Ensimmäinen kynttilä on sytytetty. Rauhaisaa adventtia. ♥
Deko 133 -blogia voit seurata myös täällä:
30.11.2014
29.11.2014
Paljastus
No okei. On se meilläkin. Tämän syksyn kausikuningatar, kuusi paperipussissa. Monet esittelevät nyt jopa vitsikkäästi selitellen omia trendikuusiaan, mutta mitä suotta. Ei näitä blogimaailman ulkopuolella oikeasti kovin monessa kodissa ole ja meilläkin tämä oli ensimmäinen. Ja mitäpä se haittaisi vaikka kaikista Suomen kodeista löytyisi kuusi paperipusseineen, jokaisella kun on se ainut oma koti sisustettavanaan, paikka jonne voi ympätä trendin toisensa perään ja joka silti säilyy yksilöllisenä ja asujiensa näköisenä. Viime talvena pidin pikkuista metsäkuusta puhdistettuine juurineen sylinterimaljakossa, tämän vuoden juttu saa olla sitten paperipussit.
Kasvatettu huonekuusi on mielenkiintoinen rimpula. Ensi näkemältä pidin sitä rujona, mutta nyt se näyttääkin kiltiltä, jopa vaatimattoman modernilta. Koristella en sitä aio, vaan kuusi saa ilahduttaa silmää ihan tuollaisenaan. Toivottavasti muistan kastelun... Tämä yksilö on asunut meillä jo useamman viikon, mutta on vältellyt kameraa ansiokkaasti. Kaverikseen se on sittemmin jo saanut kolme metsäkuusen taimea, joita olen jakanut talon pienempiin huoneisiin sitä mukaa kun joulusiivoukset ovat valmistuneet.
Kasvatettu huonekuusi on mielenkiintoinen rimpula. Ensi näkemältä pidin sitä rujona, mutta nyt se näyttääkin kiltiltä, jopa vaatimattoman modernilta. Koristella en sitä aio, vaan kuusi saa ilahduttaa silmää ihan tuollaisenaan. Toivottavasti muistan kastelun... Tämä yksilö on asunut meillä jo useamman viikon, mutta on vältellyt kameraa ansiokkaasti. Kaverikseen se on sittemmin jo saanut kolme metsäkuusen taimea, joita olen jakanut talon pienempiin huoneisiin sitä mukaa kun joulusiivoukset ovat valmistuneet.
Iloa lauantaihin!
Deko 133 -blogia voit seurata myös täällä:
27.11.2014
Troy keskitetty ja joulusiivous aloitettu
Olemme aloitelleet joulusiivouksia hiljalleen. Paitsi että kaksi pikkuhuonetta on jo puunattu katosta lattiaan, olemme käyneet läpi myös yksittäisiä, aiemmin roikkumaan jääneitä askareita. Niistä yksi mielessä pyörinyt (tai nimenomaan roikkunut) oli keittiön Troy-kupuvalaisimen keskittäminen ruokapöydän yläpuolelle. Lamppupistoke kun oli liian lähellä seinää eikä valaisin laskeutunut oikeaan kohtaan.
Ihan helppo ei ollut löytää katossa menevää koolausta, johon uuden lamppukoukun sai tukevasti kiinnitettyä. Salapoliisimaisen kattoon koputtelemisen ja yhden väärään kohtaan ruuvatun reiän jälkeen paikka kuitenkin tarkentui ja Troy laskeutuu nyt siihen kohtaan kuin oli tarkoituskin - suoraan ruokapöydän keskelle.
Seuraavasta kuvakulmasta en ole keittiötä aiemmin kuvannut, sillä harhateillä ollut valaisin on haitannut niin paljon omaa silmää. Nyt kuitenkin edustuskelpoinen otos olohuoneesta keittiön suuntaan:
Peltitarjottimelle asettelemani harmaat hunajakennopallot ja hilekauriin löysin viime viikolla Kajaanista, missä olimme viettämässä työporukan kanssa pikkujouluja. Valkoiset pallot taas ovat Prismasta. Harmaat ovat lujatekoista pahvia ja kiinnittyvät magneeteilla muotoonsa. Valkoiset ovat puolestaan haperompaa paperia, mutta hinnaltaankin luonnollisesti edullisemmat. Kauriin meinasin jo maalata kuparispraylla, mutta muutinkin äkisti mieleni. Taidan tykätä siitä enemmän hopeisena, sittenkin.
Varsinkin näistä kuvista oma mieli vahvistuu - kyllä harmaat sävyt ovat se meidän kodin juttu. Valkoisella, puulla ja metallisävyillä höystettynä. Ja mitään ylimääräisiä tavarakekoja tai runsaita asetelmia ei pää nyt kestä näköjään ollenkaan; eilen illalla tuli älytön tarve siivota kaikki keittiön ja kodinhoitohuoneen tasot tyhjiksi arkisistakin tavaroista. Olen tunnistavani itsestäni nyt erityisen voimakkaan reaktion syksyn pimeyteen. Hämärä ja usvainen keli tuntuvat niin painostavilta, että sisällä on saatava raikkautta aikaan selkeydellä ja siisteillä paikoilla. Voisi sanoa, että asetelma joulusiivousta ajatellen on tämän vuoksi varsin hyvä.
Lopuksi näytän teille sen pirullisen hämärän aikaan kuvatun otoksen, jotta näkisitte millaisen valokaaren Troy saa takaseinälle aikaan - yksinkertaisessa symmetrisyydessään lempeän. Seinän osalta olen muuten moneen otteeseen miettinyt, kiinnittäisikö sille tauluhyllyä tai paria isompaa taulua. Tuntuisi kuitenkin ristiriitaiselta lähteä tekemään seinään reikiä, sillä olen aiemmin pitänyt pinnan paljaasta ilmeestä. Ehkä tämä on yksi niitä asioita, joita varten tarvitsen monen kuukauden sulatteluajan - palataan seinäasiaan siis ehkäpä kevättalvella.
Joko te olette väläytelleet joulusiivousta mielessä tai peräti jo aloittaneet sitä?
Mukavaa torstaita!
Deko 133 -blogia voit seurata myös täällä:
25.11.2014
Himmelit, blogisiskot ja pikkarit
Heh, meinasin laittaa otsikoksi vähän raisumpaa pikkareihin ja himmeleihin liittyen, mutta ehkä on kuitenkin fiksumpaa pysyä näin tonttujen liikkeelläolon aikaan melkeinpä asialinjalla. Alusvaatteilla kun ei himmeleiden kanssa ole oikeasti mitään tekemistä, vaan sanalyhenne viittaa todellisuudessa pikkujouluihin. Sellaisiin, joita vietimme viime lauantaina Kuopiossa blogisiskojen kanssa.
Vietimme siis pitkän ja hauskan illan Nuapurissa-blogin Marun luona. Pikkujoulujen suunnitelluin ohjelmanumero oli oppitunti himmeleiden tekemisestä. Valontalon Emilia toimitti kärsivällisen käsityöopen virkaa ja sai ansiokkaasti meidät kaikki onnistumaan niin peruskuvion kuin timanttimallinkin teossa. Itse innostuin paperipillien pujottelusta siinä määrin, että olen eilisen ja toissaillan jatkanut kotona himmeliaskarteluita. Harmi vain, että pillit loppuivat kesken kun projektisuunnitelmani vähän kasvoi. No, pari iltaa taukoa ja sitten toivottavasti uusi pillilähetys tupsahtaa postilaatikkoon. Näissä postauksen kuvissa kuitenkin jo ensimakua innostuksestani.
Ajattelin ensiksi saada valmiiksi yhden tällaisen paksummista pilleistä tehdyn harjoitushimmelin ja jatkaa sitten ohuemmilla versiolla seuraavaan. Näissä paksummissa pötkylöissä jäävät liitoskohdat varsin aukinaisiksi, joten kapeammat antanevat sitten siistimmän ilmeen. En kuitenkaan malta jättää kesken tätä jytkympääkään versiota, sen voi aivan hyvin ripustaa vähän kauemmaksi katseilta, jolloin aukinaiset liitokset eivät pistä silmään. Tai sitten suhuttelen taideteoksen mattamustalla ja häivytän siten taitteista näkyvää pillin sisäpuolta. Palaan himmeliasiaan vielä tuonnempana, kunhan toivottavasti saan valmista aikaiseksi.
Pikkujouluista sen verran, että emäntä oli loihtinut meille ihanaakin tunnelmallisemmat puitteet. Oli taustamusiikit ja tunnelmavalot, notkuva pöytä ja kodikas fiilis. Uskotte varmasti, että Nuapurissa on livenä vielä moninkertaisesti kauniimpaa kuin kuvissa. Kuten on tullut todettua jo aikaisemmin, jutut soljuvat samanhenkisessä porukassa enemmän kuin luonnollisesti. Aivan kuin ikivanhojen tuttujen kanssa. ♥
Saimme tällä kertaa seuraamme kaksi uutta tuttavuutta, Villa H:n Heinin ja Punahallakon Annan. Joku voisi kuvitella että sisustusbloggaajat pyörisivät juttuineen varsin pinnallisten puheenaiheiden ympärillä, mutta kaikkea muuta. Näperrysten, kahvitteluiden ja herkkujen lomassa sivuttiin syvällisiä yhtä lailla kuin naurettiin raikuvasti. Ihan mahtavaa, että bloggailu on tuonut mukanaan tällaisen porukan! Siinä muutama blogisisko himmeleitä harjoittelemassa.
Tässä linkit mukana olleiden blogeihin:
Jos sieltä ruudun takaa löytyy itäsuomalainen sisustusbloggaaja, joka haluaisit "listoillemme" ja mukaan seuraavaan tapaamiseemme, vinkkaa itsestäsi Marulle: nuapurissa@gmail.com. Uudet tutut ovat lämpimästi tervetulleita. Ja Itä-Suomihan kattaa koko tämän alueen:
Touhukasta tiistaita!
Deko 133 -blogia voit seurata myös täällä:
23.11.2014
Jouluinen arvonta // PORO
Joko olet kurkistanut edelliseen postaukseeni, jossa esittelin Tarja Ritari Design'in Poro-sarjaa? Meidän kotiamme kaunistavat harmaa tyynynpäällinen ja musta keittiöpyyhe, mutta nyt myös yhdellä teistä on mahdollisuus voittaa näitä rouheita tekstiilejä omaan kausikotiin.
Voittaja pääsee valitsemaan itselleen joko yhden Poro-tyynynpäällisen tai kaksi Poro-keittiöpyyhettä. Värivaihtoehtoja ovat musta, harmaa ja pellava. Lisäksi keittiöpyyhkeitä saa myös valkoisena. Kaikki värivaihtoehtojen kuvat voit kurkata Tarja Ritari Design'in FB-sivuilta, täältä.
Poro-tuoteperhe on sataprosenttista pellavaa ja taidokasta suomalaista käsityötä. Itse olen täysin ihastunut näihin, sillä tuotteet ovat sopivan karkeita ja selkeitä makuuni. ♥ Arvostan myös yksilöllisyyttä, jota tekstiilit tuovat mukanaan - näitä ei ketjuliikkeistä saa.
Kutkuttaisiko saada Poro-tuotteita omaan kotiin? Arvontaan voi osallistua kuka vain, joten rohkeasti mukaan! Tuttuun tapaan, arpa lunastetaan kommentoimalla tähän postaukseen. Bloggerissa kirjautuneet blogin lukijat saavat kaksi arpaa (muista ilmoittaa, monellako arvalla osallistut). Kerro kommentissasi, valitsisitko voittaessasi tyynynpäällisen vai keittiöpyyhkeet. Haluaisin myös kuulla, mistä värivaihtoehdosta pidät eniten. Arvonta-aika on kaksi viikkoa, eli 23.11. - 7.12.2014.
Olen kovin innoissani siitä, että pääsen arpomaan Poro-tuotteita teille, joten jännitän täällä jo nyt puolestanne! Osallistukaahan innokkaasti ja käykää myös tutkiskelemassa Tarja Ritari Design'in FB-sivuja, sieltä löytyy infoa muun muassa jälleenmyyjistä, muista tuoteperheistä (kuten upeasta Factory-sarjasta) ja Tarja Ritari Design'in Putiikin fiiliksistä aukioloaikoineen.
Tsemppiä! ♥
21.11.2014
PORO by Tarja Ritari Design
Me kaikki tiedämme, mikä on sisustajan nopein ja helpoin keino muokata kodin kausi-ilmettä: päivittää ja yhdistellä tekstiilejä. Jo yhdelläkin täsmällisesti hankitulla tyynynpäällisellä saa aikaan erilaisen tunnelman ja parhaimmillaan se solmii yhteen koko huoneen ilmeen.
Joulu on varmasti yksi sisustajan hektisimmistä kausista, mitä tulee tekstiilien vaihtumiseen. Niitä ei pähkäillä pelkästään olohuoneeseen, vaan ainakin meillä on toisenlaista ilmettä odotettavissa myös keittiöön, makuuhuoneisiin kuin pesutiloihinkin. Mikä parasta, tekstiilit ovat kätevyytensä lisäksi myös melko edullisia sisustushankintoja.
Pääsin blogiyhteistyön merkeissä tutustumaan uuteen tekstiilisarjaan, jonka haluan ehdottomasti esitellä teillekin. Kyseessä on Tarja Ritari Design'in Poro-tuoteperhe, jonka tekstiilit ovat sataprosenttista pellavaa. Käsityönä valmistetut tuotteet ovat mieleeni sopivan pelkistettyjä, mutta henkivät kuitenkin suloisesti viimeisteltyä kausitunnelmaa.
Minä olen täällä kotona hypistellyt näitä kuvissa esiintyviä harmaata Poro-tyynynpäällistä sekä mustaa keittiöpyyhettä. Aivan ihania! Kolmas värivaihtoehto olisi pellava sekä keittiöpyyhkeissä myös valkoinen. Sopivan harmoninen värimaailma kaikkinensa. Sarjaan kuuluu myös iso, Poro-kuviollinen lahjasäkki sekä tyylikäs, kuvioton kuusenmatto. Kauniin printtikuvion on suunnitellut muotoilija Ella Makkonen.
Näissä jos missä kiteytyy mahdollisuus tekstiilien yhdistelyyn - paitsi Poro-tuotteiden, myös muiden kodin tekstiilien kesken. Kuten näette olkkarin puolelta ottamistani kuvista, Poro-tyynynpäällinen sulautuu saumattomasti huoneen harmahtavaan sisustuslinjaan. Keittiön teollisempaan ilmeeseen taas on musta itseoikeutettu valinta. Keittiössä meillä on muuten ollut aiemminkin Tarja Ritari Design -tuotteita, Factory-malliston lamppuprinttipyyhe. Siitä postasin heinäkuun lopussa täällä.
Olen kuluneen vuoden aikana yhä aktiivisemmin karttanut isojen ketjuliikkeiden tuotteita ja suosinut pienempiä valmistajia. Supersileän ja linjakkaan designin ystävä en ole edelleenkään, vaan pidän tällaisista sydämellä tehdyistä, sopivan karheista sisustustuotteista. Mitä yksilöllisempi idea ja mitä selkeämpi toteutus, sitä parempi.
Mitäs tykkäätte Poro-tuotteista? Verkkokauppojen valikoimissa näitä ei vielä ole, vaan tekstiilejä löytyy muun muassa seuraavista ihastuttavista putiikeista:
Duo-Living, Turku | Hushållska, Forssa | Loviisan Aitta, Rusko | Eveliinan Talo, Nokia | Säde, Vaasa | Millan Putiikki, Lahti
Lisäksi tuotteita voi hankkia Naantalista Tarja Ritari Design'in työhuoneen yhteydessä sijaitsevasta Putiikista (Inno Yritystalo, Emännänkatu 9). Sen kyljessä toimii myös pieni Kynttiläkauppa. Erinomainen, tunnelmallinen pistäytymiskohde etenkin nyt joulun kynnyksellä. Putiikin aukioloajat löytyvät täältä.
Mikäli Poro-sarja ihastuttaa, kannattaa Deko 133 -blogia vilkuilla nyt viikonloppuna erityisen huolella. Luvassa on nimittäin poromaista kivaa teille lukijoillekin!
Rentoa perjantaita!
19.11.2014
Mitä sinä tekisit näille?
Apua. Kun tein lavapenkin työhuoneeseen, sahasin kahdesta kuormalavasta kolmasosat pois. Nuo ylimääräiset kappaleet ovat olleet nyt pystyssä vaatekaappia vasten. Ne ovat mielestäni kauniit, enkä haluaisi niitä hävittää. Mutta kun en keksi, mitä lavojen kappaleille sitten tekisi. Toisessa on kolme päällispuolen poikkilautaa jäljellä, toisessa kaksi. Molemmissa on jäljellä myös yksi alalauta. Toisaalta olen miettinyt, että tarvitsisiko mitään tehdäkään, vaan voisiko puuinstallaation jättää tuollaisenaan sisustuselementiksi?
Tuleeko sinulle mieleen, mitä lavojen kappaleista voisi kehitellä? Mitä sinä tekisit näille?
Deko 133 -blogia voit seurata myös täällä:
17.11.2014
Valoja
Viime tiistaina asettelin meille ulos ensimmäisiä jouluvaloja, etupihan kahteen isoon tuijaan. Ensin piti kuitenkin kaivaa jatkoroikka pihasepelin alle, sillä en halunnut jättää sitä talviaurausten vaara-alueelle. Ei ollut pitkän työpäivän jälkeen, vesisateessa, kovin hohdokasta puuhaa, mutta jollain ihme energiapuuskalla tein sen kuin minkäkin pikkuhomman. (Itsekehua sen verran, että samalla vimmalla pesin myös kaikki talon ikkunat ulkoapäin, irrotin ja pyyhin tuuletusikkunoiden hyttysverkot varastoon ja pesin pesuhuoneen kaakelit.) Postaukseksi asti en tuijavaloja työstä, mutta voitte kurkata kuvan kaivu-uomasta ja puihin asetelluista tuikuista Instagramin puolelta.
Sisälle hankin pari viikkoa sitten Annon pallovalosarjan. Näitä en oikeastaan edes miellä jouluvaloiksi, vaan läpi vuoden sisälle sopivaksi sisustuselementiksi. Hehkulamppumainen muoto on kiva ja mustavalkoisuus selkeää. Granitista olisi saanut vastaavan sarjan läpinäkyvillä lampuilla, mutta päätin pihistellä ja valita tuon kalliimman version sijaan tämän puolta edullisemman sarjan. Kuvatessa valot saivat pollastella työhuoneen metallikorissa, mutta tällä hetkellä ne roikkuvat jo olohuoneen nurkassa - ruuvasin kattoon koukun, josta sarja laskeutuu kaksinkerroin juuri sopivan mittaisena alas.
Olen aikaisempina vuosina hankkinut yhtenäiset, isot satsit erilaisia ulko- ja sisävalosarjoja. Muuten jees, mutta... Mieli on jo ehtinyt muuttua! Kun ennen hamstrasin kotiin lämminsävyisiä valoja, näyttävät nykyisin kylmemmät sävyt omaan silmään paremmilta. Nyt en kuitenkaan ala varastoja uusimaan, vaan lämpimät sävyt saavat valaista pihalla ja sisänurkissa - olkootkin sitten kellertävyydessään hieman epämuodikkaat. Ehkä ensi vuoteen mennessä mieli taas muuttuukin ja pidänkin sitten taas enemmän siitä mitä on tullut aiemmin hankittua.
Millä mielellä starttailette uuteen viikkoon? Meillä oli miehen kanssa ansiokas kotoiluviikonloppu. Oli aivan ihana olla kaksistaan, kun pari aiempaa kuukautta ollaan viikonloput juostu enemmän tai vähemmän paikasta toiseen. Olo on siis levännyt, kirjaimellisesti. Tämän viikon lauantaina on puolestaan uudenlaista kivaa tiedossa, kun vietämme itäsuomalaisten sisustusbloggaajien pikkujouluja. Jeij! Sitä ennen kuitenkin meinasin ehtiä aloittelemaan joulusiivousta jostain päin taloa ja tekemään miehen kanssa polttopuita. Töissä taas polkaisen koulun vanhimpien tyttöjen kanssa Lucia-harjoitukset käyntiin.
Kivaa viikonaloitusta!
Deko 133 -blogia voit seurata myös täällä:
15.11.2014
Cottage touch
Olen tässä viikon aikana mietiskellyt meidän kotimme jouluilmettä. Mitä se on ollut ennen ja mitä se aikoo olla tänä vuonna. Punaista en osaa oikein nyt mieltää tänne ollenkaan, joten joulutunnelman eväät on etsittävä muista sävyistä ja materiaaleista.
Taisi olla äiti, joka kyseli että milläs värillä meinasin sitten tätä joulua sisustaa. Haastava kysymys, sillä värien sijaan minulle tuli mieleen muita aineksia: pörröiset ja villaiset materiaalit, luonnon puut ja risut, sammal ja juutti. Ja tietenkin sarvet.
Asiaa pyöriteltyäni yhdistin mielikuvani tummaan cottage-tyyliin - sitähän nuo luettelemani ainekset kuvaavat. Mitään eräkämppää täytettyine peuranpäineen ei kodistamme sentään ole tarkoitus tehdä, mutta ottaa tyylistä pieniä palasia joulutunnelman luomiseksi - sellaisia, jotka sopivat yhteen selkeästi harmahtavan sisustuksemme kanssa.
Nämä kuvissa näkyvät sarvet ovat mietityttäneet minua jo toista kuukautta. Sain ne itselleni suvun kotipaikan varastojen uumenista, mutta en ole oikein tiennyt mitä tehdä niille. Sarvet ovat ohuet mutta pitkät. Jopa niin pitkät mielestäni, että olen jo monesti meinannut tarttua sahaan ja pätkiä kokonaisuuden pienempiin osiin. Sitä en ole kuitenkaan vielä tehnyt, sillä nämä sarvet näyttelevät pääosaa eräässä mahtavassa, räkänauruisessa muistossa. Siksi en ehkä raskikaan nirhata niitä.
Lasiset tuikkukipot ovat muutaman euron hankinta, joita tuunasin hieman. Suihkuttelin nimittäin kaksi yksilöä ulkoapäin kuparimaalilla. Maalatuista tuli minusta tosi kivat! Sävy on juuri oikea, ei liian haalea. Tuikun lämpöäkin nuo taitaisivat yhden testi-illan perusteella kestää.
Näiden mietteiden kanssa heräillään täällä lauantaihin. Pitkästä aikaa sellaiseen, kun on aikaa mönkiä pedissä. Terveisiä siis lakanoiden välistä! Illemmasta saatamme pitää miehen kanssa omat pikkujoulut, joko täällä Iisalmessa tai sitten ajelemme Kuopioon. Tip tap!
Kuinkas siellä vietellään viikonloppua? Mitä materiaaleja ja sävyjä te käytätte kausikodin sisustuksessa?
Deko 133 -blogia voit seurata myös täällä:
13.11.2014
Wooden star
Pikkuinen, karhea ja lämmin puutähti sai kunnian olla ensimmäinen esille nostettu joulukoriste. Katsokaas erityisesti noita puun syitä, minusta ne näyttävät kauniilta. Tavallisesti en meille kovin puunvärisiä juttuja kelpuuta, mutta tässä pienessä tähdessä on jotain poikkeuksellisen sympaattista. ♥
Joko te olette aloittaneet rakentamaan kodin joulutunnelmaa?
Deko 133 -blogia voit seurata myös täällä:
10.11.2014
Klipsimagneetit
Pienet arjen apurit ansaitsevat välillä omia postauksiaan. Niinkuin nyt nämä Granitista hankitut, parin euron klipsimagneetit - aivan huippuja!
Voisi sanoa, että suutarin lapsella ei ole kenkiä. Sillä vaikka aikoinani toimin vuosia pankkitätinä opiskeluiden ohessa, en ole suostunut siirtymään E-laskukauteen; jos suinkin mahdollista, haluan kaikki laskut paperisina tarkasteltavaksi. On paljon konkreettisempaa pysyä kärryillä tuhlailuistaan. :) Siksipä meillä onkin aina vähintään muutama paperilasku jääkaapin ovessa odottamassa palkkapäivää. Tavallisilla magneeteilla ne ovat vähän kömpelöitä kiinnitettäviä eivätkä pysy välttämättä kovin suorassakaan. Mutta näillä klipseillä - johan nakottavat nätisti!
Kuvissa en tahtonut ilahduttaa teitä laskuilla, vaan leikkasin klipseihin kiinni pari printattua, mustavalkoista kuvaa. Klipsejä voi siis ehdottomasti käyttää sisustamiseenkin: sisustuskuvien ja -korttien kiinnittämiseen. Magneetti vaikuttaa näissä erittäin vahvalta ja klipsi napakalta, joten uskon apureiden kestävän käyttöä hyvin.
Kätevää maanantaita!
Deko 133 -blogia voit seurata myös täällä:
8.11.2014
Tee hämärästä ystäväsi
Vaikka vietämme tunnelmallista vuodenaikaa, tietää jokainen omasta kodistaan kuviaan ottava, että hämärässä kuvaaminen on tuskallista. Kun haluaisi niitä laadukkaita, valoisia kuvia, mutta kun pimenevää on koko ajan ja joka puolella - niin töistä kotiin tultua kuin pilvisinä vapaapäivinäkin.
Jotkut bloggaajat malttavat hautoa ideoitaan viikonloppuihin, ottaa silloin vapaa-ajallaan valoisia kuvia eri aiheista ja ripotella niistä postauksia pitkin viikkoa. Minä en, vaikka olen kyllä sitäkin yrittänyt. En vain malta pihistellä jotain tiettyä kuvausideaa viikonlopulle, vaan toteutan sen heti kuin mahdollista. Nyt vain käy monesti niin, kuten tämän postauksen kuvien kanssa:
Laitan kuvattavan kohteen kuntoon jo edellisenä iltana ja mietin kuvakulmat valmiiksi, jotta voin seuraavana päivänä töistä kotiin palattuani tarttua heti kameraan ja käyttää hyväkseni viimeiset hetket päivänvaloa. Sitten kun tulen pikaisen ajomatkan jälkeen kotiin, huomaankin että ei hitsi, täällähän onkin jo hämärää ja vähintäänkin sininen hetki valloillaan! Otapa siinä kirkkaita, kuulaita ja blogipäteviä kuvia.
Olen peppuroinut tämän valoasian kanssa yhtälailla kuin monet blogikollegatkin, kunnes koin pienen, henkilökohtaisen ahaa-elämyksen. Miksi pyrkiä yleiseen valoisuusnormiin (jos sellaista edes on)? Ovathan nämä tunnelmakuvatkin kivoja katsella. Viime joulukauden jälkeen en polttanut kynttilöitä yli puoleen vuoteen, joten eiköhän tässäkin blogissa olisi tilaa useammalle kynttilänvalossa kuvatulle postaukselle - sekin teema kun on todellinen ja kestää vain rajatun ajan.
Toisaalta hämärä valaistus vaatii kameralta erilaisia asetuksia ja kuvaajalta toisenlaisia otteita. Positiivisella mielellä vuodenajan voi siis nähdä oppimiskokemuksena ja haasteena kehittyä yhä paremmaksi kuvaajaksi. Irtautua tutusta ja tavallisesta harjoitellakseen uutta.
Toisaalta hämärä valaistus vaatii kameralta erilaisia asetuksia ja kuvaajalta toisenlaisia otteita. Positiivisella mielellä vuodenajan voi siis nähdä oppimiskokemuksena ja haasteena kehittyä yhä paremmaksi kuvaajaksi. Irtautua tutusta ja tavallisesta harjoitellakseen uutta.
Olen siis päättänyt olla stressaamatta valon perässä juoksemisesta ja tehdä hämystä ystävän. Varsinkin nämä siniset hetket tekevät kuviin oman, mielenkiintoisen tunnelmansa ja se sopii tähän vuodenaikaan oikein hyvin. Mitä enemmän näitäkin kuvia katson, sitä enemmän fiilikseen ihastun. Jollain tapaa kuvauskohde tuntuu tällaisessa valaistuksessa myös kodikkaammalta - niin omissa kuin muidenkin kuvissa. Joten antaapa olla valopaineiden, kuvat olkoon rehellisiä tosielämän tunnelman välittäjiä. Supervaloisista otoksista nautiskellaan sitten, kun sellaisiin mahdollisuus on.
Ja hei, muutama sana näistä kuvaamistani aihestakin! Musta putkikynttelikkö on tuliainen Granitista, ja minusta se on aivan ihana. Juhlava, mutta sopivan yksinkertainen. Peuratyynyn taas löysin kaapista. Miten olinkaan unohtanut sen sinne! En oikein tiedä, mikä kaikissa sarvipäissä kiehtoo, mutta joku kumma mieltymys minulla näihin nyt on. Ehkä se on tuo kiltti ja sympaattinen katse. Nappisilmät.
Oletteko te kamppailleet syksyisen valomäärän kanssa? Mihin lopputulokseen olette tulleet - metsästättekö kirkkaita päiviä vai kaveeraatteko hämyn kanssa?
Kivaa viikonloppua!
Deko 133 -blogia voit seurata myös täällä:
6.11.2014
Leimaten joulumieli
Hurjan lämmin kiitos kaikille teille, jotka kommentoitte edelliseen postaukseeni! Oli aivan ihana lukea teidän kahvittelutavoistanne ja -kyvyistänne. Huomata, että minulla onkin kohtalontovereita. Kiitos suloiset. ♥
Edellisen kilometrihöpöttelyn vastapainoksi nyt yksi kuva ja vain muutama sana kevyemmästä aiheesta. Löysin nimittäin pienet kirjainleimasimeni ja eikös siitä humpsahtanut joulumieli vireille. Juuri, kun kerkesin jo ihmetellä sen piiloutumista. Näitä leimasimia aion käyttää pakettien merkkaamiseen - visio niistä kiiluu päässäni jo hyvinkin vahvana. Toisaalta nämä ovat niin nättejä, että voivat olla esillä kupposessa jo ennen tositoimia. Ja mitä muuten joulumieleen tulee, täällä on hento lumikerros maassa ja löysin maanantaina sen tonttulevyn, joka meinasi piiloutua liian hyvin autooni. Tässä on siis jo pari päivää ajeltu töihin ja takaisin tiukujen tahdissa, talvimaisemissa. Hupsu minä.
Mitäs teidän viikkoonne kuuluu? Me saimme eilen ystäväni iltavieraaksi ja tänään menemme miehen kanssa ravintolaan herkuttelemaan. Viikonloppuna on myös sosiaalistumista tiedossa. Kiva viikko siis - ainoana miinuksena se, etten laiskuuksissani saanut alkuviikon lämpöasteilla aikaiseksi pestä talon ikkunoita, hups.
Deko 133 -blogia voit seurata myös täällä:
3.11.2014
Kahvittelun sudenkuopat
Maanantai. Aikaisen aamun piriste on töissä odottava, termoskannullinen satsi tuoretta kahvia. Sitä kuluu ennen ensimmäisen oppituntien alkua kaksi kuppia, lopun työpäivän aikana vielä ainakin kolme lisää. Sitten kotiin ja pannu kuumaksi miehen kanssa vietettyä päiväkahvihetkeä varten. Reilu jättikuppi naamaan ja vähän ylikin. Kyllä on energinen ja aikaansaava olo. Not, kaikkea muuta. Heräsin vähän aikaa sitten kahvin aiheuttamiin pahan olon tunteisiin. Havahdus oli niin mullistava, että haluan jatkaa sen käsittelyä täksi postaukseksi asti. Muistutukseksi itselle ja kokemusmietteiksi teille.
Kahvista on moneksi. Sen sanotaan virkistävän, suojaavan muistia, edesauttavan sydämen hyvinvointia, vähentävän diabeteksen ja Parkinsonin taudin riskiä ja niin edelleen. Yhtä lailla kun tunnemme juoman edut, tiedostamme myös sen koukuttavan vaikutuksen, yhteyden muun muassa mahaoireisiin ja kofeiinin puutetilan aiheuttamat päänsärkytilat.
Minä opettelin kahvinjuonnin kesällä 2008. Oli pakko, kun en ilennyt mennä kesätyöläisenä toimitusjohtajan meitä varten järjestämään kakkukahvitilaisuuteen. Kaksi viikkoa harjoittelin, ja onnessani sain lipiteltyä tilaisuudessa alas yhden kupillisen. Sen jälkeen on kahvinjuontitaipaleeni ollut tahdiltaan kiihtyvä. Monta alkuvuotta meni siten, että kahvi kuului elämääni ainoastaan sosiaalisten tilanteiden komppaajana - kahvia join pelkästään kyläpaikoissa, tarjottuna ja itse vieraita emännöidessäni. Kotioloissa ei tullut mieleenkään laittaa keitintä ruksuttamaan itseä varten.
Viime vuosina olemme kehittäneet miehen kanssa äärimmäisen säännöllisen tavan päiväkahvitella. Lisäksi hörpimme kuumaa joka ikinen vapaa-aamu. Näiden kotikupillisten lisäksi olen tehnyt traditioksi istua opehuoneessa kahvikuppi kädessä aina kun mahdollista. Enää ei ole kotonakaan ihme laittaa kahvia tulemaan pelkästään omaa kuppia varten. Ja ne kahvipöytäkeskustelut siskon tai äidin kanssa - niissä ei desilitroja enää lasketa. Vaan mitä tästä on seurannut?
Jo kahvinjuontia opetellessani tunsin, miten se saa hetkessä ajatukseni laukkaamaan ja vähänkin omaa normia ylittävä määrä kädet tärisemään. Ajattelin, että kyse on vain tottumuksesta; kunhan oppisin suurempiin määriin, oireet lievenisivät. Tuntui hyvältä, kun pystyi seurassa juomaan samaa kuin muutkin, eikä enää tarvinnut pyöritellä kupissa kylmää vettä. Miten aikuismaista olikaan kyetä kahvittelemaan.
Mutta oireet eivät lieventyneet. Edelleen kestän juoda pari-kolme kahvikupillista, joiden jälkeen "härö" olo alkaa ja kestää monta monituista tuntia. Kasassa pysymättömiin ajatuksiin ja kropan levottomaan tunteeseen olin kahvinjuonnin haittapuolena jo tottunut, kunnes olo alkoi hälytellä isommilla kelloilla.
Kesälomalla kahvinjuontini pysyi kohtuudessa - tavanomaiset aamu- ja päiväkahvit miehen kanssa olivat juuri kestorajoillani. Sen sijaan, lomalta töihin palattuani, nousi juotujen kupillisten määrä selkeästi. Samassa linjassa alkoi kasvaa myös työpäivien jälkeinen, epämääräisen huono olo. Mikään ei innostanut, jäsenet tuntuivat kihelmöivän voimattomilta, vilutti armottomasti, ajatukset lukkiintuivat ja rintakehässä painoi tunnistamattoman tuskainen tunne. Ahdisti ja tuntui siltä, että elin koko ajan puolitehoilla - jos niilläkään. Kun kuumemittari ei näyttänyt kohonneita lukemia eikä elämässä muutenkaan ole ollut nyt kuormitusta tai ahdistusta aiheuttavia asioita (päivastoin), lähdin miettimään asiaa analyyttisella otteella. No okei, muutaman kerran saatoin pillittää oloani myös miehelle. Mutta montaa ajatuskiekkaa ei tarvinnut ottaa, kun kaikki johtolangat johtivat kahviin.
Kahvittomat tai vähäkahviset testipäivät ovat osoittaneet, että syy huonoon olooni on johtunut nimenomaan tuosta tummasta juomasta - kun en lillu kahvihuuruissa, ei ahdistuksesta ole tietoakaan. Minä en yksinkertaisesti kestä kahvia samoissa määrin kuin moni muu suomalainen. Se on surku, sillä kahvilla on elämässäni todella vahva rooli, nimenomaan sosiaalisissa tilanteissa.
Googlauskierroksen jälkeen olen vakuuttunut siitä, että kuulun siihen marginaaliseen porukkaan, jolle kahvi tutkitusti aiheuttaa tietyn rajan jälkeen ahdistuneisuutta. Voitteko kuvitella! Kahvi, ahdistusta! Jotkut kärsivät sen vuoksi myös depressiosta ja paniikkioireista - ehkä nämä voisivat olla minunkin kohdallani ahdistuneisuuden johdannainen, jossain vaiheessa, mikäli en huomaisi rajojani.
Ne rajat ovatkin sitten hiton hankala pidettävä. Olen superhuono kieltäytymään, jos joku tarjoaa minulle kupillista. Ja huono silloinkin, vaikkei kukaan tarjoaisikaan. Joku ihme magneetti siinä kahvikannun rivassa on, perhana sentään. Sitä on mahtava huijaamaan itseään: Kyllä minä vielä vähän kestän. Olen nyt pyytänyt miestä toimimaan henkilökohtaisena kahvirajoittimenani ja kieltämään minulta turhat kotikupilliset. Itse yritän kontrolloida juontiani kodin ulkopuolella ja etsiä korvaavia juomia. Töissä olen palannut jo osittain kylmään veteen ja kotona täyttänyt kuppia kaakaolla. Teetä minusta ei ole juomaan, sillä se on aina ollut yhhhyh-osastoa. Kofeiiniton kahvi täytyy kuitenkin laittaa vielä kokeilulistalle.
Millaisessa sovussa te muut elätte kahvin kanssa? Riittääkö jo pikku liru, vai pystyttekö hörppimään kuppeja kymmenittäin?
Muikeaa viikkoa!
Deko 133 -blogia voit seurata myös täällä:
