Herkkuvohvelit

Äitini ja siskoni kävivät meillä eilen kylässä - mikäs sen parempaa loma-ohjelmaa! Vaikka vähempikin riittäisi, minulla on tapana ladata kahvipöytään satsit niin suolaista kuin makeaa. Nyt päätin tehdä pitkästä aikaa myös vohveleita, sillä tiesin jo entuudestaan niiden menekkisuosion.

Vohvelinsyöntikikkoja on moneen lähtöön. Jotkut käyttävät haarukkaa ja veistä, toiset mussuttavat käsin. Perinteisin tapa herkutella vohveleita on mansikkahillon kanssa. Meillä mies taas tykkää kermavaahtohöysteestä. Itselleni ehdoton ykköstykki on vohveli ja suklaajäätelö - on aivan tajuttoman hyvää, kun vohvelin keskelle ammentaa suklaajäätelöjonon ja sitten käärii kokonaisuuden kuin tortillan. Voi nam!

Tässä teille kokeiltavaksi luottoreseptini, joilla vohveleista tulee aina hyvänmakuisia. Tällä ohjeella valmistuu noin 15 yksilöä:

Reseptistä pitää kuitenkin sanoa se, että tavallista sokeria humpsautan taikinaan reilulla kädellä, noin 1,5 desiä. Vanilliinisokeria taas menee monta ruokalusikallista - sitä ei saa säästellä! Tykkään siitä, että taikina ei ole liurua vaan jähmeää, joten usein lisään vehnäjauhoihin extraa vielä desin tai pari. Ensimmäisen vohvelin paistumisen jälkeen maistelen, onko maku tarpeeksi herkullinen. Jos ei, niin lisään taikinaan vielä pikkuisen vanilliinisokeria. Muistan joskus jossain syöneeni vohveleita, joissa ei ollut mitään makua: aivan kuin olisi pahvinpaloja syönyt. Sellainen fiilis ei vohveliherkutteluun kuulu!

Tähän syssyyn tulee muuten mieleeni eräs pieni nuoruusmuisto vohveleista ja letuista. Minulla ja siskollani oli kouluaikoina yhteinen, lähes kymmenhenkinen kaveriporukka, joka oli enemmän kuin perso näille herkuille. Jo alakouluikäisistä saakka vietimme viikonloppuja ja kesälomia keskenämme isämme kotipaikalla, josta mummo oli muuttanut kylän vilinään. Erään kerran tuli niin mahdoton herkkukaipuu, ettei auttanut muu kuin alkaa vääntämään taikinaa. Koska porukka oli iso ja ruokahalu kasvavien nuorten naisten, ei mikään pikkukulho riittänyt taikinapönikäksi. Teimmekin taikinan suoraan sankkoon! Jossain olisi siitä kuvakin todisteena, kun vuoron perään hämmensimme taikinaa sankossa. Voitte ehkä arvata, että yhtäkään tippaa ei jäänyt tähteeksi. :)

Pyörähdin eilen vieraiden mukana kaupungilla. Vaikka piti lähteä vain seuraksi, löysin itsellenikin jotain sellaista, mistä olin aiemmin vain haaveillut raskimatta kuitenkaan hankkia. Postaan vähän tuonnempana, että mitä.

Aamulla herätessäni päätin, että tänään olkoon lomani vättöpäivä. Vaikka suunnitelmia oli jos minkälaista, tänään en aiokaan saada aikaiseksi mitään työlästä ja ponnisteltavaa. Tähän mennessä olen kirjoittanut tämän postauksen ja juonut kaksi kupillista kahvia, juuri sopivan kevyitä puuhia. Taidan kaataa nyt kolmannen kupin ja ruveta selailemaan lukemattomia lehtiä.

Makeaa torstaita!