Ihmisen tarve tulla kuulluksi

Tällä viikolla minulle tuli pitkästä aikaa eteen tilanne, jossa koin tulleeni sivuutetuksi itselleni tärkeässä asiassa. Tuollaisen kokemuksen myötä käy läpi useampia tuntemuksia: hölmistymistä ja ihmettelyä, mutta myös ärtymystä ja katumusta siitä, että oletti omien sanojen merkitsevän vastapuolelle edes jotakin.

Tähän ikään mennessä on ehtinyt taaplata läpi monenmoisia tilanteita ja saanut kokemuksia eri tavoin toimivista ihmisistä. Uskon myös jo oppineeni, kuinka viestiä itse siten, että oma kantani ei jäisi epäselväksi tai huomaamattomaksi. Silti näitä tilanteita näyttää silloin tällöin tapahtuvan, kun kokee, ettei omilla sanomisilla ole painoarvoa.

Enää en onneksi jää märehtimään asioita pohjamutia myöten, vaan rupesin niputtamaan aihetta yleisellä tasolla. Pohdintaa riittikin ihan blogipostaukseksi asti, joten tällä kertaa vähän diipimpiä ajatuksia kotikuvilla höystettynä.

Kuulluksi tuleminen on yksi perustavanlaatuisimmista tarpeista. Kun ihminen kokee, että häntä kuunnellaan ja ymmärretään, syntyy tunne arvostuksesta ja merkityksellisyydestä. Se ei ole pelkästään sanatason kohtaamista, vaan syvempää tunnetta siitä, että ajatukset otetaan vastaan ja niitä pidetään tärkeinä.

Kuulluksi tuleminen ei tarkoita pelkästään sitä, että joku kuulee sanat, vaan sitä, että toinen todella pysähtyy niiden äärelle. Hyvä kuuntelija ei keskity vain odottamaan omaa vuoroaan puhua, vaan kuulee myös rivien välistä. Hän ei hätiköi vastaamaan, vaan antaa tilaa, keskittyy ja osoittaa, että toisen ajatuksilla on arvoa. Kysyy jatkokysymyksiä ja näkee asioiden taakse. Ymmärtää.

Hyvä kuuntelu ei vaadi erikoisia taitoja – vain aitoa halua olla läsnä. Tätä taitoa voi myös tietoisesti kehittää. Jokainen kaipaa tunnetta siitä, että tulee kuulluksi, ja jokainen voi myös tarjota sen toiselle. Tämä pätee niin ihmissuhteissa kuin työelämässäkin. Työpaikalla kuulluksi tuleminen vaikuttaa suoraan siihen, kokeeko työnsä merkitykselliseksi. Esihenkilön tai työkaverin kyky kuunnella voi ratkaista sen, tuntuuko ilmapiiri kannustavalta vai lannistavalta.

Mutta entä silloin, kun ei koe tulleensa kuulluksi? Se herättää turhautumista, pettymystä ja joskus jopa halun lakata yrittämästä. Pitkään jatkuessaan kokemus kuulluksi tulemattomuudesta voi murentaa itsetuntoa ja saada epäilemään oman äänen arvoa.

On olemassa erilaisia syitä olla kuulematta toista. Joskus ihminen ei kykene kuuntelemaan, koska oma mieli on liian täynnä – kiire, väsymys tai omat murheet vievät tilaa toisen sanoilta. Toisinaan kyse on välinpitämättömyydestä, haluttomuudesta kohdata toisen tunteita tai vastuusta, joka kuunteluun liittyy. Joskus taas kuuntelematta jättäminen on vallankäyttöä – tapa osoittaa, että toisen sanat eivät paina, että hänen toiveensa tai kokemuksensa eivät ole merkittäviä.

Toivon, että osaisin itse olla hyvä kuuntelija. Että muistaisin pysähtyä, antaa toiselle tilaa ja kuunnella aidosti, ilman kiirettä muodostaa omaa vastaustani. Haluan huomata ne hetket, kun joku kertoo minulle jotain tärkeää – vaikka sävy olisi arkaileva tai sanat kiertelisivät itse asiaa. Toivon, että osaisin reagoida oikein: nyökätä rohkaisevasti, kysyä tarvittaessa lisää, sanoa juuri sen, mikä vahvistaa toisen kokemusta siitä, että hänen sanansa ovat merkityksellisiä. Myös toteuttaa konkreettisia toimia, mikäli toinen niitä kaipaa tai tarvitsee. Haluan, että jokainen, joka puhuu minulle, tuntisi tulleensa kuulluksi.

Tutkimusten mukaan jo pelkkä kokemus siitä, että joku kuuntelee, voi vähentää stressiä ja lisätä hyvinvointia. Kuulluksi tuleminen ei siis ole vain mukava tunne tai itsekäs tarve, vaan sillä on todellista vaikutusta ihmisen jaksamiseen ja itsetuntoon. Jokainen ansaitsee tulla kuulluksi – niin arjessa, ihmissuhteissa kuin työelämässäkin. ♥

Viikonloppu kutsuu, suokoon se sinulle kuulevia korvia ja lämpimiä kohtaamisia!