä kodissamme en ole enää sisustellut. Sisustanut kyllä, mutta en sisustellut.

Näiden termien ero on omissa ajatuksissani pysyvyydessä. Sisustaminen on kodin valmiiksi tekemistä pintamateriaaleista rakenteellisiin yksityiskohtiin. Päälinjojen luomista sävymaailmasta huonekaluvalintoihin. Sisustelu on taas kerroksellista leikittelyä tämän peruskoostumuksen päällä, pienimuotoista kohentelua ja säännöllistä päivittämistä.

Miksi tuo stoppi sitten tuli? Rehellisesti, kyllästyin. Kodin ilmeen kanssa häärääminen ei ole tuntunut enää pitkään aikaan itselle merkitykselliseltä puuhalta. Sen sijaan nautin siitä, että sisustus tuntuu nyt valmiilta. En kaipaa uusia hankintoja enkä erilaisen ilmeen luomista (muutoin kuin välillä vaihtuvien kukkien osalta). Somen kevyemmät sisusteluaiheet tuntuvat jopa tyhjänpäiväisiltä ja skippailen systemaattisesti kaikki asetelmiin, pikkuesineisiin ja vaikkapa tyynynpäällisiin liittyvät selonteot. Tuoteuutuuksia ja nousevia trendejä koskevat julkaisut pyyhkäisen näkyvistä vieläkin nopeammin. Ihanaa, kun ei enää kiinnosta!

Kotiaiheet kyllä miellyttävät edelleen, mutta erilaisella tulokulmalla. Nykyisin kiinnitän huomiota enemmänkin tuumiin ja tunnelmiin, siihen elämään ja ajatuksiin, joille valmis sisustus ja koti luo pohjan. Myös raksa-aiheet, remppamuutokset ja asumiseen liittyvät yläkäsitteet kiehtovat. Tilpehöörin sijaan siis isommat ilmiöt ja juonet.

Sisusteluinnon lopahtaminen ei ole ollut kielteinen juttu ollenkaan. Se on jopa keventänyt oloa, sillä valmiiksi kypsynyt koti kertoo oman tyylin selkiytymisestä. Kun talo on lukittautunut tiettyyn muotoon, se luo tunnetta pysyvyydestä ja turvallisuudesta. Melkeinpä piehtaroin aina välillä siinä olossa, miten oikealta ja oikeanlaiselta nykyinen koti tuntuu. Eihän tätä tunnetta voisi rikkoa sisustelemalla! ;)

Kevyttä mieltä viikonloppuun!