2.8.2015

Niin pimeää että pelottaa

Täällä taas! Ei aikaisempaa ehtiväisenä, mutta kuitenkin rakoa tekemällä. Minulla on parasta aikaa maalausprojekti tuolla työhuoneessa vaiheessa, mutta nyt pitää odotella kello kahteentoista jotta pääsen hakemaan Prismasta uutta tököttiä.

Pimeydestä. Pimeä itsessään ei pelota - meikäläinen kyllä hilputtelee mökilläkin yöllä ulkohuussiin ja näyttelee vain keskaria mäntyjen takana vaaniville susille ja moottorisahamurhaajille. Sen sijaan pelottaa se, mitä pimeys näyttää ihmiselle aiheuttavan; paitsi henkisesti, myös fyysisesti. Saatatte muistaa, että kipuilin jo viime talven pimeyden kanssa. Aurinkoa ei näkynyt hankienkaan aikana. Nyt tuntuu irvokkaalta muistella, miten keväällä haaveilin kesästä ja pidin itsestäänselvyytenä akkujen lataamista auringossa rantsuillen. Sanovat, että vastaavia kesiä on ollut aiemminkin, mutta kysynpähän vaan, montako kertaa tällaista on edeltänyt yhtä pimeä talvi.

Säätila ja valonmäärä ei ole koskaan aiemmin vaikuttanut minuun näin. Ei ikinä. Vähän epäuskoisenakin olen ajatellut aiemmin kaamosmasistelijoita ja miettinyt, että kyllähän sitä valoa saa katkaisimesta niksauttamalla. Nyt kuitenkin nostan käden pystyyn ja tunnustan painivani pimeyden kanssa. Kun olisikin vain mentaalisesta tilasta kyse - sen saisi vielä tsempattua - mutta kun kroppa reagoi fyysisestikin. Olen ihan ymmälläni siitä, miten pimeät sadepäivät tekevät olon voimattomaksi ja väsyneeksi, kun taas auringon pilkahtaessa energiatasot jymähtävät täysin eri maailmoihin.

Eniten pelottaa tuleva syksy. Miten hemmetissä sitä jaksaa taapertaa yhä sakenevaa pimeyttä kohti ja olla toimelias työntekijä? Tuntuu, että kevään kuormitukset eivät ole lauenneet kropasta vieläkään. Pitää varmasti pyytää työkavereilta jo etukäteen anteeksi opehuoneeseen mönkivää ärtyistä ämmää, kun oppilaiden kanssa on ensin nitistänyt itsestään kaikki saatavilla olevat hymyt irti.

Mitä töiden alkuun muuten tulee, tajusin tällä viikolla että eihän minulla ole lomaa enää kärpäsenkakkaakaan jäljellä. Mies mainitsi sivulauseessa, että hänellähän työt starttaa taas ensi viikon loppupuolella. Minä siihen hätääntyneenä, että eikö hän ollutkaan ottanut lomapäiviä yhtä pitkälle kuin minun lomani kestää. Siihen sain rauhallisen vastauksen, että "Hani, alkaahan ne sinunkin työt sitten maanantaina." Sen jälkeen en minä ollut enää rauhallinen. Miten tässä enää ehtii sadepisaroita väistellen tekemään jäljellä olevia ulkohommia? Ei mitenkään.

Jotta ei ihan melankoliseksi mene, niin on lomassa ollut paljon paljon hyvää ja rentouttavaakin. Reissu Tanskaan oli kauan odotettu ja onnistui suunnitelmien mukaan täydellisesti. Olemme päässeet jälleen kiertämään kesäteattereita ja nähneet tuttavia, joiden kanssa ei ole päässyt porisemaan pitkään aikaan. Tänä kesänä olen saanut mullistavia ajatuksia tulevaisuudesta ja niiden myötä on taas uusia unelmia tavoiteltavaksi. Loppulomasta olen aktivoitunut kodin pikkuprojektien kanssa siinä määrin, että hommien runsaus on kaatunut päälle melkeinpä naurettavan paljon. 

Pariskuntana loma-aika sopii meille erinomaisesti; meillä loma karsii aina kaikki kahdenkeskiset nihkeydet veks. Pari päivää sitten mietimme, milloin olemme edellisen kerran kinastelleet, emmekä tuota pystyneet muistamaan. Tältä kesältä on raksimatta vielä jokin musiikillinen elämys ja iltatsillaillut paikallisen sataman terassilla. Viime kesänä kiersimme ysärihittien perässä pitkin Suomea, joten tämän suven jammailemattomuus on tuntunut lievästi sanottuna oudolta. Ehtisiköhän tässä vielä toteuttamaan noita kahta puuttuvaa?

Syksyn pelottavaa pimeyttä aion ensimmäiseksi taltuttaa kirkasvalolampulla. Sellainen on nyt ehdottomasti hankittava ja kokeiltava. D-vitamiinia pitää alkaa myös tankkaamaan. Ihan tosissani olen myös miettinyt palkattoman vapaan ottamista ja äkkilähtöä etelään - se on takaportti, jos syksyn ahdistukseen ei mikään muu tepsi.

Tällainen purkaus täällä. Helpottaa, kun saa pukea teille ajatukset sanoiksi - lähipiiri on jo osansa saanut. Vaikka moni sanoo, ettei säästä kannata valittaa kun siihen ei pysty vaikuttamaan, olen eri mieltä. Sehän siinä nimenomaan ahdistaa, kun asiaan ei voi vaikuttaa. Minä en ainakaan pysty sulkemaan yhtäkään ketutuksen aihetta sisälleni, vaan ne on pakko purkaa ulos. Sääkin.

Ropisevaa sunnuntaita!

P.S. Kuvituskuvina alkuviikon kellokukkakimppu keittiön pimeydessä. Ei puhettakaan, että iltaisin näkisi enää olla ilman valoja. Kukat oli äiskä napsinut meille mökin penkeistä - kiitos!


6 kommenttia:

  1. Mahtavaa kun postailit! :-)

    Onhan tuo pimeys tuollainen mörkö.... ja huomasin itsekin että kyllä sitä ihmeesti talven aikana siihen väsyi ja lomaa odotti kovasti juuri että akkuja saa ladattua kovaa. Kaikkea sitä kuitenkin mahtuu ja omat akut ei ainakaan ihan täydessä latingissa ole, paremmassa kunnossa kuitenkin! :-D Syksy on itselle lemppari vuoden aika ( tästä alkava ja se värikäs kausi ) , että elätän vielä toivoa kauniista syksystä ja siitä kenties voimaa?!

    Mukavaa sunnuntaita! <3

    VastaaPoista
  2. Voi sentään, ei kuulosta mukavalta! :( Ankea oli viime talvi, minua niin masensi ihan lasten puolesta kun lumileikit, hiihtämiset jne jäivät minimiin..TAAS! Kesä on Vaasassa ollut aurinkoinen, ei täällä paljoa ole sadellut. Mutta ei kyllä hellettäkään, en sitä tosin kaipaakkaan - uimavesi tietty ei ole päässyt lämpeämään ollenkaan. Mutta aurinkoa on täällä ollut kivasti ja olen jopa ruskettunut vaikka yleensä en rusketu juuri ollenkaan! Outoa!

    Tsemppiä!!!! <3

    Minä taas pelkään sitä mökillä vessaan menemistä, juoksen lujaa taskulampun kanssa. :D

    VastaaPoista
  3. Kerrassaan ihana postaus. Tuo kaikki mitä kirjoitat on niin totta, itsekkin käyn talvisin niin puolella teholla...
    Syksyä kylläkin rakastan ja näitä pimeitä iltoja, ja tuo syksyn tuoksu metsässä on mielestäni ihana. Täälläkin näytellään keskisormea mökillä möröille ja minä elän siinä vakaassa uskossa että kyykärmeet nukkuvat öisin :)

    Tsemppihalaus täältä <3!

    VastaaPoista
  4. Minä taas odotan syksyä ja pimeyttä. Ihanaa asua täällä metsän keskellä kun ei ole muita valoja kuin tähdet taivaalla. Siitä huolimatta pelkään mökillä vessaan menemistä karhujen ja mörköjen pelosta :)

    VastaaPoista
  5. Jaan niin sun kanssa noi fiilikset. Nyt jo mieli on syksyinen. Oikein jaloissa painaa. Täytyy keksiä jotain ekstrapiristävää syksyksi.

    VastaaPoista
  6. Suomen pimeys on kyllä niin prstä ettei mitään rajaa! Kirkasvalolamppu olisi ihan kiva saada. Mua ei sinällään ahdista tai masenna se pimeys enkä edes suostu vielä miettimään sitä :)). Mä yritän ajatella sen niin, että joka vuos se tulee niin turha sitä on "pilata" puolta vuotta murehtimalla asiasta, jolle ei voi tehdä kuitenkaan mitään!

    <3

    VastaaPoista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...