Matkalla Tanskassa 6 // Kävellen Kööpenhaminassa

Kööpenhaminan helmi on Nyhavn. Tai siihen ainakin minä ihastuin! Mikä miljöö, mikä historianhavina, mikä fiilis! Ihan mahtavaa, että maailmasta löytyy tällaisia paikkoja. Nyhavnin alue ei ole vallattoman suuri, joten koko päivää ei siellä saa kulumaan. Me vietimme siellä yhden aamupäivän, jolloin sattui kaupanpäällisiksi mitä upein aurinkokeli. Tämän postauksen kaikki kuvauskohteet on otettu Kööpenhaminasta jalkapatikassa, ja pitkien sepustusten sijaan annan nyt kuvien puhua puolestaan. Ensiksi siis Nyhavnia:

Kööpenhamina on kuuluisa paitsi pyöräilijöistään, myös kävelijöille pyhitetystä ydinkeskustastaan. Hotellilta saamaamme karttaan oli merkattu selkeästi kaikki kävelykadut, joten kaupunkipäivää edeltävänä iltana oli helppo suunnitella looginen kävelyreitti. Tämän seuraavassa kartassa näkyvän reitin kävelimme Nyhavn-visiittiä edeltävänä päivänä, Segway-kierroksen jälkeen. Periaatteessa kaikki nämä olisi voinut mahduttaa samallekin päivälle, mutta meillä sattui olemaan kävelypäivänä hidas aamu hotellilla, joten Nyhavnin kanssa ei haluttu kiirehtiä suotta.

Tiedän, että joitakin matkailijoita hävettää keekoilla kartan kanssa ympäriinsä ja että sitä saatetaan kuikuilla vain kassin suojista. Minä taas olen vieraissa paikoissa aina reteä turisti, ja nytkin tuo hotellilta saatu kartta oli meillä esillä yhdessä jos toisessa kadunkulmassa. Itse asiassa, rakastan karttoja. Niiden avulla saa hyvän kuvan uudesta paikasta, pystyy hahmottamaan välimatkoja ja sijainten asettumista toisiinsa nähden sekä ennen kaikkea kartat luovat tunnetta turvallisuudesta kun tietää missä milloinkin on.

Kööpenhaminan keskustassa rakastuin vanhoihin taloihin. Ihastelin ja kuvailin niitä siinä määrin, että mies alkoi jo kyllästyä. Vaikka en ole ihmispaljouden fani, oli vilkkaimmillakin kaduilla rauhallinen olo. Ihmiset Tanskassa vaikuttivat hyvin tavanomaisilta ja avuliailta, rauhallisuudessaan tuntuivat jopa enemmän suomalalaisilta kuin ruotsalaiset. Isommilta kaduilta oli kiva livahtaa välillä pikkukujille ja kurkistella kauniille sisäpihoille. Kaunis ja mielenkiintoinen, sitä Kööpenhamina on.

Tanska-postausteni sarja alkaa kääntyä loppusuoralle. Syksyn aikana aion vielä tehdä juttua itärannikon pyrähdyksestä sekä viimeisimpänä herkkuna niistä Tanskan sisustuskaupoista. Palataan siis vielä muutamaan otteeseen!

Lämpöä viikkoon!

Blawhi Graphics // syyskuun kampanja

Kiitos suuresti teille, jotka annoitte reseptivinkkejä edelliseen postaukseeni. ♥ Vesi kielellä olen niitä lukenut ja toteutustakin jo suunnitellut. Lisääkin saa vielä ohjeita heitellä, jos joku uusi kasviskeittoekspertti sattuu vielä postausta lueskelemaan.

Tänään vinkkaan teille Blawhi Graphics -julisteiden syyskuun kampanjasta. Täällä ollaan harjoiteltu yrittäjyyttä askel askeleelta ja nyt opettelun alla on ollut kampanjan perustaminen. Tämän myötä päätin päräyttää syyskuun ajaksi kaikki tuotteet kymmenen prosentin aleen, hui! Tästä edusta pääsevät nauttimaan somessa aktiiviset tykkäilijät: kampanjakoodin on voinut napata joko Blawhi Graphicsin FB-sivuilta, instasta tai nyt täältä omasta blogistani. Seuraaminen siis kannattaa! Verkkokaupan kassalla syötettävä maaginen koodi on syyskuu.

Mitä tulee somekanavien aktiivisuuteen, päivittyy insta ehdottomasti useimmin. Siellä Blawhi Graphicsin löytää loogisesti nimimerkillä @blawhigraphics. Tähän postaukseen olen kuvituskuviksi koonnut juurikin noita instaotoksia.

Eli kertauksena:

1. Tykkää Blawhi Graphicsista Facebookissa ja Instagramissa, niin pysyt kartalla ajankohtaisista tarjouksista ja kuulumisista.
2. Käytä meneillään olevan syyskuun kampanjaetu Blawhi Graphicsin verkkokaupassa, muista ilmoittaa kassalla kampanjakoodi.
3. Silloin tällöin voit myös vilkuilla Blawhi Graphicsin virallisille nettisivuille, missä kaikki tuotteet ovat helposti katsastettavissa.

 Aurinkoista lauantaita! ♥ 

Heitä minua kasviskeittoreseptillä!

Tätä postausta en suinkaan tee pelkästään siksi, että pääsisin esittelemään kesällä Ruotsista tuomiani marokkolaisastioita. Nämä ovat jätteihania, mutta sopivat loistavasti myös teemaan, joka on viime aikoina pyörinyt mielessäni. Minulla oli viime viikolla taas palaveri- ja koulutuspäivä Kuopiossa, missä söin elämäni parasta kasviskeittoa. Siitä lähtien on pyörinyt mielessä, että olisipas huippua tehdä samanmoista myös kotona.

Mutta. En ole minkääntasoinen kokkikolmonen eikä minun reseptivihkoni sivuilta löydy yhtäkään kasviskeitto-ohjetta. Jos rehellisiä ollaan, niin ruuanlaitto ei ole millään tasolla intohimoni - kokkaan vain syödäkseni ja aivan perusruokia. Siksi noita kasviskeittojakaan ei ole tullut treenattua. Tähän asti niistä on tullut ajatuksiin mielikuvia lähinnä vetisistä ja haaleista litkuista, missä kelluu mauttomia kasviskokkareita. Noin niinkuin kärjistettynä.

Viime aikoina olen kuitenkin sattunut eri paikoissa kasviskeittoapajille ja ne ovat yllättäneet positiivisesti. Erityisesti tuo viime viikon keitto oli yliveto. Tiedän, että siellä ruudun toiselta puolelta löytyy erinomaisia, rohkeita ja kokeneita kokkailijoita, joten nyt tulee pyyntö teille:

Vinkkaa minulle kasviskeittovinkkisi! Kirjoita se kommenttiboksiin tai linkitä hyvään reseptiin. Mitä yksinkertaisempi, sen parempi. :) Toivottavasti saan pian nuo kuvien kulhot keitosta täyteen.

Kasviskeitosta luonteva loikka kuulumisiin. Arki on rullannut tällä viikolla hurjan nopeasti, nyt on jo taas perjantai! Minkälainen teillä muilla on vireystila aina työpäivän jälkeen? Itse tarvitsen aina vähintään vartin päikkärit, tai illaksi ei ole minkäänlaista toimintakykyä jäljellä. Nyt olen yrittänyt kasata energiaa noiden unien jälkeen aina niin, että saisin jotain toimeliasta aikaiseksi - olen havahtunut siihen, että liian usein tulee jäätyä sohvalle vättöilemään ja sitten illalla nukkumaan ruvetessa tuntuu harmittavasti siltä, ettei ole saanut mitään aikaiseksi. 

Tällä viikolla energiakeräily - tai pikemminkin ponteva päätös nostaa takalisto ylös sohvalta - on toiminut aika hyvin. Eilen ajoin pihalta ruohon ja kävin trimmerillä läpi hankalammat paikat. Ruohoneliöitä meillä on varovasti arvioiden noin kuusisataa, joten kovin pienestä urakasta ei ole kyse. Ei olisi innostanut, mutta päätös piti. Toissapäivänä taas otin kolmen tunnin spurtin ja pesin talon kaikki ikkunat. Ja miten hyvä olo onkaan tullut jokaisen homman selätyksestä! Kunpa sitä vain aina pääsisi noiden iltapäivän väsyvaiheiden yli.

Viikonloppu tuo mukanaan ainakin kummipojan synttäribileet ja vierailun Armaksen koirakamujen luona. Vanhempani ottivat itselleen myös koiranpennun, Timin, joka on samanrotuinen ja -värinenkin kuin Armas. Vaikka pojilla on ikäeroa vain vähän päälle pari kuukautta, on kokoeroa toistaiseksi reippaat kymmenen kiloa. Armas on kuitenkin osannut olla isompana suht kiltisti ja leikit sujuvat Timin kanssa upeasti. Molemmat ovat silminnähden onnellisia kaveruudestaan: ihmisiin ei silloin ehdi keskittyä, kun koirakamu on vieressä. Todennäköisesti treffaamme myös siskoni kultaisianoutajia, Suloa ja Onnia. Nämä pojat ovat kuitenkin niin jättiläisiä, että vielä ei olla leikeissä samalla levelillä. Hengaillaan kuitenkin mieluusti samassa seurassa.

Että vuh vuh vaan täältä sinne ja aurinkoista viikonloppua!

RIEMU-magneetit // Arvonta

Kun Nuapurissa-blogin Maru kertoi kesällä kehittelevänsä uutta tuotetta sisustusmarkkinoille RIEMU-tuotemerkillä, tiesin heti, että näistä tulee hitti. Skandinaavista tyyliä edustavat, koivuvaneriset magneetit eivät oikein muuta voi ollakaan.

Kolmionmuotoisia magneetteja on saatavilla kolmenlaisena pakkauksena: KOIVU sisältää neljätoista magneettia, jotka ovat väritykseltään käsittelemätöntä koivuvaneria, mustaa ja valkoista. MINTUSSA taas on kuusi magneettia, jotka ovat väriltään minttua, mustaa ja valkoista. HATTARAA myydään myös kuuden kappaleen pakettina, jossa nimensä mukaisesti on hempeää vaaleanpunaista, mustaa ja valkoista.

Kolmiot ovat sataprosenttisesti kotimaiset, ainoastaan napakka magneetti on saksalainen. Tuotekehityksessä ja niin kolmioiden kuin pakkauksenkin valmistuksessa on mukana ollut kuopiolainen MOoCB, joka on napannut erinomaisesti kiinni Marun visioista. Kolmiot on maalattu Tikkurilan Helmi-kalustemaalilla.

Itse olen erityisen ihastunut magneettien pakkauksiin - niissä on jotenkin kaikki niin kohdallaan kuin voi. Toisaalta pakkaukset ovat yksinkertaiset, mutta kuitenkin äärettömät oivaltavat ja kauniit.

Kollaasin kuvat: RIEMUpuoti

Paitsi että RIEMU-magneetit ovat käyttötarvikkeita, on näissä erityinen sisustuspotentiaali. Muotona kolmio antaa monipuoliset mahdollisuudet erilaisten kuvioiden kokoamiseen: jokainen sisustaja voi itse määritellä, millaiseen loppumuotoon tuote asettuu. Ja mikä parasta, näitähän pystyy muuntelemaan vaikka jopa päivittäin.

Minä sain kunnian kotiuttaa meille tuon pakkauksista suurimman, joka sisältää käsittelemättömiä, mustia ja valkoisia magneetteja. Ne näkyivätkin jo edellisessä työhuonepostauksessani. On varmaan turha sanoakaan, että olen niihin ihan in love. Jotta joku muukin pääsee hypistelemään näitä suloisuuksia, niin arvatkaas mitä? Nyt pärähtää käyntiin arvonta, jossa yksi onnekas voittaa hurmaavan MINTTU-pakkauksen!

Säännöt ovat hyvin yksinkertaiset. Yhden arvan saavat kaikki Deko 133 -blogin kirjautuneet lukijat. Ilmoita, oletko liittynyt lukijaksi Bloggerin, Bloglovinin vai Facebookin kautta. Toisen arvan saat, kun käyt tykkäämässä RIEMUpuodista Facebookissa, klik. Muista kertoa, montako arpaa lunastat. Arvonta alkaa NYT ja päättyy keskiviikkona 16.9. kello 23.00. 

Tsemppiä kaikille!

P.S. Jos et malta odottaa arvontatuloksen selviämistä, voit käydä rohmuamassa omat magneettisi jo RIEMUpuodin verkkokaupasta, täältä.

Työhuone

Työhuoneen kursiminen on ollut hidas projekti. Olen lykkinyt sitä eteenpäin sen mukaan, miten muilta puuhilta on jäänyt aikaa. Nyt voin viimein ruksia huoneen suurin piirtein valmiiksi, sillä päälinjat ovat hioutuneet paikoilleen. Vaikka akuutti kiire ei työtilalla ole ollutkaan, olen nyt superonnellinen, kun kaikelle on paikkansa ja printtihommiin on varta vasten pyhitetty taso käytössä.

Pöydän alla on muutama kuormalava toimittamassa tason virkaa Blawhi Graphicsin julistepakkauksille. Olen jo sahannut pari uutta lavaa tuohon entisten jatkeeksi, mutta ne ovat vielä kuivumassa sivummalla. Tarkoituksenani on käyttää lavojen aukkoja lokerikkona; niin, että jokaista yksittäistä printtisatsia varten on oma rakonsa, mistä pahvipakkaus on helppo vetää käsittelyyn. Nyt joudun vielä nostelemaan päällimäisiä sivuun, jos tarvitsemani printti on alimmaisena.

Edellisessä postauksessani esittelin teille valkoiseksi maalaamaani pianoa. Nyt on kyse siis samasta huoneesta, mutta huoneen toisesta seinämästä. Työpöydän edessä olevan seinän käsittelin betonimaiseksi elokuun alussa ja siitä tarkempaa sepustusta löytyy täältä. 

Seinän edessä oleva pöytä on koottu Ikean pukkijaloista ja Tokmannin puuvanerista. Pukkijalkojen leveyttä piti hieman niistää pois, sillä kapeaan huoneeseen en halunnut kuuttakymmentä senttiä syvempää pöytätasoa. Ensiksi ajattelin maalata pukkijalkojen sahatut yläpäät mustaksi, mutta sitten ihastuinkin niiden katkaistuun ulkonäköön.

Pöydälle olen yrittänyt parkkeerata vain kaiken olennaisimman. Toinen pääty on pienoinen peltipläjäys, kun muistitaulun edessä on vähän useamman sorttista peltiastiaa. Tykkään itse pellistä materiaalina tosi paljon, ja etenkin tähän rouheaan kokonaisuuteen se sopii erityisesti. Pienimpään astiaan säilön aktiiviset lähetyskuitit, keskikokoisessa on pakkaamiseen tarvitsemaani välineistöä ja isoimmassa on piilossa harvemmin käytettyjä työhuonekamppeita. Lisäksi päädyssä on Uashmaman musta paperipussi, jossa on useammanlaisia viivottimia. Viivottimia tarvitsen muuten printtien tekemiseen ja suunnitteluun erityisen kovasti, yhtäkään ei valmistuisi ilman mittavälineitä!

Pöydän ovenpuolipäätyyn olen jättänyt kynä- ja pensselipurkit, pakkaustarrat sekä muistikirjan ja paperit tuherruksia varten. Olen työskentelyluonteeltani melko sotkuinen, mutta toivon, että uusi työtila antaisi motivaatiota selkeän järjestyksen ylläpitämiseen.

Kokonaisuutena työpöydän ympäristöstä tuli rouhea ja vähän karu - ehkä hieman maskuliininenkin. Tykkään kuitenkin kovasti enkä haluaisi muuttaa elementeistä nyt yhtäkään. Betoniseinä, puinen taso, peltiset ja pahviset yksityiskohdat sekä mustavalkoiset pikkuvälineet täydentävät toisiaan aivan kuten kuvittelinkin. Toisaalta huoneen toiselta puolelta löytyvä koivutapetti ja valkoinen piano tasapainottavat tilan mielenkiintoiseksi maailmaksi. Jos jotain huoneeseen pitää vielä lisätä, niin työvalaisin. Minulla on ollut tarkoituksena siirtää makuuhuoneessamme ollut musta pöytälamppu tänne, mutta en voi tuota siirrosta vielä toteuttaa, ennen kuin olemme saaneet korvikkeet tilalle. Mutta ei kiirusta niissä, katossa olevat spotit antavat kyllä riittävän yleisvalon normityöskentelyyn.

Eikös ollutkin pätevä postausaihe uuden työviikon alkajaisiksi! ;) Olkaapa muuten valppaina nyt lähiaikoina, luvassa on nimittäin arvonta, jossa palkintona on eräs näissäkin kuvissa näkyvä tuote (joko arvaatte, mikä?!).

Puhtia maanantaihin!

DIY: Valkoiseksi maalattu piano

Piano tekee kodin. Olen soittanut pianoa alle kouluikäisestä saakka ja haaveillut aina omasta, nimenomaan valkoisesta pianosta. Nyt minulla se on. ♥ Tällaisenaan soitin ei tosin meille tullut, vaan alkuperäisen lookin voi kurkata tästä heinäkuisesta postauksestani. 

Olen maalannut pianon nyt kolmeen kertaan. Maalina käytin reilut kaksi vuotta vanhaa Super-remonttimaalia, jolla kaikki talomme sisäseinät on maalattu. Maalipurkkiin oli jäänyt raksa-ajalta vielä käyttämätöntä tavaraa ja kun se näytti vielä olevan elossa, käytin tököttiä ilman muuta tähän projektiin. Valkoisen sävy on Tikkurilan Jääruusu, joka on juuri sopivan valkoinen eikä yhtään sinertävä tai kellertävä. Pohjakäsittelynä tein ainoastaan pesun. Yhtään en pintaa hionut saati käyttänyt siihen pohja-aineita. Kantta minun oli tosin tarkoitus vielä maalata, sillä haluaisin viimeistellä Hellas-tekstin ekstrahyväksi. Silmä on kuitenkin jo tottunut tällaiseen ilmeeseen, joten voi olla, että pianomaalaukset olivat nyt tässä.

Jos olen onnellinen pianosta, niin myös pianotuolista. 70-luvulta peräisin olevan vanhuksen jalat maalasin liitutaulumaalilla mustiksi ja nyt tuoli tulee kauniisti esiin valkoista pianoa vasten. On muuten myös loistava istua, juuri sovelias pianotuoliksi. Aiemmin tuolin väritys oli vihreä; tuon värivaiheen voi kerrata tästä postauksesta. 

Muista kuulumisista sen verran, että täällä taitaa asua jokin salainen aikasyöppö. Tuntuu, että päivät hurahtavat ohi hetkessä ja että aktiivista touhuiluaikaa jää käytettäväksi vain pikkuriikkinen tira. Lieneekö samaa havaittavissa silläkin puolen ruutua? Yritän selätellä kotiprojektien listaa kohta kerrallaan. Välillä tuntuu, että aktiivisuudesta huolimatta ei mitään näkyviä tuloksia jää käsiin. Jos nyt kuitenkin alan miettimään tämän viikon lopputuloksia, on täällä konkreettisiakin saatu aikaan: pergolan sohvan istuintyynyt on nyt päällystetty, sähköpostivuori selätetty ja Blawhi Graphicsin ekat postikortit tilattu. Taitaisi vain pitää olla itselleen armollisempi, niin silloin älyää taputtaa itseään olalle pienemmistäkin suorituksista.

Täällä on muuten ihan syksy. Sen kuulee tuulesta, tuntee iholla ja näkee puista. Kun tänä aamuna samoiltiin pihalla Armaksen kanssa, oli ihan pysähdyttävä katsomaan koivuista lenteleviä oransseja lehtiä ja todettava, että vuodenaika on vaihtunut. Aamu-usvat ovat myös muhkeita, työmatkoja ei nyt noin vain kaasutellakaan. Usvaisessa aamussa starttasimme by the way eilisenkin aamun, kun koululla oli urheilupäivä. Minä olin vetäjänä tarkkuusheittopisteellä ja laskin kyykänneeni päivän aikana lähes 800 kertaa. Arvatkaa vaan, miltä tuntuu nyt takalistossa ja reisiosastolla?! No, jospa näillä oietaan tänään edes takkatulta sytyttelemään.

Tunnelmallista lauantaita!

P.S. AI NIIN! Marulla on Nuapurissa-blogissa käynnissä synttäriarvonta, josta voi voittaa sekä Blawhi Graphicsin CONE-julisteen että skandinaavisen tyylikkäitä RIEMU-magneetteja. Käykää ihmeessä osallistumassa, arvonta-aikaa on huomiseen saakka! KLIK!

Matkalla Tanskassa 5 // Segwaylla Kööpenhaminassa

Takaisin Tanskaan! Nyt on vuorossa niin hyvä vinkki, että vieläkin hykerryttää. Tiedättehän, että kun astuu uudelle ja tuntemattomalle reviirille, sen haluaisi ottaa heti haltuunsa. Käsittää kokonaiskuvan ja hahmottaa ympäristöä kertarysäyksellä. Kööpenhaminaa emme tarkoituksella sännänneet tutkimaan ensin ominpäin, vaan halusimme tutustua kaupunkiin jonkinlaisella opastetulla kierroksella. Ennen matkaa kartoitimme erilaisia vaihtoehtoja, kunnes mies äkkäsi tämän. Segway-kierros Kööpenhaminassa!

TripAdvisorin viiden tähden suosituksiin nojautuen valitsimme tarjonnasta Segway Tours Copenhagenin tunnin mittaisen kiertoajelun. Kahdenkin tunnin kierroksia on tarjolla ja jälkeenpäin ajatellen intoa olisi kyllä riittänyt parituntiseenkin huristeluun! Segway-ajeluita tarjoavia firmoja löytyy kaupungista useampia, mutta uskallan nyt oman kokemuksemme perusteella väittää tätä parhaimmaksi.

Kiertoajelun voi varata suoraan netistäkin, mutta me tupsahdimme sisään ilman varausta; netistä näkee, mihin aikaan kiertoajeluita on alkamassa. Meille sattui käymään niin hyvä tuuri, ettei muita ajelijoita tullut meidän starttiaikaamme. Saimme siis totaalisen privaattikierroksen. Oppaanamme toimi Rainer, jota parempaa luotsia ei olisi osannut kuvitella.

Kierros alkoi kypärien valitsemisella (eikös olekin päheät ralliraidat!) ja segwayhin tutustumisella. Laitteen kyytiin emme saaneet ihan heti nousta, vaan Rainer piti ensin pikakurssin sen toimintaperiaatteista. Seuraavasta kuvasta voikin havaita, että pikkuisen oli tällä neidillä jännitystä kropassa, ennen kuin päästiin tositoimiin.

Saimme harjoitella segwaylla hetkisen kadulla, ennen kuin lähdimme liikenteeseen. Jo treeniosuus oli hauska, mutta sitten vasta hauskuus alkoikin, kun lähdimme peräkanaa kiertelemään Kööpenhaminaa. Rainerilla oli omassa kypärässään mikrofoni ja meillä kuulokkeet - hän selosti näkemiämme asioita koko ajan matkan ja kertoi niin rakennuksista, historiasta kuin nykyajan kuulumisistakin ja vinkkasi meille esimerkiksi kaupoista, kahviloista sekä Kööpenhaminan käyntikohteista. Pysähtelimme olennaisten kohteiden luona ja tällöin pääsimme aina kyselemään mieleen juolahtaneita asioita.

Segwayn huippunopeus on reilut parikymmentä kilometriä tunnissa, joten sillä pääsee suhaamaan suht vauhdikkaasti katuja pitkin. Ehdimme näkemään tunnin aikana enemmän, kuin ikinä olisimme ehtineet millään kävelyretkellä. Pääsimme myös huristelemaan sellaisissa paikoissa, mihin turisti- ja kiertoajelubusseilla ei ole asiaa. Kohteissa selväksi tuli se, että Tanskan kuningasperheellä on historian saatossa ehtinyt olemaan yhtä jos toista hienoa rakennelmaa. Monarkian vaikutus Kööpenhaminan tunnetuimpien rakennusten rakentamiseen on ollut merkittävä. Alapuolen kuvassa parkkeerasimme Cristiansborgin linnan eteen, joka on itse asiassa viides tuolle paikalle rakennettu linna - aikaisemmat ovat tuhoutuneet ihmisen toimesta ja tulipalojen myötä.

Pysähdyimme myös Nyhavnille lepuuttelemaan hetkeksi jalkoja. Voisin vain kuvitella, miltä vastaavat seikkailukilometrit olisivat tuntuneet jalkapatikassa. Segway-kierros ei sen sijaan jomottanut mihinkään, ainoastaan nilkat ja pohkeet olivat tasapainoilun jälkeen hieman venytyksen tarpeessa.

Itse ihastuin kierroksella eniten Kööpenhaminan vanhimpiin osiin ja rakennuksiin. Niiden edessä pystyi hyvin kuvittelemaan, millaista elämä on ollut satoja vuosia sitten. Ihan mahtavaa, että tällaisia miljöitä on maailmassa olemassa!

Jos alussa oli laitejännitystä ilmassa, se karisi matkan aikana. Mies napsaisi meikäläisestä nopean keikistelykuvan, ja tästä voi mielestäni jo hyvin havaita rennomman fiiliksen. Maassa en siis ole, vaan segwayn päällä. Mitä enemmän laitteella kääntyili ja huristeli, sitä varmemmaksi olo muuttui. Jotkut eivät kuulema koskaan hoksaa tasapainoilun ideaa, kun taas toisilla koordinaatio löytyy heti.

Kierroksen jälkeen saimme omat segway-ajokortit, joiden myötä olisimme saaneet vuokrata rannalta omat laitteet käyttöön. Siellä olisi ollut mahdollista ottaa myös rallikisoja, mutta kyseinen mahdollisuus meidän oli tarkan aikataulun vuoksi skipattava. Mutta että tällaiset ajokortit, vähänkö hauska reissutuominen!

Segway-kiertoajelu jäi ehdottomasti yhdeksi reissun hauskimmista ja huikeimmista kokemuksista. Ilo, että lähdimme rohkeasti kokeilemaan! En osaa tämän jälkeen enää kuvitella mukavampaa tai tehokkaampaa tapaa tutustua uuteen kaupunkiin. Jospa nämä vehkeet tulisivat laillisiksi pian Suomessakin.

Vauhdikasta tiistaita!

P.S. Rainer, thank you! We are still smiling here. :) Segway tour was awesome and your guiding extremely brilliant!