Äl, oo, äm, aa!

Sieltä se tuli, loma! Mies antoi tuoreelle lomalaiselle punaisen ruusun. Laitoin kukan suureen, rautalangoitettuun lasipulloon. Ruusun saaminen mieheltä oli hieman nostalgista, sillä lapsuudessanikin sain kotoa ruusun kesäloman alkaessa; kävimme aina äidin ja sisarusten kanssa valitsemassa kukkakaupasta kukat koulutyön loputtua, heti todistustenjaon jälkeen.

Oppilailtakin sain ihania muistamisia, ruusuja kimpullisen ja itse väkerrettyjä kortteja. Tuota pöllökaulakorua oli eräs ykkösluokkalainen poika näpertänyt terveisten mukaan omin kätösin monta iltaa. :)

Tiedän, että tässä menee muutama päivä lomakoomassa ja vapaata oloa sulatellessa. Äärimmäisen kiireisten viikkojen jälkeen äkkinäinen tyhjyys vähän ahdistaakin, mutta se on normaalia. Ensi viikolle on lähes jokaiselle päivälle jo jotain kivaa tiedossa.

Paljon onnea kaikille todistuksen hakeneille ja etenkin kouluista valmistuneille! Kivaa lomaa myös kaikille lomakollegoille, nautitaan! ♥

Koivut leikkuulaudassa

Aurinkoista torstaita! Nyt täällä ollaan kyllä niin kesäisissä fiiliksissä, että oksat pois! Siksipä päivään sopii paremmin kuin hyvin esitellä tämä Miikon koivukuosinen leikkuulauta.

Kun Cilla lähetti postissa saippuaperheen tuotteita, saapui samassa paketissa myös tämä upea, koivuvareninen leikkuulauta. Pinnoitettu vaneri kestää kuumaa, joten sitä voi käyttää myös pannunalusena tai tarjoilualustana. Päässä oleva reikä mahdollistaa sen, että laudan voi nostaa seinällekin esille.

Meillä on jo pidempään ollut tarve uusille leikkuulaudoille - vanhat kun ovat kuluneet käytössä armotta. Mutta niin, arvatkaa vaan raskiiko tätä kuitenkaan käyttää leikkuualustana, no ei varmasti! Koivut saavat ilahduttaa turvallisemmalla tavalla; kattauksissa ja pystyasennossa joko keittiön välitilassa tai olohuoneen mustan kaapin astiaosastolla.

Minulla taitaa olla jonkinasteinen koivukausi meneillään. Täälläkin kun puunrungot vilahtelivat. Aiemmin en ole koivukuoseista niin kovasti innostunut, mutta ehkä kesää on kaivannut tänä vuonna niin julmetusti, että kaikki siihen viittaava miellyttää.

Terkkuja muuten viime hetken tohinoista, meillä on tänään illalla koulun kevätjuhla ja meikäläinen aloittaa kesälomailun jo huomenna. Jäiks, vähiin käy! Joko siellä on joku muukin käynnistelemässä hölläilyjä?

Helmililjapenkki ja istutuslaatikot

Varastin äidin kukkapenkistä kasan helmililjoja. Istutin ne jo reilu viikko sitten, mutta kuvauskelit ovat olleet kurjan syksyisiä. Nämä otokset ovat eiliseltä, kun aurinko pilkahti hetkisen pilviverhon läpi ja pakotti minut juoksemaan ulos kameran kanssa. Tällä hetkellä porottaisi kauniisti, mutta pärjättäneen nyt näillä eilisillä, vähän pilvisemmillä otoksilla.

Nakuttelin vuosi sitten pihalle kolme istutuslaatikkoa. Materiaalina käytin rakennusajalta ylijääneitä lautoja. Viime kesänä istutin kahteen laatikkoon kesäkukkia ja yhteen perennoja. Nyt kaivoin helmililjat keskimmäiseen ja toiseen tyhjillään olleeseen istuttelin valkokukkaisia perennoja. Kolmannesta pitäisi nousta jotain pinkkiä, mutta en muista tähän hätään, että mitä. Helmililjat ovat ahkeria leviämään, joten odotan malttamattomana seuraavia vuosia, kun laatikko toivottavasti lainehtii sinisenä.

Istutuslaatikot ovat harmaantuneet käsittelemättöminä. Yhteen on viime kesänä sutaistu pensselillä viimeisiä talomaaleja - pitäisi käydä kaupasta pikkuinen purkki lisää harmaata maalia ja siistiä sillä laatikot yhteneväiseksi talon värin kanssa.

Istutuslaatikot mittailimme viime kesänä pihavaraston viereen, talon pohjoispäätyä vastapäätä. Olen nyt kauhonut niiden ympärille ruskeaa kuorikatetta, mutta homma on vielä viimeistelemättä. Pihavaraston ja näiden istutuslaatikoiden taakse on tarkoitus tehdä matala näkösuoja; kun aidanne on paikoillaan, voi kuorikatteen vasta sitten rajailla loppuun. Laatikoiden takapuolelta en ottanutkaan kuvia vielä ollenkaan. Laidalla näkyvät halkopinot kasasimme syksyllä häthätää. Ne on tarkoitus siirtää pihavaraston toiselle puolelle siistimpään moodiin.

Todisteita siitä, että myös reunimmaisissa laatikoissa on elämää, on näissä alapuolen kuvissa. Toivon kovasti, että penkeissä riittäisi elinvoimaa kasveille - olisi niin kiva napsaista sisätilojen leikkokukat suoraan omalta pihalta!

Näiden kuvien ottaminen oli eilen muuten aika hellämielistä hommaa: jätin töistä tultua oikean käteni ulko-oven väliin ja erityisesti keskisormella on ollut siitä lähtien kuumottavat oltavat. Kamera pysyi näpeissä juuri ja juuri. Tänään jo helpottaa, mutta olipahan imakka kokemus!

Näkyykö teidän kukkapenkeissä elämää?

Cilla's pesuaineet kotiutuivat!

Viime viikolla pääsin hihkumaan ja hypistelemään, kun posti toi paketin täynnä Cilla's saippuaperheen tuotteita. Huhtikuussahan pääsitte osallistumaan arvontaan, jonka yhteydessä kerroin saippuaperheeseen lanseerattavasta uudesta SIISTI-yleispesusuihkeesta sekä tuotteiden täyttöpusseista.

Tattadadaa, tällainen uusi SIISTI nyt sitten on. Tuoksuna sitruuna-rosmariini on juuri niin hyvä kuin arvata saattaa. Tällä viikolla viikkosiivousta tehdessä oli puunausinto kieltämättä katossa, kun tätä yleispesuainetta sai suihkutella ympäriinsä.

KÄSI-käsisaippuan kiikutin kodinhoitohuoneeseemme. Varsinkin pihatöiden aikaan tämä on ensisijainen käsienpesupaikka. KÄSI-pullon olisi voinut sijoittaa myös vessaan, mutta siellä se olisi vähän piilossa. Näkymä keittiöstä kodariin aukeaa paremmin, joten paikka on parempi estradi kauniille tuotteelle. Alustaksi nappasin pienen peltilaatikon kannen. Minusta nämä kannet ovat aivan huippuja tällaisissa käyttötarkoituksissa, kun tarvitaan pientä ja kompaktia tarjotinta tai alustaa.

TISKI-tiskiaine sujahti oikeutetusti keittiön vesipisteen vieressä sijaitsevaan metallilankakoriin, jossa olen aiemminkin säilyttänyt pulloja. Mahdattekohan muuten huomata kuvista saman kuin minäkin? Vasta nyt nimittäin hoksasin, että olen huomaamattani yhdistänyt saippuaperheen apteekkarinruskeiden tuotteiden seuralaisiksi metallia - elementit näyttävät värinsä ja materiaalinsa puolesta sopivan suloisesti yhteen.

Jos et ole vielä hankkinut omia Cilla's saippuperheen tuotteita, voit klikata Cilla's verkkokauppaan tai tarkistaa lähimmät jälleenmyyjät täältä. Mikäli liikut Helsingissä, löytyy Cilla's kivijalkaputiikki osoitteesta Viipurinkatu 8 - se on aivan Linnanmäen vieressä! Eikun siis kesäreissua suunnittelemaan - muu perhe Lintsille ja itse sisustusostoksille. ;)

Keväistä sunnuntaita!

On perjantai

Myönnän, nyt ei ole emäntä parhaassa hapessa. Sairastelin koko viime viikon, ja siitä jäi tietynlainen tuskaisuus päälle. Ärsyttää ja stressaa vähän kaikki, mutta eniten väsyttää. Töissä meillä on tietenkin nyt viimeiset viikot ennen lomaa niitä kaikkein hoppuisimpia. Vaikka pitkät loma-aamut ovat ihan nurkan takana, tieto ei helpota tässä vaiheessa ollenkaan, kun koko ajan pitäisi venyä ajattelemaan ja toimimaan tauotta. Jos jostain on ollut pientä apua, niin siitä, että on antanut itselleen luvan olla tuskainen.

Vaikka olenkin ulospäin määrätietoinen, toimelias ja hymyileväinenkin, kotona on helppo olla muuta. Olen oikeasti melkoinen itkupilli ja tunneihminen, itkeskelen usein niin hyvistä kuin huonoistakin asioista. Onneksi, sillä kyynelten tirauttaminen puhdistaa ja nollaa oloa uskomattoman nopeasti - jo muutaman minuutin päästä voi mieli olla normalisoitunut tasaisemmaksi. Itse en tirauttele koskaan muuten kuin itsekseni ja miehen seurassa, mutta suosittelen!

Eilen sain mielialahoitoa, kun lähdimme hetkeksi muihin maisemiin. Pääsin Kuopion torille syömään kesän ensimmäisen suklaapehmiksen ja istahtaa hetkeksi vain olemaan ja katselemaan. Vähän shoppailimmekin, ja illan vietimme miehen jalispelissä. Voittekohan kuvitella, miten virkistävää on kiljua, kannustaa ja kommentoida kentän laidalta meneillään olevaa peliä. Nautin! Olen ehdottomasti sitä mieltä, että miehen harrastus on henkireikä myös minulle. Vaikka pääsimme viime yönä nukkumaan vasta pikkutunneilla ja aamulla väsytti nousta kuudelta, ei haittaa. Niin kiva oli piipahtaa muissa ympyröissä.

Sisustamiseen saati pihahommiin eivät ajatukset ja kädet ole nyt taipuneet, mutta sen verran tartuin kameraan, että otin postauksen kuvitukseksi nämä kuvat meidän eteisakselilta. Karhuprintti on viihtynyt lipaston päällä jo monta kuukautta, pidän sitä kovin söpönä. Taustalla olevan taulupohjan olen ensin päällystänyt saneerauslaastilla ja sitten maalannut mustaksi. Edessä olevaan vaaleanpunaiseen atsaleaan olen syystäkin ihastunut, sillä taisin kerrankin löytää kukan, joka ei ole hetkessä kuollut hoidossani. Tähän mennessä ainoastaan ikivarmat neilikat ovat säilyttäneet terhakkuutensa käsissäni, mutta nyt voin näköjään lisätä atsalean samalle listalle. 

Viikonlopulle en aio puskea yhtäkään asiaa pakkototeutukseen. Aion olla ihan luvalla voipunut ja potea oloani vaikka sitten laiskottelemalla koko ajan! Nohevoitumisen aihetta on kuitenkin ukin synttäreiden verran; meidän ikinuori ukkimme täyttää 90 vuotta ja tuota etappia juhlitaan totta kai! Kunpa itsekin saisi niin pitkän ja terveen elämän, että ysikymppisenä porskuttaisi kuten kuusikymppinen. ♥

Mitä teille kuuluu? Aurinkoista viikonloppua!

Valmiina grillaamaan?

Tiedetään, ulkona tihuttaa vettä ja lämpötila huitoo koleissa lukemissa. Vielä pari viikkoa sitten olisi tällainen keli saattanut potuttaa, mutta arvatkaapas mitä? Nyt nautin tästä. Siksi, että on oikea syy jättäytyä sisälle tekemään aivotyötä. Huomasin nimittäin, että kesän ja hommien suunnittelu on jo ajatustasolla älyttömän mukavaa! Varsinkin tällaiselle touhupytylle on havainto erittäin tervetullut - ei kaikkea tarvitsekaan päästä aina heti tekemään.

Ajatuskulut ovat viime päivinä lipuneet erityisesti grillaamiseen. Meillähän on tälle kesälle kovat odotukset niin itse grillauspaikan, grillin kuin grilliruokien osalta. Talon valmistumisen jälkeen emme ole ulkoruokailleet kertaakaan, sillä meillä ei ole ollut grilliä - voitteko kuvitella! Tänä vuonna aiomme kuitenkin paikata tuon puutteen korkojen kera, siitä ei ole epäilystäkään.

Makkarantuoksuisista hetkistä haaveillessani koostin teille kollaasin kotimaisen Muurikan tuotteista. Kaikkihan me tunnemme aidon ja alkuperäisen ulkopannuklassikon, mutta tiesittekö, että Muurikalta löytyy monipuolinen valikoima myös kaikkea muuta grillaamiseen liittyvää? Tuotteita on niin kaiken kattavasta kesäkeittiöpaketista savustimiin, kevyempiin pannusetteihin kuin pienempiin grillaustarvikkeisiinkin. Tässä muutamia esimerkkejä:

1. perinteinen muurikkapannu, 2. savustuslaatikko, 3. Kesäkeittiö Sähkö, 4. teräswokkipannu, 5. teräspaellapannu, 6. pannunalusta pöytään, 7. paistolasta, 8. grillipihdit, 9. sähkösavustin, 10. nuotiokahvipannu, 11. ryöppäyskori, 12. Eco-grilli, 13. kaasupullopöytä, 14. grillaus- ja patahanska, 15. lettujauhot, 16. leikkuulauta

Itse olen erityisen ihastunut tuohon kokonaiseen kesäkeittiöön - varsinkin siihen, että saatavilla on kaasun lisäksi myös sähköllä toimiva versio. Toinen mielenkiintoa herättävä Muurikka-tuote on Eco-grilli. Se on tervalepästä valmistettu kertakäyttögrilli, joka ei tarvitse sytytysaineita. Eco-grilli sopii niin grillaamiseen, keittämiseen, kokkaamiseen kuin savustamiseenkin ja sen voi sijoittaa mihin vain palamattomalle alustalle: hiekalle, kalliolle, hankeen tai vaikkapa takkaan. Kun grilli on käytetty loppuun, jäljelle jää hyvin pieni määrä tuhkaa ja maatuvia hiilen osia. Huomionarvoinen seikka on Muurikka-tuotteissa se, että perinteisen muurikkapannun lisäksi on valikoimassa sarja muunkinlaisia pannuja, kuten wokki-, paella- ja parilapannuja. Ne antavat grillaamiseen monipuolisia ulottuvuuksia ja tekevät ulkona kokkaamisesta vielä astetta hauskempaa.

Vuonna 2007 Muurikka löi hynttyyt yhteen Suomen vanhimman kattila- ja taloustarviketehtaan, Opan, kanssa. Kun Muurikan tuotteet ovat pääosin ulkokäyttöön, pihoille ja terasseille suunnattuja ruoanlaitto- ja elämystuotteita, keskittyy Opa keittiötarvikkeisiin, ruoanlaittovälineisiin sekä saunatuotteisiin. Yhdessä Opa ja Muurikka näyttävät vahvaa suuntaa suomalaisille ruoanlaitto- ja saunahyödykkeille. Jotta Opankin tuotteet tulevat teille tutuiksi, tässä kollaasia myös niistä:

1. La Cuisine -paistopata, 2. Eco-painekattilapaketti, 3. monitoimipannu, 4. Valu-kattila, 5. kuumapannu lämpöalustalla, 6. Anna-teräskattilat, 7. kahvimitta clipsillä, 8. Pedro paistinpannu, 9. Lumo-saunasanko, 10. 11. Lumo-saunamittari, 12. teräskauha, 13. Cerafin-parila-/grillipannu, 14. Lumo-pesuvati, 15. Lumo-saunakiulu, 16. Lumo-saunajakkara, 17. Lumo-löylykauha, 18. salaattiottimet

Opan kattilavalikoima on huikea - korkealuokkaisia tuotteita löytyy niin jokaiseen makuun kuin käyttötarkoitukseenkin. Itse ihastelen erityisesti La Cuisine -sarjan valurautaisia patoja sekä energiatehokkaita Eco-kattiloita. Lumo-saunatuotteet sopivat muotoilultaan skandinaaviseen makuun, joten ne iskenevät sillekin puolen ruutua.

Joko siellä on kartoitettu kesän grillaustarpeita? OpaMuurikan koko valikoima kannattaa käydä jo yleissivistyksenkin puolesta kurkkaamassa täältä. Verkkokaupassa on toukokuun loppuun saakka ilmaiset toimituskulut, joten kipinkapin ostoksille! :)

Millaisia grillaushaaveita teillä on tulevalle kesälle? Joko grillit on valmiina vai vasta hankinnassa?

Suloinen pöllöprintti

Kerroin teille vähän aikaa sitten, että minusta tuli täti. Pienen poikavauvan odotus oli omanlaisensa prosessi koko suvulle ja minun valmistautumistapani oli työstää hellyyttävää sisustusprinttiä lastenhuoneen seinälle. Eilen illalla pihaan kurvasi musta pakettiauto, joka toi julistelähetyksen hypisteltäväksi - ai vitsit, miten olinkaan hötäkässä! Tällainen kuvasta tuli:

Sallikaa tuo kuvaan lisäämäni pyyntö kopioimattomuudesta - kun jotain nyhertää niska vääränä viikkokausia, ei tuotoksen haluaisi olevan helposti napattavissa. :) Samasta syystä jätin valkoisen näkymään vähän harmahtavana; oikeasti printti on täysin mustavalkoinen.

Halusin tehdä pöllöstä sellaisen, että kuva sopisi aikuiseenkin makuun. Siksi mustavalkoisuus. Huomaatte myös, että huhuilija on saanut hyöhenpeiteeseensä vaikutteita marokkolaisista kuoseista. Minusta tästä ei tullut yliampuva, vaan äärimmäisen suloinen, tuollainen mössöttävä. ♥

Juliste on A3-kokoinen, eli se sujahtaa mukavasti vaikkapa Ikean peruskehyksiin. Tätitettävälleni taidan vaihtaa mustat kehykset valkoisiin, sillä ne sopivat paremmin siskoni perheen hirsitalon sisustukseen. Printti on painettu 115 g/m² -vahvuiselle julistepaperille, jossa on mattapinta.

Tilasin pöllöprinttiä pienen erän, joten pystyn ottamaan muutaman tilauksen vastaan, jos siellä ruudun toisella puolella heräsi ihastusta kuvaan. Laita siis postia osoitteeseen deko133@hotmail.com, jos haluat tilata samanlaisen printin itsellesi. Lähetyksen arvo on 15 € plus mahdolliset postikulut.

Mitäs mieltä olette, kannattiko nyhertää tätä pimeinä talvi-iltoina?

Värjötellen

Kun reilut kaksi vuotta kehuskelee ympäriinsä sillä, ettei ole ollut päivääkään kipeänä, niin kyllähän se jossain vaiheessa kostautuu. :) Tietenkin!  Kiertävästä pöpöstä ei nyt tosin vieläkään mahda olla kyse, vaan taisin huiskia alkuviikon pihahommissa liian vähissä vaatteissa, kun nyt sain flunssan riesakseni. Tällä hetkellä kurkkua kaihertaa, nenä on tukossa, portaiden nousemisen jälkeen pyörryttää ja kroppa on yhtä aikaa väsynyt ja viluinen. Kuume ei kuitenkaan ja onneksi ole noussut.

Koska ulkona vallitseva sadekeli oikein komppaa tätä nuhaista olotilaa, päätin taistella pisaroita ja koleaa viimaa vastaan takkatulella. Meillä ei ole takkaa ihan äsken polteltukaan, mutta nyt rätisevä tuli on enemmän kuin paikallaan.

Ennen tulitikun raapaisemista putsasin takkaluukun lasin, joka on ollut nuhruinen joulusta lähtien. Silloin heittelin poltettavaksi vähän sitä sun tätä polttoroskaa, joka tuhrasi lasin sameaksi. Nyt kiiltää.

Totuuden nimissä, ei täällä ihan kurjimmillaan olla. Vain sillä tavalla sopivasti, että on hyvä syy mönkiä peiton alla ja olla tekemättä mitään. Vaikka ruokavalioni on kaikkea muuta kuin monipuolinen ja terveellinen, niin ilmeisesti koulumaailmassa työskenteleminen takaa keskivertoa paremman vastustuskyvyn pöpöjä vastaan. Mutta miten sattuikaan sopivasti miniloma tähän samaan saumaan! Nyt ei tarvitse miettiä, sitkutellako kustannuspaikalla vai jäädäkö kotiin.

Joko siellä on kevätflunssat sairasteltu? Rentoa päivää!

Moderni mummola - remontin jälkeen

Nyt lupaamani keittiöraportti ja kuvatulva vanhempieni kodista! Jos haluatte alkajaisiksi kurkata aikaisemmin tekemäni postauksen remonttivaiheesta, se löytyy täältä. Lapsuuskodissani on siis kevään mittaan urakoitu remonttia useamman neliön alalta; keittiö oli ensisijainen muutoskohde, mutta uudistustyöt laajenivat myös olohuoneeseen. Uunin- ja takaneduslaseja lukuunottamatta kaikki on nyt valmista, joten pääsin viimein kuvailemaan vanhempieni aikaansaannoksia - perinteisiä mummolaefektejä, mutta modernilla otteella. Tältä sisällä nyt näyttää:

Kun pinnat olivat aikaisemmin hyvin puuvaltaiset, on sävymaailma nyt selkeän valkoharmaa. Valkoiset kaapistot, tummanharmaat laskutasot, rosteriset kodinkoneet, vaaleat seinät ja lattia sekä tummanharmaa kivilaattaseinä luovat tilaan selkeän ja rauhallisen tunnelman. Pinnat ovat aikaisempaa yhtenäisemmät, mikä tekee ilmeestä levollisen. Ikean Hektar-kupuvalaisin kerää katseita saarekkeen yläpuolella ja tasapainottaa kauniisti kokonaisuutta. Saarekkeen paikalla oli ennen umpinainen väliseinä - nyt sitä ei voisi tuohon enää kuvitellakaan!

Parimetrinen keittiönpöytä oli käännetty sunnuntaina äitienpäivän kunniaksi pitkittäin, jotta ympärille mahtui mahdollisimman monta kahvittelijaa. Arkisin pöytä on poikittain keittiön toisen ikkunan jatkumona. Omissa silmissäni keittiö saa aina ylimääräisen plussan, jos pohjaneliöt antavat mahdollisuuden ruokapöydän kääntelyyn. 

Käytännössä remonttimuutos on ollut huikea, aivan kuin toiseen taloon astuisi. Pimeähkön, 90-lukulaisen keittiöilmeen oli todellakin aika väistyä raikkaan ja ryhdikkään tieltä. Muutosvertailun helpottamiseksi tässä perinteiset kuvat ennen ja jälkeen.

Siinä siis keittiö. Nyt voisimme vilkaista kuvien välityksellä myös olohuoneen puolelle. Ennen väliseinän purkamista huoneesta toiseen näki vain kahdesta eri kulkuaukosta kurkistamalla. Nyt huoneet ovat yhtenäistä tilaa, jossa valo pääsee kulkemaan vapaasti läpi.

Myös äidillä on mustavalkoiseksi tuunattu vitriinikaappi, jonka paraatipaikalle ovat päässeet himolukijan lempparikirjat. Kaapin kaverina keinuu vanha kiikku. Mustan kolminaisuuden täydentää seinälle nostettu, mustaksi maalattu ikkunanpoka.

80-luvun lopulla rakennetussa valkotiilitalossa on luojan kiitos ryhdikkäät, mustat ikkunanpielet. Siinä olisikin ollut näpertelemistä, jos väritys olisi niissä ollut ruskea. Olohuoneessa ikkunapinta-alaa on koko yhden pitkän seinän alalta - se on koottu alempina olevista pikkuikkunoista ja ylemmäs yltävistä isoista laseista. Jos olisin kuvannut ikkunoista ulospäin, näkisitte alaspäin viettävän pellon jälkeen järvimaiseman, jonka takana kohoaa jyhkeä paljakka. Minun mielenmaisemani, joka rauhoittaa aina.

TV-taso on asetettu nyt vinosti katkaisemaan pitkulaista olkkaria. Ratkaisu tuo mukavasti mielenkiintoa huoneeseen. Kalusteiden puolesta olisi päivitettävänä vielä nuo mustat, kirsikkaisilla yksityiskohdilla höystetyt nahkasohvat. Ei kuitenkaan ihan heti, sillä kesällä on taloon tupsahtamassa pieni koiranpentu, jonka kannalta on varmasti ihan hyvä, jos löhöilypaikat ovat vielä uusimatta. Ja hei, ihan kun olisinkin kuullut kaikuja, että kirsikkaiset ja pyökkiset kalusteet olisivat taas palaamassa muotiin? ;)

Seinäpinnat vedettiin remontissa valkoisiksi, mutta nyt on vielä harkinnassa tehdä yhtä tai useampaa tehostepintaa harmahtavalla sävyllä, joko tapetoiden tai erikoisemmalla maalaustekniikalla. On nuo remonttireiskat vaan taitavia, ihan itse toteuttivat koko muutoksen. Talosta on päivittämättä enää kaksi huonetta: eteinen ja aulatilat. Niihin ei ollut tarkoitus enää tähän hätään kajota, mutta ilmeisesti sekin remonttilaajennus on toteutumassa, kun pikkuveljeni oli tarjoutunut uudistamaan tilan rakennusinsinööriopiskelijan harjoitteluprojektina. Way to go, bro!

Sellainen moderni mummola meillä. Olen niin onnellinen, että vanhempani toteuttivat kauan haaveilemansa muutoksen ja pääsevät nauttimaan siitä vielä monia, energisiä vuosia eteenpäin! ♥

Kiitos, että jaksoit lueskella tämän maratonraporttini. :) Iloista minilomaa!