Goes around

Heippa! Voi vautsi, minkälaiseen maanantaihin sai herätä! Ei tehnyt lomanjälkeinen työaamu tiukkaa, kun ulkona oli vastassa valkoinen hanki ja työmatkalla tuprutti lisää hiutaleita. Täältä näette, minkälainen lumimaisema aamumatkallani oli. Tässähän alkaa väkisinkin herätä jouluisia ajatuksia - niitä olenkin jo vähän odotellut. Yritin kaivaa auton lokerikoista joululaululevyä kuunneltavaksi (sellainen on yleensä aina varalta mukana), mutta nyt löysin vain tyhjät levykuoret. Kuka tunnustaa vieneensä minun tonttulevyn?!

Oli minulla varsinaista asiaakin. Sain nimittäin ystävältäni noottia siitä, etten esitellyt olohuoneen uutta järjestystä kerralla. Tässäpä siis nyt se puuttuva osa, meidän järkälemäinen harmaa sohvamme ja huoneen toiseen päätyyn kääntynyt TV-nurkkaus. Ensimmäinen kuva on otettu keittiön pöydän yli, joten uudessa järjestyksessä keittiö ja olohuone ovat suoremmassa yhteydessä toisiinsa.

Käytännössä sohva ja TV humpsahtivat ympäri. Siitäkin huolimatta, että kyseinen vaihtoehto oli kokeilulistallani viimeisenä. Olisin niin halunnut saada sohvan kahteen osaan, sillä erilleen siirretyt osaset olisivat antaneet erilaisia mahdollisuuksia muuhun kalustukseen ja mikseipä vieraiden kanssa turinointiinkin. Mutta ei. Tämä meidän sohvamme on molemminpuolisten divaaniosiensa vuoksi yksinkertaisesti liian kömpelö hajotettava. Eikä sen kätisyyttäkään voi vaihtaa.

Reilun tunnin ajan yritin käännellä moduuleja eri järjestykseen, mutta kaikissa vaihtoehdoissa jompi kumpi divaaneista oli väärällä puolella, jätti keskelle liian pienen vapaan tilan tai blokkasi toisen osan taakseen. Mutta olenpahan nyt käynyt kaikki mahdollisuudet läpi, enkä voi enää kuin elää sulassa sovussa sohvanrotjakkeen kanssa. Onhan siihen totuuden nimissä hyvä kellahtaa, se kai se loppukädessä tärkein prioriteetti on. Ja pintakin on äärettömän helppo pitää siistinä.

Sohvan keittiönpuoleisella laidalla olisi nyt hyvin tilaa sohvapöydälle. Eteen sellainen ei mahdu, mutta sivuun nyt sitäkin paremmin. Olisipa huippua löytää siihen vanha arkku tai askaroida taso ihan omin kätösin!

Nurkassa oleva valkoinen General-jalkalamppu on siirtymässä talveksi makuuhuoneeseen ja sen tilalle haaveilen jotain karumpaa valonlähdettä. Vielä en osaa täysin päättää, millainen olisi hyvä. Jalallinen vai katosta roikkuva? Kattoon kiinnitettu voisi tuoda ilmeeseen mielenkiintoa ja vaihtelua...

Näillä ajatuksilla startataan viikkoon, joka tulee olemaan loppua kohden erityisen jännittävä. Jäiks!

Kivaa maanantaita!

Deko 133 -blogia voit seurata myös täällä:  

FACEBOOK  |  INSTAGRAM  |  BLOGLOVIN  |  INDIEDAYS

Sunday morning in bed

Täällä heräillään viimeiseen loma-aamuun. Se tarkoittaa hidasta venyttelyä pedissä, suklaakakkuista aamukahvia ja armotonta vötkyilyä peiton alla. Takana on lähes kahden vuorokauden tietokoneeton putki, joka teki enemmän kuin hyvää. Loma on päässyt ytimeensä, kun ei someta, seuraa ja kommentoi samaan tahtiin kuin arkena. Nyt käynnistin läppärin hetkeksi näyttääkseni, mitä näkymiä me täältä pedin pohjalta aamuisin tsiigailemme.

Sängyn vastapäiseltä seinältä löytyvä telkku ei täytä kuvausarvoa. Sen sijaan muutama otos, kun pää on käännettynä hieman vasempaan, olkkariin ja eteiseen päin. Minun puoleltani petiä näkyy pieni pätkä eteislaatoitusta, vessan ovi ja reilu kolmasosa tähtilipastosta. Tason ympärys kylpee valossa aamuisin, joten sitä katsellessa saa hetken siristellä silmiään.

Miehen tyynyn paikkeilta näkyy pidemmälle, aina keittiön läpi kodinhoitohuoneeseen asti. Tästä on hyvä vahtia varsinkin iltaisin, montako kertaa jääkaapin ovi käy.

Tuota tähtilipastoa olen viime aikoina monta kertaa mietiskellyt. Vaikka olen aina tästä kalusteesta pitänyt, ovat tähti- ja tekstiaiheet jo vanhaa kauraa. Lipastoa tekisi nyt mieli jotenkin yksinkertaistaa ja yhdistää tyyliltään lähemmäksi keittiön teollista Troy-valaisinta. Kun löytyisi jokin sopiva päällystyskeino noihin vetolaatikoiden etulaitoihin, joka ei kuitenkaan tuhoaisi alle jääviä tekstejä tai pintaa muutenkaan. Kertokaa te kokeneemmat huonekalujen tuunaajat vinkkejä, jos sellaisia siellä nyt mieleen tupsahtaa!

Olisittepa nähneet minut eilen. Touhotin kasata 18 kappaletta aurinkokennovalaisimia, jotka oli tarkoitus jaotella pihalle pientä tunnelmatuiketta antamaan. Yhtä asiaa en kuitenkaan muistanut ottaa huomioon... Maahan on jäässä, ei siihen noin vain valoja pystyyn tökitäkään! Oli niin blondi olo, vaikka tukka on olevinaan hyvinkin musta. No, mallasin pari valoa piha-aidan viereen pystyyn ja loput jätin koriin etupihan rinteeseen. Kivalta kyllä ne paritkin valoläiskät illalla näyttivät. Mahtaakohan tuo maa enää pehmetä, vai etsisikö käsiinsä rautakangen... Ei malttaisi odotella enää mitään loppusyksyn lämpöaaltoja.

Tämä touhutäti yrittää tänään olla höseltämättä. Jos veisi vaikka tuon vieressä pötköttävän miekkosen lomanlopettajaisiksi syömään!

Hidasta sunnuntaita! ♥

Deko 133 -blogia voit seurata myös täällä:  

FACEBOOK  |  INSTAGRAM  |  BLOGLOVIN  |  INDIEDAYS

 

 

On kuin uusi huone

Jatkossa meillä katsotaan takkaloimua nojatuoleihin hautautuneena. Ektorpit siirtyivät tähän tumman olohuoneen sohvan tilalle ja sohva liikahti lähemmäksi huoneen toista laitaa. Nyt olohuoneen järjestys on jotenkin selkeämpi. Uuden rajauksen myötä tuntuu jopa siltä, että saimme käyttöömme kokonaan uuden huoneen. Takkahuoneen.

Ukin tekemä vanha penkki kerää nojatuolien edessä arvoisensa huomion. Se antaa uuden alustan erilaisille asetelmille ja paikan vaihtuville sisustusesineille. Toimiipa se myös hyvänä laskutasona kaakao- ja kahvikupeille... Ja joo, myönnetään, ihan hyvä tuohon on jalatkin nostaa rötköttämään.

Meitä on viime päivät hellitty mahtavalla auringonpaisteella. Nämä kuvat otin aamuauringossa ja kirkkaus välittynee sillekin puolelle ruutua. Mahtavaa, ettei syksy ole vain sumumössöä, vaan että väliin mahtuu näitä kauniitakin päiviä. 

Tämän päivän to do -lista on lyhyt. Aikomukseni on käydä kuvailemassa etupihan patiota, jotta voisin vilauttaa sitä täällä teillekin. Sitten pitäisi liikauttaa tuolta kotikujan varresta postilaatikkoa, kun postinjakaja oli pyytänyt rivistöä uuteen paikkaan. Täytyy nyt ihan by the way -juttuna kertoa, että täällä meidän asuinalueella on hellyyttävä sikermä erilaisia postilaatikkokötöksiä. Meidänkin laatikko töröttää raksa-aikana nakutellun jalustan varassa. Onhan tuo jo melkein kaksi vuotta pystyssä pysynyt, mutta kauniiksi sitä ei voi kehua. Yhteistä postilaatikkotelinettä ei naapuruston kanssa olla vielä saatu aikaiseksi, kun alitajuisesti on odoteltu tienkunnostusta. Tie ei kuitenkaan näytä enää kummemmaksi muuttuvan, joten voisihan tuo olla jo aika yhtenäisemmälle postilaatikkoilmeelle...

Mikäli illan palikat loksahtavat kohdilleen, lähdemme viettämään iltaa ystäväpariskunnan luokse. Vaikka olemme viettäneet tämän loman ihan kotimaisemissa, on viikko ollut kiva ja rentouttava. Välillä on hyvä pysähtyä olemaan kotona.

Onko siellä muita syyslomaa viettäviä kotihiiriä?

Deko 133 -blogia voit seurata myös täällä:  

FACEBOOK  |  INSTAGRAM  |  BLOGLOVIN  |  INDIEDAYS

Ovenraosta

Tälle iltapäivälle riittäköön yksi kuva ja yksi ajatus. Olen nimittäin saanut uuden lempinäkymän. Olohuoneessa vaihtunut kalustejärjestys kiepautti ruskean lipaston vierashuoneeseen. Ja voi miten lämpimältä se tuolla sängynpäädyssä näyttääkään! ♥ Tästä aikoinaan miehen hankkimasta huonekalusta en suostu luopumaan ikinä.

 Aurinkoa torstaihin!

Deko 133 -blogia voit seurata myös täällä:  

FACEBOOK  |  INSTAGRAM  |  BLOGLOVIN  |  INDIEDAYS

 

Aitta

Tänä syksynä on monissa blogeissa hehkutettu ja ihasteltu Prisman Onni-sarjaa, joka on Suunnittelijatoimisto Muovon käsialaa. Malliston tekstiili- ja metallituotteissa keskeisimpänä ideana on luoda hallitun kaaoksen tuntua graafisilla viivaelementeillä. Mietin kauan ja monesti, mikä mahtaa omassa päässä olla vinksallaan, kun en tuotteita ole osannut himoita. Kun olisi vieläpä sitä metalliakin, joka itseäni tavallisesti miellyttää.

Mutta sitten sen tajusin. Tajusin, kun sain käsiini Luhdan Aitta-lyhdyn. Tämän avulla ymmärsin, mistä himoitsemattomuudessani oli kyse. Muovon tuotteet ovat vain yksinkertaisesti liian siroja ja vähän turhan paljon vinksallaan, jotta mahtuisivat omaan ihastelumoodiini. Aitta sen sijaan on sopivan paksua muotokieltä ja mielenkiintoisesta epäsymmetriastaan huolimatta tasapainoisen suorassa.

Tuikkupaikoille kuulusi oikeasti mukaan lasiset tuikkukupit, mutta minusta Aitta näyttää paremmalta ilman niitä.

Haudoin lyhtyä nurkan takana useamman viikon, sillä en halunnut puksauttaa sitä mihin tahansa. Kun ajatuksissa kyti jo idea olohuoneen järjestyksen muuttamisesta, ajattelin jemmailla Aittaa vähän kuin pienenä rymsteerauspalkintona. Ja sitä se onkin. Otin eilen nimittäin habat (ai mitkäkö?) esille ja nakkelin olkkarin kalusteita sikin sokin. Tai en minä niitä oikeasti nakellut, mutta hurjan monesti kuitenkin siirtelin paikasta toiseen. Näistä kuvista näette ihan pikkuisen uuden järjestyksen ideaa.

Aitta löytyy muuten yhtä arkisesta osoitteesta kuin Muovonkin tuotteet, eli Prisman hyllystä. Ja mikään maksettu mainos tämä ei ollut. :)

Herätyskelloton lomaviikko on ollut tähän asti menestys, ja tuntuu että energiavarantoja on saanut oikeasti ladattua täydemmäksi. Ehkä ensi maanantaina ei niin paljoa auton ratissa nukuttaisi. Mutta sitä ei mietitä vielä, sillä syysbreikkiä on vielä ruhtinaallisesti jäljellä ja tiedossa on vaikka mitä kivoja juttuja! ♥

Mites teillä muilla on syys(loma)viikko sujunut?

Deko 133 -blogia voit seurata myös täällä:  

FACEBOOK  |  INSTAGRAM  |  BLOGLOVIN  |  INDIEDAYS

Sokeasti tykästynyt + arvonnan voittaja

Pari postausta sitten kirjoittelin iloitsevani kotona siitä, mikä on valmista. Tuossa yhteydessä kyse oli työhuoneen lavapenkistä. Nyt haluan palata jo aiemmin valmistuneeseen vierashuoneeseen, jonka liitutauluun olen edelleen tykästynyt. Taulu on siis tehty tavaralähetyksen mukana tulleesta vanerista, jonka maalasin liitaulumaalilla.

Minulla on kodinlaitossa sellainen piirre, että kun kerran saan jonkin kohdan somistettua mieleiseksi, sokeudun ja unohdan sen kokonaan. Minun on siis hyvin hankala päivittää ja muuntaa kodin paikkoja, vaikka haluaisinkin. Sitä ei vain näe omia nurkkiaan yhtä ennakkoluulottomasti kuin toisten. Tiedän, huvittava toteamus sisustuksesta bloggaavan suusta!

Mutta joo, kyllähän minä paikkoja täällä oikeasti vekslailen, mutta se on kaikesta palkitsevuudesta huolimatta hankalaa. Vaikka spontaanius välillä pilkahteleekin, olen hyvin kaavaan juurtuvainen. Minun täytyy ponnistella muuntautuakseni. Lopulta kuitenkin koen sinnikkyyden äärimmäisen palkitsevana ja nautin paitsi lopputuloksesta, myös siitä painostavasta tunteesta keskellä projektia.

Toisaalta pysyvyys tuo turvaa, toisaalta se lamaannuttaa. Kun löytäisi oikean suhteen, sitten olisi hyvä. Liitutauluun olen pyöritellyt mielessäni uutta kuvaa. Vaikka tykkään tuosta isosta plussasta, ei se ikuisesti tuossa voi tököttää.

Ehkä kauiten olen vatvonut mielessäni olohuoneen järjestyksen muuttamista. Siitä on jo vuosi, kun ensimmäisen kerran asiaa mietiskelin. Nyt tuntuu siltä, että aika voisi olla kypsä jonkinlaiseen repäisyyn... Mutta apua, sittenhän telkkua pitäisi katsoa aivan väärästä suunnasta!

Se niistä aprikoinneista. Teitä varmasti kiinnostaa, miten kävi Insjö-arvonnassa? Arpoja lunastettiin ilahduttavan paljon, 156 kappaletta! Kiitos siis kaikille kommentoijille - arpajaisia on iloksenne mukava järjestää. :) Voitto napsahti tällä kertaa nimimerkille Satunen, onnea! Laitapas minulle sähköpostia tulemaan, niin saadaan laukku matkaan.

Jos jollekulle jäi kytö hankkia oma bagINbag, voi sellaisen laittaa tilaukseen täältä. Koodilla Deko saa ilmaisen toimituksen. Koodi voi voimassa vielä lokakuun loppuun saakka.

Mahtavaa syysviikkoa!

Deko 133 -blogia voit seurata myös täällä:  

FACEBOOK  |  INSTAGRAM  |  BLOGLOVIN  |  INDIEDAYS

DIY: Homemade carpet

Moikka, ja seesteistä lauantaita! Nyt en ilkeä edes kertoa, miten pitkään unetti tänä aamuna. Todettakoon vain, että herätyskelloton loma alkoi erityisen perusteellisesti. Aamukahvien jälkeen pääsin levittelemään makuuhuoneemme lattialle tämmöisen käärön.

Sain eilen vanhempieni luota mukaan äidin tekemän maton. Olenkin jo joissakin postauksissa kertonut, että äiti sai omat kangaspuut, ja on nyt paukutellut niillä lukemattomia mattometrejä. Toivoin häneltä meille uutta makuuhuoneen mattoa, ja pääsin valitsemaan siihen itse värit ja kuosin.

Halusin mattoon kahta harmaata, tummempaa ja vaaleampaa. Koska meiltä löytyy jo symmetristä tasaraitaa paksumpana ja ohuempana, pyysin äitiä tekemään tämän maton epäsäännöllisen viiruiseksi.

Pituutta matolla on kaksi metriä. Se on kompakti mitta, joka sopii useampaan huoneeseen. Puntaroinkin aamulla vielä hetken, olisinko laittanut maton sittenkin kodinhoitohuoneeseen, mutta makkari vei voiton. Koska matto on vasta otettu kangaspuilta eikä se ole kerinnyt vielä montaa tuntia lattialla lötköttää, tarvitsevat reunat aikaa suoristuakseen. Viimeistään ensimmäisellä ulkokopistelulla kuprut kuitenkin suoristunevat.

Löytyykö teiltä kotoa itsetehtyjä mattoja?

Kivaa viikonloppua ja rentoa alkulomaa muille syystaukoilijoille!

Muistattehan, että vielä on vuorokausi aikaa osallistua INSJÖ/bagINbag -arvontaan!

Deko 133 -blogia voit seurata myös täällä:

 FACEBOOK  |  INSTAGRAM  |  BLOGLOVIN  |  INDIEDAYS

DIY: Istahtaen työhuoneessa

Pyrähdellen valmiimmaksi. Se on ollut työhuoneen teemana, sillä tila näyttää valmistuvan vähä vähältä aikapuitteiden, voimavarojen ja innostuksen mukaan. Eilen sain valmiiksi huoneen toisen laitaman, kun vanhoista kuormalavoista tekemäni istuinpenkki rauhoittui suunnitellulle paikalleen. Myös pari muuta olennaista DIY-juttua ovat tähän lepäytyneet, huomaattekohan mitkä?

Eilen siis tartuin jo siihen aiemmin mainitsemaani sahaan ja pätkin lavojen syvyydestä kolmasosan pois. Kokonaisina ne veivät huoneesta liian leveän alan, matto ei mahtunut paikalleen ja muutenkin rakennelma oli liian jytäkkä. Mutta nyt on hyvä!

Tuli leikittyä myös kameralla, anteeksi siis nyt tämän postauksen kuvatulva. Vaikka olen aina kuvannut manuaaliasetuksilla, tunnen silti urautuneeni tiettyihin säätöihin. Eilen kokeilin ristiin rastiin vaikka mitä erilaisia asetuksia, ja niistä uudeksi lemppariksi muodostui valkotasapainolla kikkailu. Tämän postauksen kolme ensimmäistä kuvaa ovat siis tästä kokeiluja ja minusta kuvien tunnelmassa on mukavaa vaihtelua perinteisiin. Kuinka paljon te muut bloggarikollegat vaihtelette järkkäreistänne asetuksia?

Opettelu jatkuu, ja luulen että olen saanut taas pienen intopiikin kuvaushommiin. Seuraavat kuvat ovat nyt sitten niillä perusasetuksilla kuvattuja - hämäryydessä ei oikeasti ollut näin suurta eroa, joten kuvista voitte hyvin verrata, mitä eri asetukset tekevät muun muassa otosten valoisuudelle ja fiilikselle.

Lavapenkin päälle oleviin tyynyihin ompelin tyynynpäälliset kahdesta eri kangaskuosista. Molemmat mallit, ruudut ja plussat, ovat Annon mallistosta. Suosittelen lämpimästi tyynynpäällisten omatoimista ompelua, sillä se tulee hurjasti edullisemmaksi kuin ostaa valmis kappale kaupasta. Liian harvoin tulee kuitenkaan poikettua kangaskauppoihin, vaikka niistä löytyisi hyvinkin upeita ja ihania vaihtoehtoja kodin tekstiileiksi.

Lavat maalasin valmiiksi jo noin kuukausi sitten. Täydellisen tasaista pintaa en tavoitellut, vaan ajatuksena oli yhdellä maalikerroksella saada niistä sopivan rouheat ilmeeltään. Alemmasta yksilöstä löytyvät numero- ja kirjainsarjat halusin säilyttää näkyvillä, joten niiden ympäriltä sudittelin mahdollisimman tarkasti ja rauhallisesti. Merkkeihin lipsahtaneet maalit pyyhin lopuksi pois vanupuikolla ja tasoittelin pyyhkimäjäljen sormella.

Vanha karvatalja sopii leveytensä puolesta penkin päälle kuin mittatilauksesta. Jos lasken vuodenkiertoja oikein, niin taljalla on ikää jo toistakymmentä vuotta. Hurjaa, miten äkkiä aika kuluu!

Mustaa pulloa olin kaivannut kynttilänjalaksi jo pitkään, mutta vähän aikaa meni odotellessa että sellaisen löytäisin maalattavaksi. Tällaista varten kun ei periaatteessakaan halua astua kaupan liukuovista. No, pullo löytyi ja suhuttelin sen mustaksi samalla spraylla, jolla olen maalannut myös ne liukuvärjätyt betonikynttilät ja koulutuolin. Mattapinta oli ehdoton vaatimus. Yllätyin siitä, miten tasaisesti spray levittyi, miten nopeasti se kuivui lasin pintaan ja kuinka tiukasti se näyttää paikoilleen tarttuneen. Jos vain tällainen miellyttää, niin ei todellakaan ole isotöinen DIY-homma toteutettavaksi!

Minusta tästä kokonaisuudesta tuli kiva ja houkutteleva. Kun tässä pikkuhiljaa aloitellaan joululaulujen pimputtelua, luulen että istun penkille tutkailemaan nuotteja kerran jos toisenkin. Eri tarina onkin jo se, miten se piano vielä asettuu samaan huoneeseen - tilan toinen laita kun ei ole vielä kuvauskuntoa lähelläkään... Mutta sitä ei tarvitse pähkäillä nyt. Nyt voi iloita siitä, mikä on jo valmista.

Milläs ajatuksilla siellä vietetään torstaita? Täällä iloitaan siitä, että herätyskello soi enää vain huomenna ja sitten vietelläänkin reilu viikko lomaa! ♥

Ja hei, sitähän minun piti kysellä teiltä muilta Indiedays-perheen bloggaajilta, oletteko noteeranneet Bloggers’ Inspiration Day- ja Blog Award -kutsun? Huikatkaapas tännepäin, jos meinasitte osallistua! :)

Iloa loppuviikkoon!

Deko 133 -blogia voit seurata myös täällä:

 FACEBOOK  |  INSTAGRAM  |  BLOGLOVIN  |  INDIEDAYS

Omenapuita takapihalle

Istutin syyskuussa viisi omenapuuta meidän takapihallemme. Kaksi Hetaa ja kolme Sokerimironia. Hetan omenoiden pitäisi olla punertavia, mehukkaita ja hapokkaita, Sokerimironin taas kellertäviä, kuivahkoja ja lähes hapottomia. Katsotaan, mitä näistä tulee. Olivat nimittäin vain äkkinäinen päähänpisto paikallisessa Agrimarketissa. Pikapäätöksestä kertoo myös se, etten ollut ajatellut kuljetusasiaakaan kovin pitkälle, vaan tungin nämä kaikki kerralla henkilöautoni kyytiin. Siinähän nuo matkustivat kotiin tiiviisti, mutta onneksi vaurioitta.

Pähkäilin puiden istutusmuotoa niin miehen, naapurin kuin työkavereidenkin kanssa. Lopulta päädyin kuitenkin rivimuodostelmaan, sillä se on oikeastaan ainoa järkevä ratkaisu suht kapealle takapihallemme. 

Omenapuiden istutusväli riippuu siitä, onko puu pystykasvuinen vai leveä. Pilariomenapuita voisi pystyttää jopa 1,5 metrin välein ja hillittykasvuisiakin noin parin metrin päähän toisistaan. Yleisimmin kuitenkin suositellaan vähintään 3-5 metrin istutusväliä. Näistä meidän puistamme Sokerimironit ovat pystykasvuisia kun taas Hetat tuuhentuvat leveyssuunnassa. Pihalle ne on nyt istutettu vuorotellen, Sokerimironit reunoille ja keskelle, Hetat niiden väliin. Runkojen keskinäiseksi etäisyydeksi muodostui vahingossa melko tarkkaan neljä metriä. Vahingossa siksi, että mittanauhaa en käyttänyt istuttaessa ollenkaan, vaan summailin linjalangan ja sommittelukatseen varassa puut paikoilleen. Tärkeintä oli, että ne asettuivat symmetrisesti suoraan linjaan suhteessa talon takaseinään ja toisiinsa.

Puunrunkojen ympäriltä kuorin nurmea ympyränmuotoisesti ja täytin sen ruskealla koristekatteella. Katteen alle tungin sanomalehteä rikkakasveja hillitsemään.

Takapihamme on jäänyt menneenä kesänä melko orvoksi, sillä pääpaino ulkolaitoissa on ollut etupihan puolella. Jotain kuitenkin halusin tällekin puolelle taloa, koska tämä alue näkyy melko avoimesti Ouluun suunnistavalle tielle. Näkösuojaa puista ei saa vielä pitkään aikaan, mutta pientä rajausta alitajuntaan joka tapauksessa. Niin suuruudenhullu en ole, että luulisin pitäväni nämä elossa ensi kesään asti. Olen varautunut henkisesti siihen, että talven jälkeen ei puista ole kuin riekaleita jäljellä. Mutta ei haittaa, otetaan tämä kokeellisena puutarhan pilottiprojektina. :D

Millaisia omenapuukokemuksia teillä on?

Deko 133 -blogia voit seurata myös täällä:

 FACEBOOK  |  INSTAGRAM  |  BLOGLOVIN  |  INDIEDAYS

Työhuone mietinnässä

Huonejärjestysten selkiintymisen jälkeen on meidän työhuoneessamme pyöritelty tavaroita, huonekaluja ja niiden keskinäistä järjestystä. Vielä ei ole valmista, mutta tiedän että ratkaisu on lähellä.

Vielä keskeneräisenäkin on työhuone jo lunastanut käyttötarkoituksensa, kun olen päässyt levittelemään sinne muun muassa erään ompeluprojektini (siitä vilautusta näkyi jo instassa) sekä viimeaikaisia DIY-juttuja. Se, mikä tilassa tällä hetkellä kahnittaa, on neliöiden määrä suhteessa olemassa oleviin tavaroihin. Iso työpöytä valloittaa suuren alan, ja sen lisäksi pitäisi huoneeseen mahtua sopivasti sijoiteltuna myös piano ja kitarat sekä kompakti istahtamispaikka. Näyttää siltä, että ratkaisu löytyy sahasta, johon minun olisi uskallettava tarttua.

Ehkä sahanpurut pöllyävät jo tänään, tai sitten sulattelen peliliikettä vielä hetkisen. Tulen joka tapauksessa näyttämään teille työhuonetta kokonaisuudessaan heti, kun se näyttää siltä miltä pitääkin.

Toivottavasti teillä on viikonloppu sujunut mukavasti! Me harrastimme eilen paikallista tutkimusmatkailua ja kävimme muun muassa näköalapaikan nuotiotulilla ruokailemassa ja kahvittelemassa. Kaksi leffahetkeäkin olemme jo ehtineet viettää. Tänään meillä on tavoitteena saada pihavarasto siivottua ja maalattua talvikuntoon. Sitten olisikin ulkohommat tämän vuoden osalta lähestulkoon lopussa. Nyt siis rönttösvaatteet niskaan ja pihalle.

Touhukasta sunnuntaita!

Deko 133 -blogia voit seurata myös täällä:

 FACEBOOK  |  INSTAGRAM  |  BLOGLOVIN  |  INDIEDAYS

Hämärtyvässä illassa

Nyt minulla ei ole kummoisempia sisustusajatuksia. Halusin vain tulla toivottamaan teille perjantaiset iltamoikat ja näyttää pari kuvaa House Doctorin Square-kynttilänjalasta. Se pääsi ensimmäistä kertaa oikeisiin töihin, kun sytytin viikonlopun kunniaksi kynttilät nurkkiin. Tykkään. ♥

Tänä talvena haluan opetella paremmaksi kynttiläkuvaajaksi. Sellaiseksi, joka ei polta liekkejä puhki, vaan joka saa taltioitua niiden tanssin. Näissäkin on jo edistystä viime vuoden pokkariräpsyihin, mutta aina voi harjoitella paremmaksi. Sitten viimeistään, jos joulupukki kuulee toiveeni uudesta objektiivista. ;)

Viikonloppu tuntuu makoisalta aloittaa, sillä töissä oli tänään hyvä perjantaipöhinä ja kotona tehty viikkosiivous loi vapautuneen tunnelman. Herkkuleipien ainekset löytyivät jääkaapista kaupassa käymättä ja miehen kanssa hörpityille päiväkahveille kaivoin pakastimesta suklaakakkua.

Viikonloppu kulunee tällä kertaa kotoillen, sillä pitkästä aikaa ei kalenterissa ole ennalta sovittuja menoja. Suunnitelmissa on siis sopivassa suhteessa lötköillä ja ulkoilla. Tiedä vaikka leffaankin eksyisi! Mitä suunnitelmia teillä on?

Kaunista viikonloppua!

Deko 133 -blogia voit seurata myös täällä:

 FACEBOOK  |  INSTAGRAM  |  BLOGLOVIN  |  INDIEDAYS

 

 

 

Mitä näkyy ikkunoista?

Kun sisustusaiheiset sisäkuvat haluaa valoisiksi, valottuvat ikkunamaisemat yleensä epämääräisen kirkkaiksi. Niistä ei näe, mitä lasin toiselta puolelta löytyy. Nyt ajattelin tehdä kuitenkin toisinpäin, ja keskittyä sisäotosten sijaan ulkoiseen horisonttiin.

Kuten olette joistakin pihapostauksista huomanneet, meillä on takapihan puolella järvimaisema. Omarantaista tonttia meillä ei ole, mutta järvi aukenee meille poikittain laajana näkymänä. Koska talomme sijaitsee ylempänä mäellä, näyttää vesialue leveämmältä kuin alempaa katsottuna.

Aikoinaan tonttia etsiessämme oli yksi ehdoton kriteeri se, että vettä on nähtävä ikkunoista jossakin muodossa. Tuo ehto täyttyi, luojalle kiitos. Järvi on aamuauringon puolella, eli kesäisin meillä on yleensä heti kuuden jälkeen käynnissä mahtava valoshow - vesi kun toistaa tuplana kaiken, mitä aurinko taivaanrannassa keksii. Nyt syksymmällä on töihin herätessä saanut ihastella erivärisiä aamu-usvia. Uskokaa pois, niiden ansiosta on herätyskellon pirinä astetta helpompi sulattaa.

Tiedän, että monille kotiaan asuttavilla on se ja sama, mitä ikkunoista näkyy. Minulle sillä on kuitenkin valtava merkitys, sillä vesi on aina tuonut mukanaan mielenrauhaa. On voimaannuttavaa, kun ikkunoista voi naapuritalojen seinien sijaan katsella muuttuvaa, rauhallista maisemaa. Vuodenaikojen vaihtelut ja sääilmiöt näkyvät veden äärellä monta kertaa voimakkaampina kuin "kuivalla maalla".

Mitä teidän koti-ikkunoista näkyy? Kuinka paljon annat maisemille painoarvoa?

Deko 133 -blogia voit seurata myös täällä:

 FACEBOOK  |  INSTAGRAM  |  BLOGLOVIN  |  INDIEDAYS

 

 

 

Insjö-arvonta

Kuulkaas. Muistatteko kun postailin lähtötunnelmia ennen Kolin reissua ja esittelin teille pakkaajan käteviä pikkuapureita, Insjön sisälaukkuja? Päätin, että on aika laittaa myös yhden onnekkaan lukijan laukku järjestykseen, eli arpoa teidän kesken tällainen Saimaa Tuuli bagINbag (arvo 44 €).

Sisälaukut ovat nimensä mukaisesti suurempien laukkujen sisään laitettavia pikkulaukkuja, jotka auttavat tavaroita pysymään järjestyksessä. Taskuja ja säilytyskoloja niistä löytyy meikki- ja toilettilaukkuja reilummin. Saimaa Tuuli on kooltaan reipas (17 x 27 x 10), ja kätevimmillään se on iiiiison laukun sisällä. Täältä voit kurkata, mitä minun Saimaani kätki uumeniinsa Kolin reissulla. Pienen käyttökokemuksen jälkeen täytyy erikseen mainita, että sisälaukun pinta on nailonia, joka puhdistuu ilahduttavan helposti. Arvottavan laukun väri on musta - pure black - joten se on armollinen vauhdikkaammallekin menolle.

ARVONNAN SÄÄNNÖT

Yhden arvan saat, kun kommentoit tähän postaukseen. Kerro kommentissasi, mitä itse pakkaisit tällaiseen bagINbagiin. Toisen arvan saat, kun olet Bloggerissa kirjautunut lukijakseni tai teet sen nyt. Extra-arpa on tiedossa kaikille teille, jotka tykkäätte Deko 133:n Facebook-sivusta (*klik*) ja huikkaatte sitä kautta lunastavanne ylimääräisen arvan.

Jos kommentoit anonyymisti, muistathan laittaa matkaan sähköpostiosoitteesi tai tunnistettavan nimimerkin. Arvonta-aika alkaa NYT ja päättyy ensi viikon sunnuntaina (12.10.) kello 18.00.

Tsemppiä kaikille!

Deko 133 -blogia voit seurata myös täällä:  

FACEBOOK  |  INSTAGRAM  |  BLOGLOVIN  |  INDIEDAYS