Rustiikkiset puulaatikot

Voi kuulkaas, nyt ammensi kesä herkkujaan! Mansikoista tai suklaapehmiksestä ei ole nyt kyse, vaan kahdesta järisyttävän valloittavasta viinilaatikosta. 

Isäntä aloitti myös kesälomansa, joten tässä on pikkuhiljaa treenailtu ja muistuteltu mieliin yhteistä lomanviettoa. Viikonloppuna täällä meidän lähistöllä, Runnilla, oli rompepäivät. Vähän jopa nolottaa myöntää, mutta minä en ole koskaan vastaavissa tapahtumissa käynyt. Kytö on kyllä ollut, joten tällä kertaa tilaisuutta ei voinut sivuuttaa.

Tiesin kyllä mitä odottaa, mutta tapahtuman koko yllätti meidät positiivisesti. Ihmisiä ja kojuja oli enemmän kuin ennalta arvailimme. Minulla oli utukuvana yhyttää romppeiden seasta jotain vanhaa ja puista kotiinviemisiksi. Ja voi sentään, kyllähän sieltä sellaista löytyi!

Näiden vanhojen, saksalaisten viinilaatikoiden kohdalla jähmetyin kuin saalistava maatiaiskissa ja kiertelin puisia ihanuuksia pohtien, mistä suunnista niiden kimppuun hyökkäisi. Liian innokkaalta ei saanut näyttää, jotta myyjä ei olisi hoksannut hötäkkääni. Olimmekin siis ovelia ja kävelimme ensimmäisellä kierroksella tyynesti näiden ohi. Takaisin palatessamme kävin sitten kaupantekoon. Oli vissiin pienesti hyötyä telkun huutokauppakeisarin tapittamisesta, kun osasin tinkiä laatikoille reilun kympin kappalehinnan.

Näissä viinilaatikoissa pidän monestakin jutusta. Tällaiselle tekstidiggarille nuo yläreunan sanaketjut ovat herkkua ja ne löytyvät myös laatikoiden toiselta puolelta. Isona plussana myös toiseen boksiin painettu numero 65, se jos mikä on mieleen. Väriltäänkin nämä ovat kulahtaneet jo kauniin harmahtaviksi. Ja voi sentään noita halkeilleita ja ruostuneita liitoskohtia - aivan ihanat! Hankala varmaan huomata siellä ruudun toisella puolella, että täällä on yksi hempukka ihan täpinöissään?

Joku toisentyyppinen sisustaja ei välttämättä tällaisia vanhoja puulaatikoita kotiinsa ottaisi, mutta itselle nämä ovat aarrelöytö. On niin kiva, kun voi sekoittaa kodin ilmeeseen rustiikkisia yksityiskohtia. Ja mikä aina merkityksellistä, laatikot on muualta kuin kaupan hyllyltä kotiin kannettu ja niillä on elämäntaival takanaan. En mahda sille mitään, että esine saa silmissäni lisäarvoa, jos sillä on pienikin tarina kerrottavanaan.

Vielä en ole osannut päättää, mihin käyttöön puulaatikot nakittaisin. Ulos en niitä raski viedä, eli sisällä ainakin saavat olla. Sen kuitenkin tiedän, että kesän sisustuspostauksissa nämä tulevat varmasti vilahtelemaan useampaan kertaan!

Muista kuulumisista sen verran, että viikonloppuna isäntä ajoi ruohomme ensimmäisen kerran. Miten tuuhea nurmi meillä jo onkaan! Rompepäivistä, ruohonajusta, jalkapallomatsista, ulkomaalauksista, Kuopion kaupunkipäivästä - niistä oli meidän kesäviikonloppumme tehty.

 

Alkava juhannusviikko pitää sisällään monenlaista. Juhlia riittää, sillä ohjelmassa on siskoni ja isännän synttärit sekä häät, joissa isännällä on bestamanin virka hoidettavanaan. Lisäksi olisi 50 metriä piha-aitaa pystytettävänä ja talo maalattavana loppuun... Mutta mikäs tässä puuhastellessa ja juhliessa, nyt on kesä! ♥