Karhut sisustuksessa

Näin vajaa kaksi kuukautta sitten unta, jossa ajelin töistä kotiin. Kesken matkan kintereilleni hyökkäsi karhu, joka lähti seuraamaan minua. Jätätin sen helposti, mutta kerta toisensa perään jouduin pysähtelemään reitillä, syystä ja toisesta, ja karhu saavutti minut joka kerta. Ensin pelotti, mutta sitten huomasin, ettei nalle ollutkaan vihainen tai uhkaava; se vain tuli parin kädenmitan päähän katsottavaksi. Halusi, että näkisin sen.

Yleensä unohdan unet hetkessä - varsinkin tällaiset, joissa ei tapahdu mitään dramaattista. Karhu-uni on kuitenkin pyörinyt päässäni säännöllisesti, joten vilkaisin mielenkiinnosta unitulkintoja. Niiden mukaan unessa seuraava karhu viittaa siihen, että oma elämänkumppani on lojaalia sorttia. Jos karhu on unessa hyvä ja kiltti, se merkitsee rakastetun uskollisuutta ja onnea hänen kanssaan. Toisaalta perässä seuraavan karhun voidaan tulkita tarkoittavan sitä, että lähipiiristä löytyy ystäväksi naamioitunut vihamies, joka on erityisen katala ja haluaa vahingoittaa unennäkijää. Huh, vaikka tällaiset kevyttä hupailua ovatkin, toivottavasti ensimmäinen ennustus pitäisi paremmin paikkansa kuin jälkimmäinen.

Rupesin sitten miettimään karhua visuaalisena hahmona, se kun oikeasti halusi tulla nähdyksi. Hoksasin, että taisinkin saada sisustusinspiraation unessa. Karhuhan on graafisempana versiona loistava aihe kuvaprintteihin ja tauluihin!

Selailin netin julistetarjonnan läpi, mutta visioni mukaisia karhukuvia en löytänyt. Muutaman sinne päin, mutta ei ihan. Oli siis lykättävä omatoimivaihde päälle. Hollantilaisesta Store Without a Home -nettikaupasta löysin moderneja, paperisia karhunpäitä: ne kootaan kolmiulotteisiksi ja kiinnitetään seinälle. Tuotetta en (vielä) tilannut, kun olisin mieluillut harmaata yksilöä. Valikoimassa oli nyt ruskeita, sinisiä ja valkoisia karhunpäitä. Ihastuin kuitenkin särmikkääseen muotoon niin paljon, että tein kuvankäsittelyohjelmalla printattavaksi kaksiulotteisen, mustavalkoisen version. Siitä tuli selkeä vektorikuva - sellainen, jonka tyyppiisiin olen vähitellen ihastunut.

Toisenkin karhukuvan halusin, vähän pehmeämmän. Pitkällisen surffailun jälkeen törmäsin Sarah Maycockin vesivärityöhön, jota en kuitenkaan löytänyt tilattavana versiona. Siispä tulostin ruksuttamaan. Muutin alkuperäisen ruskean värimaailman mustavalkoiseksi ja suurensin kuvan A3-kokoon.

Printtasin karhujen lisäksi myös tammikuun kalenterisivun, jonka kiinnitin Ikean pahviin. Vesivärinallukan takana on viime vuonna tekemäni betonitaulu, joka sai mustaa maalia pintaansa. Rosoinen taulu antaa taustalla korutonta kontrastia etulaidan pienemmille kuville.

Mitäs luulette, voisiko karhuista olla peuratrendin seuraajaksi?

Hauskaa viikonloppua!