Se tarvitsee luvan. Vaikka aina se ilmestyy maisemiin ilmoittamatta. Ei odotuta itseään, eikä kysele saako tulla. Pysyy kauempana, mutta työntyy silti äkkiarvaamattoman lähelle. Antaa heiveröisiä vinkkejä olevansa läsnä, jotta sen salakavalasti hyväksyisi. Jotta siihen tottuisi. Jotta siitä nauttisi.
Tänä vuonna lupa heltisi helposti. Syksy saa tulla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti