Ehkä muistatte, mitä minulle kävi piparitalon kanssa viime vuonna? Tarkoituksenani oli tehdä talosta mahdollisimman simppeli, mutta sainkin tuhrautumaan siihen ihan tolkuttomasti aikaa vision hieman levitessä. Tänä vuonna päätin, että pipariprojekti täytyy ihan aikuisten oikeasti pitää vähätöisenä bare minimum -juttuna, sillä minulla ei yksinkertaisesti ole ollut aikaa monen tunnin rakennusmaratoneihin. Käytännössä piti siis keksiä sellainen talomalli, jossa olisi mahdollisimman vähän paistettavia ja yhteen liimattavia pintoja.
Koska haluan aina identifioida piparitalot, syntyi idea modernista vuoristomökistä. Ja tadaa, tässä se on! Vain neljä isoa runkopalaa ja pikkuhipleet päälle - tämän yksinkertaisemmin ei taloa olisi voinut rakentaa. Isot ikkunat ja kolmiomuoto antavat sen verran särmää, että talo poikkeaa perusmökkeröstä. Tavoitteet pitivät ja hyvä niin.
Talomallin lisäksi halusin toteuttaa rakentamisen vähätöisenä. En rykäissyt kaikkea kerralla, vaan tein taloa pienissä pätkissä, pääasiassa iltaisin lasten nukahdettua. Suunnitteluun ja osien paistamiseen meni kolme tuokiota, kasaamiseen yksi ja koristeluun kaksi. Eli talo valmistui kuudessa tekotuokiossa. Koristelun tein lasten ollessa hereillä, minkä vuoksi huiskin pikeerihommat mahdollisimman nopeasti. Toisenlaisessa elämäntilanteessa olisin varmasti nyhrännyt viimeistelytyöt huolellisemmin, mutta nyt riitti se, että sain kokonaisuuden suurin piirtein valmiiksi.
Olin varannut koristeluun sekä ranskanpastilleja että hopeakuulia, mutta tällä kertaa pastillit pääsivät vain savupiippuun. Luminen katto näytti omaan silmääni paremmalta kuin karkeilla kuorrutettu pinta. Ikkunaruudut on tehty perinteiseen tapaan liivatelehdistä. Talon sisällä oleva patterivalo on päällä nonstoppina ja se antaa mukavasti tunnelmaa keittiöön varsinkin pimeällä.
Aluksi asettelin vuoristomökin esille keittiön saarekkeen päälle, mutta siinä se oli liian hyvin tarjolla taaperolle. Tässä ruokapöydällä rakennus on ehkä hieman paremmin turvassa. Pitäisi kyllä järjestää pieni veikkauskisa siitä, missä vaiheessa Romeo napsaisee talosta ensimmäisen palan irti. Viime vuonna taidettiin selvitä peräti joulun yli ennen kuin purkamisvimma lähti lapasesta, mutta tänä vuonna isomman taaperon älynväläyksiä on ollut hankalampi ennakoida.
Joko muuten bongasitte tonttujoukkion, joka asettautui asumaan vuoristomökkiin? Kuten ennenkin, pukki toivottelee tervetulleeksi ovella, yksi tonttu tähystää savupiipussa ja muut ovat kerääntyneet mökin ympäristöön touhuihinsa. Romeo oli apuna tonttujen sijoittelussa ja hän välttämättä halusi, että mökin takapihalle laitetaan neljä tonttua puolikaareen leikkimään. Vielä emme ole kuulleet tonttujen supattelevan, mutta eiköhän näidenkin vipinä lisäänny tulevien viikkojen aikana.
Piparitalon tekeminen on itselleni kyllä tärkeä osa joulunodotusta. Paitsi että talo luo tunnelmaa ja tuo jouluntuoksua kotiin, se myös virittelee mielikuvitusta joulutaajuudelle. Blogipostauksiksi asti päässeet mökkeröiset ja muut rakennelmat aiemmilta vuosilta löydät näistä linkeistä:
Ihanaa itsenäisyyspäivää ja hyvää mieltä joulukuuhun!
