Indiedays-viikonlopun koontia

Tihkuista torstaita! Viikko alkaa viimein tasaantumaan, vaikka viikonlopun jäljiltä on pää edelleen ollut ymmyrkäisenä. Lauantaina vietimme siis Helsingissä Indiedays-päivää ja siitä nyt koontia kuvin ja höpötellen. Päivän ensimmäinen osio, Bloggers Inspiration Day, oli ravintola Sipulin talvipuutarhassa järjestetty bloggaajien ammattitapahtuma. Tapahtuma jakaantui esittely- ja luentotilaan. Avoimesta esittelytilasta löytyi muun muassa asu- ja ruokakuvaus-workshopit, makuuhuoneen stailauspiste ja drinkkibaari.

Kuten kerroin jo Granit-postauksessa, seuranani oli Syhinä-blogin Syhi, jonka kanssa olimme jonottamassa sisälle hyvissä ajoin. Esittelytilan kiertelemiseen käytimme lähes koko ensimmäisen tunnin, mutta taisimme liikkua niin laput silmillä, että tutut sisustusbloggaajat jäivät bongaamatta.

Luentotilassa haastateltiin ruotsalaisia bloggaajavieraita, saatiin ammattilaisvinkkejä kuvankäsittelyyn ja käytiin keskustelua bloggaamisesta. Mielenkiintoisinta antia oli nähdä ammattilainen kuvanmuokkaushommassa ja kuulla bloggaajakollegoiden kokemuksia ja ajatuksia yhteisestä harrastuksestamme. Kun kerran paikalle oli lähdetty, emme malttaneet jättää yhtäkään luentoa välistä.

Bloggers Inspiration Day hurahti ohi hetkessä. Sen jälkeen oli pari tuntia aikaa laittautua illan gaalaa varten. Nälkä kurni, joten hotkimme hampurilaiset Sokos Hotel Aleksanterin Olipa Kerran -ravintolassa. Njam! Minulla ja Syhillä oli molemmilla hiustenlaitossa samanlainen idea: kiharaa toiselle puolen niskaa ohjattuna. Laittautumisväli ei todellakaan ollut liian pitkä, vaan lämpörullia ja hiuspinnejä sai näprätä määrätietoisen nopeassa tahdissa. Valmista kuitenkin tuli ja pääsimme ajoissa kipsuttelemaan Indiedays Blog Awards -gaalaa kohti, joka järjestettiin Fredan Tivolissa.

Gaalassa oli ensimmäisenä vastassa kaksi kuvausseinää, joiden edessä saimme itsemme ikuistetuiksi menofiiliksissä. Kyllä huomasi, ettei tässä mitään muotibloggareita olla - sen verran hapuilevaa oli asettua kameran etupuolelle. Tässä kuitenkin todistusaineistoa juhlalookista paikan päältä, olkaas hyvä:

Kuva: Nanna Niittymäki

Gaalan ohjelma-anti oli lyhyt ja ytimekäs. Vuoden inspiroivimmat blogit palkittiin seitsemässä eri sarjassa ja sen lisäksi oli korville tarjolla hiphoppia. Virallisen osuuden jälkeen keskityimme kiertelemään juhlatilassa ja löysimme vihdoin aiemmin kadoksissa olleen sisustusbloggajajoukon. Ja voi jestas, mahtavia tyyppejä! Puheensorina kollegoiden kesken oli taukoamaton ja porukassa tunsi todellakin olevansa omiensa joukossa. Sisustaja on aina sisustaja. Tivolista jatkoimme kymmenpäisenä ryhmänä yhteiseen jatkopaikkaan ja sieltä puolenyön taittuessa Syhin kanssa takaisin hotellille.

 Kuvat: Fresita-rivistö / Jim Bergström, kuvausseinä / Pauli Siuruainen

Omat kuvat jäivät gaalan osalta suttuisiin pokkariotoksiin. Järkkäriä kun ei kirjekuorilaukkuun tungettu. Jonkinlaisen käsityksen kuitenkin saatte illasta näidenkin räpsyjen välityksellä sekä muutaman ammattikuvaajilta lainatun otoksen avulla.

Minä olin hotellille päästyä vielä niin virkkuna, että valutin ammeen täyteen vettä ja nautiskelin aamuyön tunteina rentouttavasta kylvystä. Olihan ne tarjolla olleet kylpysuolat tuhlattava, kun kotona ei ammetta ole. Erinomaista terapiaa korkkareissa uuvutetuille jaloille!


Sunnuntaina herkuttelimme Syhin kanssa yhdessä hotellin aamupalaa. Niin nautinnollista, kun pääsi valkkailemaan herkkuja lautaselle, turisemaan samanhenkisen ystävän kanssa ja tuijottamaan kahvikuppi kädessä katuelämää. Huoneiden luovutuksen jälkeen teimme vielä pistokäynnin sinne Granitiin, jonne saavuimme juuri sopivasti liikkeen auetessa. Takaisin autoille kipsutellessa teimme myös pienen möngintäoperaation Vanhan Kirkkopuiston lehtikasoissa, mutta se onkin jo toinen tarina!

Olen niin onnellinen, että tällä kertaa päätin lähteä Helsinkiin täältä pitkän matkan takaa. Oli huippua! Kiitos kaikille teille ihanille, joihin sain tutustua. ♥

Deko 133 -blogia voit seurata myös täällä:   

 FACEBOOK  |  INSTAGRAM  |  BLOGLOVIN  |  INDIEDAYS

Virtuaalikierros Granitiin

Moikka, ja terveisiä Helsingistä! Viikonloppureissu Indiedays-tapahtumineen onnistui paremmin kuin olisin ikinä osannut kuvitellakaan. Auto toimi, hotelli oli mukava, seura mahtavaa ja tapahtumat yhtä positiivista suhinaa. Minulla on luonnosvaiheessa pieni koontipostaus viikonlopun tiimoilta, joten palaan päiviin vielä vähän tuonnempana.

Nyt kuitenkin haluan viedä teidät virtuaalikierrokselle Bulevardin Granitiin (Bulevardi 2-4). Ja ihan vain siksi, että tiedän lukijoiden joukossa olevan samanlaisia herkuttelijoita kuin minä - voisin ahmia ihanien sisustuskauppojen kuvia otos toisensa perään. Ja erityisesti myös siksi, että täällä pohjoisemmilla leveyksillä asuville Granitin kaltainen kauppa on vain haave - ei meillä täällä tämmöisiä ole. Joten tehdäänpäs siis pieni virtuaalikierros, ikkunashoppailua nettimaailman tapaan.

Noita metalliputkimaisia kynttilänjalkoja pääsin vihdoin valitsemaan pari meillekin - miten kauan olenkaan niitä havitellut! Nyt pitäisi vielä muistaa napata marketista kruunukynttilöitä niihin poltettavaksi. Roikkuvia lamppuja olisi ollut industrial-tyyliin hurjan ihana valikoima. Meille on kuitenkin etsinnässä jalallinen lamppu olohuoneeseen ja sellaista ei Granitista löytynyt.

Ihastuin kovasti mustavalkoisiin pyyhkeisiin, jotka oli valmistettu vohvelikankaasta. Ostoskoriin sellaista en kuitenkaan nostanut, sillä vastaavia voisi ommella itsekin.

Jouluisista tuotteista innostuin pitkän adventtikynttilän ja puisen tähden verran. Tähdessä näkyy kauniisti puun viirut ja pinta tuntuu pehmoiselta. Sympaattinen pikkutähti pääsee mukaan jouluasetelmiin, kunhan kausi tästä kehkeytyy.

Eri muotoisia ja kokoisia peltilaatikoita ja -purkkeja Granitista löytyy jokaisen tarpeisiin. Nämähän ovat minulle heikkous, joten kiikutin yhden kotiin entisille kaveriksi. Vaikka kovanahkainenkin sisustaja herpaantuu Granitin valikoiman edessä, pystyin mielestäni säilyttämään malttini suhteellisen hyvin. Ensimmäinen käppäilykierros kameran kanssa tyynnytteli kovimmat ostoshöyryt, joten toinen rundi ostoskori kyynärtaipeessa oli jo ihan asiallinen. Tämän postauksen kuvissa ei näy sitä nelihaaraista kynttelikköä, jonka löytymisestä olin eniten onnessani. Se pääsee estradille sitten myöhemmissä postauksissa.

Granitissa kävin Helsingistä kotiinpäin lähtiessä. Muihin sisustusliikkeisiin en sännännyt, sillä kodin kuva kiilui silmissä jo niin houkuttelevasti. Daaminani Granitissa oli Syhinä-blogin Syhi, jonka kanssa kolusimme viikonloppuna niin tapahtumat, kaupunkikadut kuin hotellin aamupalankin. :)

Mukavaa maanantaita!

Deko 133 -blogia voit seurata myös täällä:   

 FACEBOOK  |  INSTAGRAM  |  BLOGLOVIN  |  INDIEDAYS

 

Menepäs sinä Sigurd eteiseen!

No tulihan se sieltä! On tätä perjantaita odotettukin. Viikonloppu on kaikkea muuta kuin tavallinen, sillä huomenna humputellaan Helsingissä Indiedays Blog Awards ja Blogger's Inspiration Day -tohinoissa. Kyse on Indiedays-perheen bloggareiden ammattitapahtumasta ja iltagaalasta. Miten jännää! Koska meiltä etelään on matkaa reippaat viisisataa kilometriä, on autonrattiin tartuttava jo tänään. Kävimmekin eilen pesemässä, imuroimassa ja huoltamassa Tiinuni valmiiksi reissua varten.

Tuntuu epätodelliselta päästä kohtaamaan teitä blogikollegoita, joiden kanssa olemme vaihdelleet ajatuksia ainoastaan netin välityksellä. Epätodellista, mutta samalla hauskaa ja jännittävää!

Sen verran ollaan kuitenkin vielä arjessa kiinni, että perjantaisen postauksen päätähdeksi pääsee Ikean Sigurd-penkki. Se oli ennen takan vieressä olohuoneessa, mutta vaihtoi tuoreiden kalustejärjestelyiden myötä paikkansa eteiseen.  Penkin alle laitoin vierekkäin kaksi vanhaa viinilaatikkoa, joihin heittelemme nyt lehtikeräykseen meneviä lehtiä.

Lehdistä puhuen, niitä kannoin kotiin tiistaina ison pinkan (sori hani!). Kävin nimittäin päivällä oppilaiden kanssa kirjastossa, ja siellä oli "Saa ottaa" -lapun alla montakymmentä senttiä korkea pinkka Avotakkoja. No daa! Pakkohan ne oli sieltä luettavaksi hinata, sisältö kuitenkin 2000-lukua ja kivoja kansiakin näytti olevan. Siihen voi kuitenkin mennä aikaa, että ensimmäisestäkään läpyskästä ehdin etusivua kääntää tarkasteltavaksi.

Ei vitsit, nyt ei malta kasata ajatuksiaan enempää. On kohdistettava viimeisetkin keskittymisen rippeet reissukamppeiden läpikäymiseen. Se se olisikin kurjaa, jos jotain olennaista unohtuisi matkasta. Kuten housut. Tai mekko. Tai kengät... Matkareittikin pitää vielä suunnitella ja tehdä ostoslista taipaleen varrelta hankittavista pikkutavaroista.

Onko siellä muita Indiedays-päivään valmistautujia?


Deko 133 -blogia voit seurata myös täällä:  

FACEBOOK  |  INSTAGRAM  |  BLOGLOVIN  |  INDIEDAYS

Pation ensivaihe + pergolamaiset jatkosuunnitelmat

Tattadaa, tässä se on! Meidän etupihamme patio, täysin omin kätösimme tekemä. Olen hurjan onnellinen siitä, että saimme projektin tähän vaiheeseen kuluneen kesän ja syksyn aikana. Käytännössä siis tasasimme pohjan, nakuttelimme rungon, kiinnitimme sileät terassilaudat paikoilleen, valttasimme pinnan ja ympäröimme reunukset kuorikatteella. Kalustuspuuhiin ja ajanviettoon emme vielä ehtineet - muutamaa tanssiaskelta lukuun ottamatta. Niihin sännätään sitten ensi keväänä.

Terassilautaa kului tasan kolmesataa metriä ja neliöitä patiossa on hieman vajaat 30 - enemmän kuin ensimmäisessä yksiössäni! Halusimme tehdä pohjan L-muotoiseksi, jotta siihen voisi kalustaa selkeät alueet niin ruokailua kuin lekotteluakin varten. Toisaalta muoto antaa myös leveämmän mahdollisuuden näkyvyyden peittämiseksi naapureihin päin.

Pation sijoitimme niin, että siitä käsin näkisi järvelle. Talon kanssa se ei siis ole suorassa linjassa, ja hyvä niin. Jotenkin tämä sijoittelu tuntuu ihanan pesämäiseltä: se rajaa pihaa entistä enemmän suojaisaksi ajanviettopaikaksi.

Seuraavassa kuvassa näette yläviistosta koko rakennelman muodon. Tätä otosta varten raahasin varastosta tikkaat pihalle ja keikuin niillä kameran kanssa. Kuvat otin sopivasti ennakoiden viime viikolla, sillä nythän meillä on lumipeite maassa. Näistäkin kuitenkin huomaa jo pakkasen kuuraaman kuorikatteen. Enivei, katsokaas tätä kuvaa erityisen tarkkaan, sillä sen perusteella olen hahmotellut piirroksen jatkosuunnitelmista.

Seuraavassa siis näytös piirustelukokeilustani. Tämän kyhäsin eilen sillä aikaa kun mies sai intopuuskan meidän kenkävarastojemme läpikäymiseen. En ole koskaan ennen piirtänyt mitään rakennelmakuvia tietokoneella, joten tämä oli minulle täysin uusi aluevaltaus. Mittasuhteet eivät välttämättä ole täysin pilkuntarkat, mutta luulen että ymmärrätte tästä kuitenkin jatkosuunnitelmien päälinjan.

Tarkoituksenamme on jatkaa patiota ensi keväänä pergolamaisemmaksi niin, että se saisi ylleen tukevat pysty- ja poikkipalkit. Nurkkauksen haluamme verhota suojarimoituksella. Uutta kalustusta tulee hankintalistalle varmaankin ruokailuryhmän verran, ja olisihan se grillikin kiva. Niin, ja omilla jaloillaan seisova riippukeinu. Sohvan sen sijaan haluaisin tehdä itse kuormalavoista tuunaamalla. 

Voi, miten mukava onkaan herkutella jo ajatuksella ensi kesästä, jolloin pääsee somistamaan ulos todellista ajanviettopaikkaa, lukemaan hömppälehtiä löhösohvalla, mässäilemään grilliruokia kauniissa kesäkelissä, nukahtamaan hetkeksi aurinkoon ja nauttimaan hennon kesätuulen tuiverruksesta. Meillähän ei tätä ennen ole ollut pihalla sellaista paikkaa, jonne olisi voinut levittäytyä tasaiselle alustalle. Ai ai, tästä aion todellakin ottaa sitten kaiken ilon irti!

Patio on öljytty samalla aineella kuin talon terassitkin, eli Tikkurilan kelonharmaalla Valtilla. Niin jytäkkää kerrosta emme tähän nyt kuitenkaan vetäneet, vaan kaksi ohuempaa sutimiskertaa jätti puun vielä eläväisen näköiseksi. Keväällä rakentuvien palkkien ja rimoitusten väriä pitää vielä miettiä... Valkoista vai harmaata?

Pohjalle levitimme muuten ison pressun rikkakasvillisuutta hillitsemään. Meillä kun noita pressuja on raksa-ajan jäänteinä ihan järkyttävä pino tungettuna pihavaraston takana nököttävään säilytyslaatikkoon.

Pation teossa meidät yllätti tasan yksi asia: se, miten hyvin projekti onnistui! En olisi kuuna päivänä uskonut, että meidän taidoillamme syntyy näin tukevaa ja tasaista jälkeä. Kai se on niin, että tekemällä oppii.

Miltäs näyttää tämä vaihe ja jatkosuunnitelmat? 

Rempseää keskiviikkoa!

Deko 133 -blogia voit seurata myös täällä:  

FACEBOOK  |  INSTAGRAM  |  BLOGLOVIN  |  INDIEDAYS

Goes around

Heippa! Voi vautsi, minkälaiseen maanantaihin sai herätä! Ei tehnyt lomanjälkeinen työaamu tiukkaa, kun ulkona oli vastassa valkoinen hanki ja työmatkalla tuprutti lisää hiutaleita. Täältä näette, minkälainen lumimaisema aamumatkallani oli. Tässähän alkaa väkisinkin herätä jouluisia ajatuksia - niitä olenkin jo vähän odotellut. Yritin kaivaa auton lokerikoista joululaululevyä kuunneltavaksi (sellainen on yleensä aina varalta mukana), mutta nyt löysin vain tyhjät levykuoret. Kuka tunnustaa vieneensä minun tonttulevyn?!

Oli minulla varsinaista asiaakin. Sain nimittäin ystävältäni noottia siitä, etten esitellyt olohuoneen uutta järjestystä kerralla. Tässäpä siis nyt se puuttuva osa, meidän järkälemäinen harmaa sohvamme ja huoneen toiseen päätyyn kääntynyt TV-nurkkaus. Ensimmäinen kuva on otettu keittiön pöydän yli, joten uudessa järjestyksessä keittiö ja olohuone ovat suoremmassa yhteydessä toisiinsa.

Käytännössä sohva ja TV humpsahtivat ympäri. Siitäkin huolimatta, että kyseinen vaihtoehto oli kokeilulistallani viimeisenä. Olisin niin halunnut saada sohvan kahteen osaan, sillä erilleen siirretyt osaset olisivat antaneet erilaisia mahdollisuuksia muuhun kalustukseen ja mikseipä vieraiden kanssa turinointiinkin. Mutta ei. Tämä meidän sohvamme on molemminpuolisten divaaniosiensa vuoksi yksinkertaisesti liian kömpelö hajotettava. Eikä sen kätisyyttäkään voi vaihtaa.

Reilun tunnin ajan yritin käännellä moduuleja eri järjestykseen, mutta kaikissa vaihtoehdoissa jompi kumpi divaaneista oli väärällä puolella, jätti keskelle liian pienen vapaan tilan tai blokkasi toisen osan taakseen. Mutta olenpahan nyt käynyt kaikki mahdollisuudet läpi, enkä voi enää kuin elää sulassa sovussa sohvanrotjakkeen kanssa. Onhan siihen totuuden nimissä hyvä kellahtaa, se kai se loppukädessä tärkein prioriteetti on. Ja pintakin on äärettömän helppo pitää siistinä.

Sohvan keittiönpuoleisella laidalla olisi nyt hyvin tilaa sohvapöydälle. Eteen sellainen ei mahdu, mutta sivuun nyt sitäkin paremmin. Olisipa huippua löytää siihen vanha arkku tai askaroida taso ihan omin kätösin!

Nurkassa oleva valkoinen General-jalkalamppu on siirtymässä talveksi makuuhuoneeseen ja sen tilalle haaveilen jotain karumpaa valonlähdettä. Vielä en osaa täysin päättää, millainen olisi hyvä. Jalallinen vai katosta roikkuva? Kattoon kiinnitettu voisi tuoda ilmeeseen mielenkiintoa ja vaihtelua...

Näillä ajatuksilla startataan viikkoon, joka tulee olemaan loppua kohden erityisen jännittävä. Jäiks!

Kivaa maanantaita!

Deko 133 -blogia voit seurata myös täällä:  

FACEBOOK  |  INSTAGRAM  |  BLOGLOVIN  |  INDIEDAYS

Sunday morning in bed

Täällä heräillään viimeiseen loma-aamuun. Se tarkoittaa hidasta venyttelyä pedissä, suklaakakkuista aamukahvia ja armotonta vötkyilyä peiton alla. Takana on lähes kahden vuorokauden tietokoneeton putki, joka teki enemmän kuin hyvää. Loma on päässyt ytimeensä, kun ei someta, seuraa ja kommentoi samaan tahtiin kuin arkena. Nyt käynnistin läppärin hetkeksi näyttääkseni, mitä näkymiä me täältä pedin pohjalta aamuisin tsiigailemme.

Sängyn vastapäiseltä seinältä löytyvä telkku ei täytä kuvausarvoa. Sen sijaan muutama otos, kun pää on käännettynä hieman vasempaan, olkkariin ja eteiseen päin. Minun puoleltani petiä näkyy pieni pätkä eteislaatoitusta, vessan ovi ja reilu kolmasosa tähtilipastosta. Tason ympärys kylpee valossa aamuisin, joten sitä katsellessa saa hetken siristellä silmiään.

Miehen tyynyn paikkeilta näkyy pidemmälle, aina keittiön läpi kodinhoitohuoneeseen asti. Tästä on hyvä vahtia varsinkin iltaisin, montako kertaa jääkaapin ovi käy.

Tuota tähtilipastoa olen viime aikoina monta kertaa mietiskellyt. Vaikka olen aina tästä kalusteesta pitänyt, ovat tähti- ja tekstiaiheet jo vanhaa kauraa. Lipastoa tekisi nyt mieli jotenkin yksinkertaistaa ja yhdistää tyyliltään lähemmäksi keittiön teollista Troy-valaisinta. Kun löytyisi jokin sopiva päällystyskeino noihin vetolaatikoiden etulaitoihin, joka ei kuitenkaan tuhoaisi alle jääviä tekstejä tai pintaa muutenkaan. Kertokaa te kokeneemmat huonekalujen tuunaajat vinkkejä, jos sellaisia siellä nyt mieleen tupsahtaa!

Olisittepa nähneet minut eilen. Touhotin kasata 18 kappaletta aurinkokennovalaisimia, jotka oli tarkoitus jaotella pihalle pientä tunnelmatuiketta antamaan. Yhtä asiaa en kuitenkaan muistanut ottaa huomioon... Maahan on jäässä, ei siihen noin vain valoja pystyyn tökitäkään! Oli niin blondi olo, vaikka tukka on olevinaan hyvinkin musta. No, mallasin pari valoa piha-aidan viereen pystyyn ja loput jätin koriin etupihan rinteeseen. Kivalta kyllä ne paritkin valoläiskät illalla näyttivät. Mahtaakohan tuo maa enää pehmetä, vai etsisikö käsiinsä rautakangen... Ei malttaisi odotella enää mitään loppusyksyn lämpöaaltoja.

Tämä touhutäti yrittää tänään olla höseltämättä. Jos veisi vaikka tuon vieressä pötköttävän miekkosen lomanlopettajaisiksi syömään!

Hidasta sunnuntaita! ♥

Deko 133 -blogia voit seurata myös täällä:  

FACEBOOK  |  INSTAGRAM  |  BLOGLOVIN  |  INDIEDAYS

 

 

On kuin uusi huone

Jatkossa meillä katsotaan takkaloimua nojatuoleihin hautautuneena. Ektorpit siirtyivät tähän tumman olohuoneen sohvan tilalle ja sohva liikahti lähemmäksi huoneen toista laitaa. Nyt olohuoneen järjestys on jotenkin selkeämpi. Uuden rajauksen myötä tuntuu jopa siltä, että saimme käyttöömme kokonaan uuden huoneen. Takkahuoneen.

Ukin tekemä vanha penkki kerää nojatuolien edessä arvoisensa huomion. Se antaa uuden alustan erilaisille asetelmille ja paikan vaihtuville sisustusesineille. Toimiipa se myös hyvänä laskutasona kaakao- ja kahvikupeille... Ja joo, myönnetään, ihan hyvä tuohon on jalatkin nostaa rötköttämään.

Meitä on viime päivät hellitty mahtavalla auringonpaisteella. Nämä kuvat otin aamuauringossa ja kirkkaus välittynee sillekin puolelle ruutua. Mahtavaa, ettei syksy ole vain sumumössöä, vaan että väliin mahtuu näitä kauniitakin päiviä. 

Tämän päivän to do -lista on lyhyt. Aikomukseni on käydä kuvailemassa etupihan patiota, jotta voisin vilauttaa sitä täällä teillekin. Sitten pitäisi liikauttaa tuolta kotikujan varresta postilaatikkoa, kun postinjakaja oli pyytänyt rivistöä uuteen paikkaan. Täytyy nyt ihan by the way -juttuna kertoa, että täällä meidän asuinalueella on hellyyttävä sikermä erilaisia postilaatikkokötöksiä. Meidänkin laatikko töröttää raksa-aikana nakutellun jalustan varassa. Onhan tuo jo melkein kaksi vuotta pystyssä pysynyt, mutta kauniiksi sitä ei voi kehua. Yhteistä postilaatikkotelinettä ei naapuruston kanssa olla vielä saatu aikaiseksi, kun alitajuisesti on odoteltu tienkunnostusta. Tie ei kuitenkaan näytä enää kummemmaksi muuttuvan, joten voisihan tuo olla jo aika yhtenäisemmälle postilaatikkoilmeelle...

Mikäli illan palikat loksahtavat kohdilleen, lähdemme viettämään iltaa ystäväpariskunnan luokse. Vaikka olemme viettäneet tämän loman ihan kotimaisemissa, on viikko ollut kiva ja rentouttava. Välillä on hyvä pysähtyä olemaan kotona.

Onko siellä muita syyslomaa viettäviä kotihiiriä?

Deko 133 -blogia voit seurata myös täällä:  

FACEBOOK  |  INSTAGRAM  |  BLOGLOVIN  |  INDIEDAYS

Ovenraosta

Tälle iltapäivälle riittäköön yksi kuva ja yksi ajatus. Olen nimittäin saanut uuden lempinäkymän. Olohuoneessa vaihtunut kalustejärjestys kiepautti ruskean lipaston vierashuoneeseen. Ja voi miten lämpimältä se tuolla sängynpäädyssä näyttääkään! ♥ Tästä aikoinaan miehen hankkimasta huonekalusta en suostu luopumaan ikinä.

 Aurinkoa torstaihin!

Deko 133 -blogia voit seurata myös täällä:  

FACEBOOK  |  INSTAGRAM  |  BLOGLOVIN  |  INDIEDAYS

 

Aitta

Tänä syksynä on monissa blogeissa hehkutettu ja ihasteltu Prisman Onni-sarjaa, joka on Suunnittelijatoimisto Muovon käsialaa. Malliston tekstiili- ja metallituotteissa keskeisimpänä ideana on luoda hallitun kaaoksen tuntua graafisilla viivaelementeillä. Mietin kauan ja monesti, mikä mahtaa omassa päässä olla vinksallaan, kun en tuotteita ole osannut himoita. Kun olisi vieläpä sitä metalliakin, joka itseäni tavallisesti miellyttää.

Mutta sitten sen tajusin. Tajusin, kun sain käsiini Luhdan Aitta-lyhdyn. Tämän avulla ymmärsin, mistä himoitsemattomuudessani oli kyse. Muovon tuotteet ovat vain yksinkertaisesti liian siroja ja vähän turhan paljon vinksallaan, jotta mahtuisivat omaan ihastelumoodiini. Aitta sen sijaan on sopivan paksua muotokieltä ja mielenkiintoisesta epäsymmetriastaan huolimatta tasapainoisen suorassa.

Tuikkupaikoille kuulusi oikeasti mukaan lasiset tuikkukupit, mutta minusta Aitta näyttää paremmalta ilman niitä.

Haudoin lyhtyä nurkan takana useamman viikon, sillä en halunnut puksauttaa sitä mihin tahansa. Kun ajatuksissa kyti jo idea olohuoneen järjestyksen muuttamisesta, ajattelin jemmailla Aittaa vähän kuin pienenä rymsteerauspalkintona. Ja sitä se onkin. Otin eilen nimittäin habat (ai mitkäkö?) esille ja nakkelin olkkarin kalusteita sikin sokin. Tai en minä niitä oikeasti nakellut, mutta hurjan monesti kuitenkin siirtelin paikasta toiseen. Näistä kuvista näette ihan pikkuisen uuden järjestyksen ideaa.

Aitta löytyy muuten yhtä arkisesta osoitteesta kuin Muovonkin tuotteet, eli Prisman hyllystä. Ja mikään maksettu mainos tämä ei ollut. :)

Herätyskelloton lomaviikko on ollut tähän asti menestys, ja tuntuu että energiavarantoja on saanut oikeasti ladattua täydemmäksi. Ehkä ensi maanantaina ei niin paljoa auton ratissa nukuttaisi. Mutta sitä ei mietitä vielä, sillä syysbreikkiä on vielä ruhtinaallisesti jäljellä ja tiedossa on vaikka mitä kivoja juttuja! ♥

Mites teillä muilla on syys(loma)viikko sujunut?

Deko 133 -blogia voit seurata myös täällä:  

FACEBOOK  |  INSTAGRAM  |  BLOGLOVIN  |  INDIEDAYS

Sokeasti tykästynyt + arvonnan voittaja

Pari postausta sitten kirjoittelin iloitsevani kotona siitä, mikä on valmista. Tuossa yhteydessä kyse oli työhuoneen lavapenkistä. Nyt haluan palata jo aiemmin valmistuneeseen vierashuoneeseen, jonka liitutauluun olen edelleen tykästynyt. Taulu on siis tehty tavaralähetyksen mukana tulleesta vanerista, jonka maalasin liitaulumaalilla.

Minulla on kodinlaitossa sellainen piirre, että kun kerran saan jonkin kohdan somistettua mieleiseksi, sokeudun ja unohdan sen kokonaan. Minun on siis hyvin hankala päivittää ja muuntaa kodin paikkoja, vaikka haluaisinkin. Sitä ei vain näe omia nurkkiaan yhtä ennakkoluulottomasti kuin toisten. Tiedän, huvittava toteamus sisustuksesta bloggaavan suusta!

Mutta joo, kyllähän minä paikkoja täällä oikeasti vekslailen, mutta se on kaikesta palkitsevuudesta huolimatta hankalaa. Vaikka spontaanius välillä pilkahteleekin, olen hyvin kaavaan juurtuvainen. Minun täytyy ponnistella muuntautuakseni. Lopulta kuitenkin koen sinnikkyyden äärimmäisen palkitsevana ja nautin paitsi lopputuloksesta, myös siitä painostavasta tunteesta keskellä projektia.

Toisaalta pysyvyys tuo turvaa, toisaalta se lamaannuttaa. Kun löytäisi oikean suhteen, sitten olisi hyvä. Liitutauluun olen pyöritellyt mielessäni uutta kuvaa. Vaikka tykkään tuosta isosta plussasta, ei se ikuisesti tuossa voi tököttää.

Ehkä kauiten olen vatvonut mielessäni olohuoneen järjestyksen muuttamista. Siitä on jo vuosi, kun ensimmäisen kerran asiaa mietiskelin. Nyt tuntuu siltä, että aika voisi olla kypsä jonkinlaiseen repäisyyn... Mutta apua, sittenhän telkkua pitäisi katsoa aivan väärästä suunnasta!

Se niistä aprikoinneista. Teitä varmasti kiinnostaa, miten kävi Insjö-arvonnassa? Arpoja lunastettiin ilahduttavan paljon, 156 kappaletta! Kiitos siis kaikille kommentoijille - arpajaisia on iloksenne mukava järjestää. :) Voitto napsahti tällä kertaa nimimerkille Satunen, onnea! Laitapas minulle sähköpostia tulemaan, niin saadaan laukku matkaan.

Jos jollekulle jäi kytö hankkia oma bagINbag, voi sellaisen laittaa tilaukseen täältä. Koodilla Deko saa ilmaisen toimituksen. Koodi voi voimassa vielä lokakuun loppuun saakka.

Mahtavaa syysviikkoa!

Deko 133 -blogia voit seurata myös täällä:  

FACEBOOK  |  INSTAGRAM  |  BLOGLOVIN  |  INDIEDAYS

DIY: Homemade carpet

Moikka, ja seesteistä lauantaita! Nyt en ilkeä edes kertoa, miten pitkään unetti tänä aamuna. Todettakoon vain, että herätyskelloton loma alkoi erityisen perusteellisesti. Aamukahvien jälkeen pääsin levittelemään makuuhuoneemme lattialle tämmöisen käärön.

Sain eilen vanhempieni luota mukaan äidin tekemän maton. Olenkin jo joissakin postauksissa kertonut, että äiti sai omat kangaspuut, ja on nyt paukutellut niillä lukemattomia mattometrejä. Toivoin häneltä meille uutta makuuhuoneen mattoa, ja pääsin valitsemaan siihen itse värit ja kuosin.

Halusin mattoon kahta harmaata, tummempaa ja vaaleampaa. Koska meiltä löytyy jo symmetristä tasaraitaa paksumpana ja ohuempana, pyysin äitiä tekemään tämän maton epäsäännöllisen viiruiseksi.

Pituutta matolla on kaksi metriä. Se on kompakti mitta, joka sopii useampaan huoneeseen. Puntaroinkin aamulla vielä hetken, olisinko laittanut maton sittenkin kodinhoitohuoneeseen, mutta makkari vei voiton. Koska matto on vasta otettu kangaspuilta eikä se ole kerinnyt vielä montaa tuntia lattialla lötköttää, tarvitsevat reunat aikaa suoristuakseen. Viimeistään ensimmäisellä ulkokopistelulla kuprut kuitenkin suoristunevat.

Löytyykö teiltä kotoa itsetehtyjä mattoja?

Kivaa viikonloppua ja rentoa alkulomaa muille syystaukoilijoille!

Muistattehan, että vielä on vuorokausi aikaa osallistua INSJÖ/bagINbag -arvontaan!

Deko 133 -blogia voit seurata myös täällä:

 FACEBOOK  |  INSTAGRAM  |  BLOGLOVIN  |  INDIEDAYS

DIY: Istahtaen työhuoneessa

Pyrähdellen valmiimmaksi. Se on ollut työhuoneen teemana, sillä tila näyttää valmistuvan vähä vähältä aikapuitteiden, voimavarojen ja innostuksen mukaan. Eilen sain valmiiksi huoneen toisen laitaman, kun vanhoista kuormalavoista tekemäni istuinpenkki rauhoittui suunnitellulle paikalleen. Myös pari muuta olennaista DIY-juttua ovat tähän lepäytyneet, huomaattekohan mitkä?

Eilen siis tartuin jo siihen aiemmin mainitsemaani sahaan ja pätkin lavojen syvyydestä kolmasosan pois. Kokonaisina ne veivät huoneesta liian leveän alan, matto ei mahtunut paikalleen ja muutenkin rakennelma oli liian jytäkkä. Mutta nyt on hyvä!

Tuli leikittyä myös kameralla, anteeksi siis nyt tämän postauksen kuvatulva. Vaikka olen aina kuvannut manuaaliasetuksilla, tunnen silti urautuneeni tiettyihin säätöihin. Eilen kokeilin ristiin rastiin vaikka mitä erilaisia asetuksia, ja niistä uudeksi lemppariksi muodostui valkotasapainolla kikkailu. Tämän postauksen kolme ensimmäistä kuvaa ovat siis tästä kokeiluja ja minusta kuvien tunnelmassa on mukavaa vaihtelua perinteisiin. Kuinka paljon te muut bloggarikollegat vaihtelette järkkäreistänne asetuksia?

Opettelu jatkuu, ja luulen että olen saanut taas pienen intopiikin kuvaushommiin. Seuraavat kuvat ovat nyt sitten niillä perusasetuksilla kuvattuja - hämäryydessä ei oikeasti ollut näin suurta eroa, joten kuvista voitte hyvin verrata, mitä eri asetukset tekevät muun muassa otosten valoisuudelle ja fiilikselle.

Lavapenkin päälle oleviin tyynyihin ompelin tyynynpäälliset kahdesta eri kangaskuosista. Molemmat mallit, ruudut ja plussat, ovat Annon mallistosta. Suosittelen lämpimästi tyynynpäällisten omatoimista ompelua, sillä se tulee hurjasti edullisemmaksi kuin ostaa valmis kappale kaupasta. Liian harvoin tulee kuitenkaan poikettua kangaskauppoihin, vaikka niistä löytyisi hyvinkin upeita ja ihania vaihtoehtoja kodin tekstiileiksi.

Lavat maalasin valmiiksi jo noin kuukausi sitten. Täydellisen tasaista pintaa en tavoitellut, vaan ajatuksena oli yhdellä maalikerroksella saada niistä sopivan rouheat ilmeeltään. Alemmasta yksilöstä löytyvät numero- ja kirjainsarjat halusin säilyttää näkyvillä, joten niiden ympäriltä sudittelin mahdollisimman tarkasti ja rauhallisesti. Merkkeihin lipsahtaneet maalit pyyhin lopuksi pois vanupuikolla ja tasoittelin pyyhkimäjäljen sormella.

Vanha karvatalja sopii leveytensä puolesta penkin päälle kuin mittatilauksesta. Jos lasken vuodenkiertoja oikein, niin taljalla on ikää jo toistakymmentä vuotta. Hurjaa, miten äkkiä aika kuluu!

Mustaa pulloa olin kaivannut kynttilänjalaksi jo pitkään, mutta vähän aikaa meni odotellessa että sellaisen löytäisin maalattavaksi. Tällaista varten kun ei periaatteessakaan halua astua kaupan liukuovista. No, pullo löytyi ja suhuttelin sen mustaksi samalla spraylla, jolla olen maalannut myös ne liukuvärjätyt betonikynttilät ja koulutuolin. Mattapinta oli ehdoton vaatimus. Yllätyin siitä, miten tasaisesti spray levittyi, miten nopeasti se kuivui lasin pintaan ja kuinka tiukasti se näyttää paikoilleen tarttuneen. Jos vain tällainen miellyttää, niin ei todellakaan ole isotöinen DIY-homma toteutettavaksi!

Minusta tästä kokonaisuudesta tuli kiva ja houkutteleva. Kun tässä pikkuhiljaa aloitellaan joululaulujen pimputtelua, luulen että istun penkille tutkailemaan nuotteja kerran jos toisenkin. Eri tarina onkin jo se, miten se piano vielä asettuu samaan huoneeseen - tilan toinen laita kun ei ole vielä kuvauskuntoa lähelläkään... Mutta sitä ei tarvitse pähkäillä nyt. Nyt voi iloita siitä, mikä on jo valmista.

Milläs ajatuksilla siellä vietetään torstaita? Täällä iloitaan siitä, että herätyskello soi enää vain huomenna ja sitten vietelläänkin reilu viikko lomaa! ♥

Ja hei, sitähän minun piti kysellä teiltä muilta Indiedays-perheen bloggaajilta, oletteko noteeranneet Bloggers’ Inspiration Day- ja Blog Award -kutsun? Huikatkaapas tännepäin, jos meinasitte osallistua! :)

Iloa loppuviikkoon!

Deko 133 -blogia voit seurata myös täällä:

 FACEBOOK  |  INSTAGRAM  |  BLOGLOVIN  |  INDIEDAYS