Kylpyhuone

Halleluja, meidän talo on valmis. Käytännössä kyse oli saunan lauteiden valmistumisen jälkeen (klik) enää kylppärin kattolistoista, wc-päätyyn johtavan kulkuaukon kulmalistoista sekä seinässä olevan shampoosyvennyksen metallilistoista. Vaikka kötösteltäviä listoja ei ollut määrällisesti paljoa, meni niiden värkkäilyyn kuitenkin reilusti aikaa. Mutta täällä ne nyt ovat paikoillaan ja nautin viimeistellystä jäljestä joka ikinen kerta tilaan kävellessäni!

Listoitushommien valmistuminen tarkoittaa sitä, että pääsen viimein julkaisemaan tämän pesuhuonepostauksenkin. Olisittekohan arvanneet, että tila on meillä näin tummasävyinen? Aikaisemmassa Iisalmen kodissa meillä oli kylppärin seinät valkoista laattaa, joten tämä nykyinen ilme on siihen verrattuna täyskäännös. Tänne halusin pesämäisempää, hiukan marokkolaisvivahteista tyyliä.

Seinät on laatoitettu tummanharmaalla Etsy-laatalla, jossa on betonia jäljittelevä pintakuviointi. Se ei kunnolla erotu näistä kännykällä otetuista kuvista, vaan jälki harmittavasti pikselöityy. Tykkään kuitenkin laatoista kovasti, vaikka raksan valmistuessa eräs viimeistelytiimin jäsen neuvoikin minulle pesuaineet laattojen pinnassa olevan härmän poistamiseen. Heppu ei hoksannut asiaa, vaikka yritin selittää, että kuviointi kuuluu laattaan. :') Tiililadonta oli must-juttu, jonka halusin.

Lattiassa jatkuu sama iso Casablanca Grigio -laatta kuin kodinhoitohuoneessa ja keittiössä.

Sadesuihkut ovat Oraksen Optima-mallia ja niiden alla olevat linjalattiakaivot ovat Unidrainilta. Musta Domus-hyllykaluste on samaa sarjaa talon toisen wc:n (klik) kanssa, mutta täällä kalusteen pinta kestää kosteutta. Hana on Ikeasta. Otsoson Via -valopeili on ollut todella mieluisa: sen ääressä on helppo meikata pimeinä talviaamuina ja peilin valo antaa tunnelmallisen yleisvalon. Sen kaverina käytämme tilan valaistukseen suihkujen yläpuolella olevaa, kattolistan viereen integroitua ledinauhaa. Kylppärin katossa on myös kaksi isoa, himmentimellä toimivaa yleisvalaisinta, mutta niitä tarvitaan oikeastaan vain harvoissa siivoustoimenpiteissä (esimerkiksi lattiakaivoja putsatessa). Vinosti seinän kupeelta tuleva valo luo jännällä tavalla spa-fiilistä, ja siitä tykkään kovasti.

Tuntuu, että hartioilta on lähtenyt monta kiloa huolehdittavia asioita pois, kun talon voi sanoa olevan valmis viimeistä listaa myöten. Jos jostakin etapista osaa nauttia, niin tästä!

Kesäterkkuja!

Tee roadtrip!

Minä ja mies rakastamme kotimaan roadtrip-matkoja. Reissutapa sopii meille, sillä tykkäämme ahmia lomakohteista houkuttelevimmat tärpit ja siirtyä sitten seuraavaan etappiin.

Viime viikolla teimme täksi kesäksi suunnitellun matkan. Ajelimme ensin yöksi Savonlinnaan; siellä kävimme tutustumassa Olavinlinnaan ja seilasimme höyrylaivalla Saimaan maisemissa. Ohjelmaan kuului myös torikahvit lörtsyineen, satamassa tsippailua, illallinen Hawannassa ja auringonlaskun seuraamista kattoterassilta.

Savonlinnasta jatkoimme matkaa Punkaharjulle. Kävimme katsastamassa Saimin tilukset ja ajelimme harjumaisemien läpi Imatralle. Imatran pitstopin tarkoituksena oli tiirailla Valtionhotellia ja koskialuetta. 

Toinen yöpymiskohteemme oli Lappeenranta. Siellä asialistalla oli hieman shoppailla ja syödä ennen ystäväperheen luona kyläilyä. Illalla ehdimme vielä pelaamaan pakohuoneeseen ja viettämään aikaa satama-alueella. Ennen kaupungista lähtöämme kävimme kävelemässä läpi hiekkalinnaveistokset, joista oma suosikkini oli sympaattinen Hugo-hahmo.

Lappeenrannasta reissasimme Ideaparkin kautta Tampereelle. Ensimmäisenä ohjelmanumerona oli jälleen pakohuonepeli, jonka jälkeen fiilistelimme kaupungilla syöden ja hengaillen. Illankähmässä kipaisimme vielä Tornin huipulle Moro Sky Bariin maisemia katselemaan.

Seuraavana päivänä kiertelimme vielä hetken Ratinassa, ennen kuin suuntasimme Jyväskylään. Aikataulutimme sinne parin tunnin ylläripysähdyksen, jonka missiona oli tehdä timanttiryöstö (eli pelata pakohuone) ja käydä syömässä. Keski-Suomesta matka jatkui Kuopioon, missä kävimme nautiskelemassa Rauhalahden kesäteatteriesityksestä. Sen jälkeen olikin jäljellä enää lyhyt ajohuikonen kotipihaan.

Majoitus on meille olennainen osa reissukokemusta. On mukavaa kirjautua hotelliin, nautiskella ilmastoidusta huoneesta (varsinkin tänä kesänä!) ja herkutella monen sortin aamiainen hitaine aamukahveineen. Muitakin yöpymisvaihtoehtoja on kyllä tullut vuosien aikana kokeiltua, mutta ne ovat vain kirkastaneet sitä linjaa, että hotellimatkailu on meidän juttu.

Jotta roadtrippailu onnistuu, se vaatii muutamia toimenpiteitä. Ensinnäkin, suunnittelu on kaiken A ja O. Meidän matkat alkavat aina sillä, että päätämme suunnan: lähteäkö länteen, itään, etelään vai keskelle Suomea. Tähän saakka fiilis suunnasta on tullut suht helposti. Sitten lyömme lukkoon vähintään kolme paikkakuntaa valitulta sektorilta ja pyrimme tekemään hotellivaraukset valmiiksi. Useimmiten yksi yö kullakin paikkakunnalla on meille tarpeeksi (paitsi Turussa ja Tampereella vierähtää helposti enemmäkin).

Hotellivarausten ohella alkaa aktiviteettien haarukointi: mitkä tärpit haluaisimme nähdä tai kokea. Niiden perusteella reittisuunnitelma tarkentuu. Joinakin vuosina keikat ja muut tapahtumat ovat rytmittäneet reissujen ajankohtia ja reittejä tarkemmin, nykyisin ei niinkään. Aktiviteetit kartoitamme yleensä laajalta alueelta, sillä reitit voi rakentaa useampien paikkakuntien kautta vaikkei niissä kaikissa yöpyisikään.

Tekemisten ja kokemisten etsimiseen käytän etukäteen huolella aikaa, sillä äkki-istumalta ei hyvää plääniä synny. Google on pettämätön suunnittelukaveri. Yleensä käyn läpi kohdepaikkakuntien matkailusivut ja tapahtumakalenterit, sekä Tripadvisorin suositukset. Etsiskelen alueelta esimerkiksi kesäteattereita, keikkoja, muita meitä kiinnostavia tapahtumia ja must see -kohteita. Parhaimmat ravintola- ja kahvilasuositukset löytyvät poikkeuksetta blogeista. Hakusanat "Mitä tehdä (esim. Savonlinnassa)?" antavat yleensä kivoja ideoita.

Sitten kun aktiviteetit on haarukoitu, ne lukitaan löyhästi ja aikataulutetaan paikoilleen. Minulle muodostuu aina aivoihin lukujärjestys reissun kulusta, mikä helpottaa matkan stukturointia huomattavasti. Miestä varten kirjaan suunnitelmat aina paperillekin. Aikataulutus on ehdottomasti yksi meikäläisen vahvuuksista: minun on tosi helppo ennakoida, kuinka paljon aikaa kulutamme missäkin kohteessa ja paikkojen välisissä siirtymisissä. Tämän ansiosta pystyn sujuvasti arvioimaan, mitä kaikkea ehdimme roadtripillä tekemään.

Reissussa on kuitenkin tarpeen jättää tilaa optioille. Ajelureitin varrella tulee AINA mieleen ex tempore -ideoita, kuten vaikkapa nuorten yleisurheilun MM-kisat kesällä 2018. Suunnitelmia on hyvä osata myös muuttaa: viime viikon reissulla meidän oli aluksi tarkoitus mennä Viikinsaaren kesäteatteriin Tampereella, mutta koska Kuopion Rauhalahti osui reitille ja vaikutti kiinnostavammalta, vaihdoimme teatterisuunnitelmia lennosta.

Tältä reissulta jäi myös vielä paikkoja takataskuun: Lappeenrannan kohteista olin laittanut itselleni ylös Wolkoffin talomuseon ja katujunakierroksen, JOS sellaisille sopivaa aikarakoa olisi. Ei ollut (ja lähtöaamuna Tampere-kiilto oli silmissä jo pakottavan vahva), joten nämä aktiviteetit jäivät tällä kertaa vain ehdotuksiksi - sellaisia on joka tapauksessa kätevä olla.

Myös tsippailuaika on tärkeää. Me tykkäämme kävellä kaupungin keskustoissa, koluta tärkeimmät kadut, tunnelmoida satama-alueet ja istahtaa keskelle (kesä)idylliä. Kaupungilla kulkemalla pystyy parhaiten aistimaan kunkin paikkakunnan vibat - meille kertyykin joka reissulla aina kymmeniätuhansia kävelyaskeleita, enemmän kuin kotiarjessa. Kaikista viihtyisimmät surinat ovat tainneet meidän kokemuksella löytyä Turun jokirannasta.

Meidän roadtrippimme kestävät yleensä vajaan viikon, neljästä päivästä seitsemään.

Tässä esimerkkejä eri vuosien reittilinjoista:

 

2011 ja 2012

Ei ihan tarkkoja muistikuvia, mutta Pietari - Helsinki - Tampere - akselilla ollaan pyöritty näinä kesinä

 

2013

Jyväskylä - Tampere - Kuopio

+

Pohjanmaan pieniä paikkakuntia - Tuuri - Seinäjoki

 

2014

Kristiinankaupunki - Vaasa - Kokkola

 

2015

Tanskassa Kööpenhamina - Roskilde - Odense - Länsirannikko - Itärannikko

 

2016

Kotka - Porvoo - Seinäjoki

2017

Mikkeli - Fiskars - Turku - Naantali - Hanko

 

2018

Pori - Rauma - Turku - Maarianhamina - Ahvenanmaan ympäriajo - Naantali - Sappee - Tampere

 

2020

Turku - saariston rengastie paikkakuntineen (erityisesti Nauvo) - Tampere

+

Turku - Uusikaupunki - Mathildedal

 

2021

Savonlinna - Punkaharju - Imatra - Lappeenranta - Tampere - Jyväskylä - Kuopio

Varsinaisten roadtrippien lisäksi olemme tehneet yöpymispyrähdyksiä yksittäisiinkin paikkoihin, niistä voisi listata ainakin Oulun, Kolin ja Kalajoen suositusten arvoisiksi käyntikohteiksi. Päiväreissuja olemme tehneet lähidestinaatioihin ja kauempaa tännepäin matkustaville vinkeiksi voisi heittää Kuopion ohella vaikkapa Joensuun, Kajaanin, Vuokatin ja Tahkon.

Kun miettii, mitä sitten eri kohteissa voisi tehdä, tässä ideaksi meidän reissujen hakusanoja ja aktiviteetteja:

• pakohuonepelit (kuuminta hottia juuri nyt)
• kesäteatterit
• konsertit (meillä eniten plakkarissa ysäriä, Pandoraa ja Kristaa)
• sisävesiristeilyt
• rannat (Kalajoki, Yyteri, Nallikari ja Vaasan Hietasaari meidän lempparit)
• Asuntomessut (ennen, ei enää nykyisin)
• yleisurheilu-, biitsifutis-, hiihto- ja lentopallokisat
• linnat (meillä viimeisimmäksi tuo aiemmin mainittu Olavinlinna sekä Kastelholman linna Ahvenanmaalla)
• museot (viimeisimmäksi mieleen jääneitä ovat Uudenkaupungin Bonk sekä Turun Luostarinmäki)
• putiikit (näitä pitäisi osata tallettaa muistiin pitkin vuotta - hankalampi löytää tai muistaa äkisti)
• näköalapaikat
• suppailu (tämä ennen kuin hankittiin omat laudat)
  
• kahvilat (Pyynikin munkkikahvila!)
• ravintolat (usein mietitään etukäteen, mihin halutaan mennä, joskus valitaan lennosta)
  
• käsityöläisalueet (esim. Joensuussa Taitokortteli ja Kuopiossa Pikku Pietarin torikuja)
• vanhan kaupungin alueet (etenkin Rauma ja Porvoo)
• nähtävyydet (ne joita visit-sivustot ensimmäisenä ehdottelevat, kuten vaikkapa Lappeenrannan hiekkalinnat)
• stand up -keikat (näitä yritän etsiä joka reissu, mutta vielä ei ole sattunut sopivaa kohdalle)
• vaijeriliuku (tätäkään ei olla vielä koettu, mutta to do -listalla on)
• leffat (varsinkin sadekelillä loistavaa reissutekemistä)
• mäkiautorata (Vuokatissa ollaan käyty laskemassa, oli kivan erilaista tekemistä!)
• studioyleisöhaut (erään kerran käytiin Tampereella Villin kortin kuvauksissa, oli hauskaa!)
• kylpylät (Koli Relax Spa on meidän lemppari, mutta kylpyläkäynnit vähentyneet oman ulkoporealtaan myötä)
• roof top -terassit
  

 

Pohjoisen suunta meillä on yhdessä vielä koluamatta, vaikka kumpikin on Lapissa muissa yhteyksissä kyllä reissannut - Rukaa ja Kuusamoa pidemmälle emme ole kaksistaan selviytyneet. Pohjoinen ei vain ole tuntunut ensisijaiselta kesäkohteelta, koska luontoelämykset eivät itselle mitään ykköstykkejä ole (naureskelen täällä yksipuoliselle mielikuvalleni, Lappi = luonto) - täällä kun satutaan asuskelemaan melko komeissa puitteissa jo omastakin takaa ja luomakunta puskee ikkunoista sisälle 24/7. :') Olemme kyllä nyt heitelleet ilmoille ideaa, lähdettäisiinkö käymään Lapissa syksyllä tai talvella, enemmänkin tunnelmointikantilta. Tottahan toki pohjoisesta kulttuuriakin löytyisi kulutettavaksi, kun intoutuisi tutkiskelemaan. Katsotaan, pääsenkö vielä tulevaisuudessa raportoimaan tunturitripeistäkin.

Tämän postauksen tarkoituksena on innostaa ja inspiroida teitä roadtrippailemaan. Jokainen voi tehdä matkastaan omannäköisen aina majoitusvaihtoehdoista reissukohteisiin. Itse tykkään siitä, miten reissailu vie ajatukset pois kotiympyröistä - muualla vierailu antaa hirmuisesti uutta energiaa! Viime talvena teimme (osaltaan koronankin takia) sen mokan, että emme tehneet yhtäkään viikonloppureissua saati lyhyempää käyntiä yhtään minnekään. Uumoilen, että tämä seikka aiheutti keväällä vaivanneen megalomaalisen väsymyksen. Sovimmekin jo, että ensi talvena lähdemme aktiivisemmin liikekannalle - muissa maisemissa vierailu ei ole pelkästään kesäpuuhaa, vaikka kylmempinä vuodenaikoina ei näin pitkiä vapaita olekaan luvassa. Järjestelykysymys.

Reissuintoa!

Työkalupakki henkisen puskurin kerryttämiseen

Toisille kesäkuun 24. päivä on puolivuotisetappi jouluun, toisille keskikesän merkkipaalu. Minulle se ei ollut kumpaakaan, vaan se oli päivä, jona huomasin oloni helpottuneen. Kivi oli kierähtänyt rintakehältä. Päättyneeseen työvuoteen kietoutuneet ajatukset tuntuivat yhä kaukaisemmilta, meneillään oleva hetki sai kihisemään innostuksesta ja elämä tuntui onnekkaalta. Henkinen puskuri oli latautunut viimein tappiinsa.

Samalla pyörittelin päätäni sille, kuinka helkatissa tuo puskuri oli taas päässyt vajumaan niin vähiin, että sen täyttymiseen kului lähes kokonainen lomakuukausi. Ja miksi se ei täyttynyt työarjessa, vaan positiiviseen latauskäyrään tarvittiin loma-aika?

Terminä henkinen puskuri tarkoittaa minulle psykologista pääomaa, kykyä olla oman elämäni ohjaksissa ja käsitellä elämän koettelemukset pystypäin. Kun puskuri on kunnossa, omat ajatukset ja tunteet ovat balanssissa eivätkä ulkopuoliset möröt pääse niitä kummemmin repimään. Vahva henkinen pääoma suojaa ulkomaailmalta ja luo mielenrauhaa - siksi sitä kannattaa suojata ja ladata. Viralliselta nimeltään on kyse resilienssistä.

Erityisen paljon puskurista on hyötyä niissä tilanteissa, joissa ilmenee stressiä ja epävarmuutta. Varsinainen turvatyyny se on silloin, kun kohtaa epäoikeudenmukaisuutta, pahantahtoisuutta tai tilanteita, joihin ei pysty vaikuttamaan. Nämä tapaturmat useimmiten kolhivat puskuria siinä määrin, että se vaatii korjaussarjan. Joskus fiksaaminen on mahdollista heti, mutta toisinaan moukarointi pääsee kutistamaan puskurin lähes rusinaksi ennen kuin se pääsee eheytymään takaisin muotoihinsa.

Ajattelin, että puskurin latauskeinoja on tarpeen kirjata täsmällisesti ylös, jotta sen ylläpitäminen onnistuisi tiedostavammin. Olen pitänyt tätä postausta luonnoksissa koko heinäkuun, antaakseni itselleni järkeilyaikaa. Nyt ajatusjuoksuni taitaisi tulleen maaliin, joten tässäpä (minulle merkityksellisiä) konkreettisia välineitä siihen, kuinka henkistä puskuria voi itselleen kerryttää:

1. Pidä huolta peruselintoiminnoista. Syö, nuku, liiku ja huomioi vitamiinitasapaino. Vaali myös ryhtiä ja hengitystekniikkaa.

2. Kehittele arkeen palauttavia (myös nopeatempoisia ja elämyksellisiä) tekemisiä. Jos työpäivä oli vuorokauden ainoa huippusuoritus, se varastaa merkityksen kotiajalta eikä ylläpidä puskuria.

3. Ole ihmisten kanssa tekemisissä. Keskustele, kuuntele, kerro, tsillaa, ihmettele ja jaa kokemuksia.

4. Kalenteroi tulevaisuuteen kiintopisteitä. Kun on jotain, mitä odottaa, se pienentää menneiden tapahtumien merkitystä ja ohjaa katsetta eteenpäin.

5. Ole kohtelias, ystävällinen, hymyilevä ja reilu muille ihmisille. Auta ja puolusta muita. Siitä tulee hyvä ja oikeudenmukainen mieli - ehkäpä bumerangi kiertää joskus jopa takaisin itselle.

6. Kiinnitä huomiota onnistumisiin ja palkitse niistä itsesi (vaikkei kukaan muu onnistumisia huomaisikaan - sinä itse tiedät omat tekemisesi parhaiten). Itseluottamus lisääntyy.

7. Ulkoista itsesi negatiivisista tunteista, ajatuksista ja toisten teoista. "Jaahas, nyt on tämmöinen tunne." "No, se oli sellainen ajatus." "Kah, tuo ihminen halusi käyttäytyä noin."

8. Yliviivaa ne asiat ja henkilöt, jotka luovat perusteettomia paineita. Vähennä kontakteja niihin tyyppeihin, jotka tunnistat puskurisyöpöiksi ja viis veisaa painoarvoltaan mitättömistä jutuista.

9. Haaveile. Se vahvistaa toiveikkuutta ja luo myönteisiä odotuksia tulevasta.

10. Pysähdy olemaan kiitollinen niistä spekseistä, jotka sinulla jo on. Voit kokeilla miettiä, mikä asia voisi olla nykyhetkessä paskemminkin (ja että onneksi ei ole).

11. Pidä fokus kirkkaana. Mieti, mikä on oman elämäsi kultainen lanka.

12. Yritä touhuta ja levätä oikeassa suhteessa. Liika määrä jompaa kumpaa syö puskuria.

13. Lopeta yliymmärtäminen. Törppöjen ihmisten käytös ei muutu hyväksyttävämmäksi ymmärtämällä. Olipa taustalla mitä hyvänsä, se ei oikeuta ketään dissaamaan muita.

14. Harjoittele lintuperspektiiviä. Kuvittele nousevasi ilmassa yhä ylöspäin - huomaat, että jokaisen kotikaton alla on omat koettelemuksensa ja sinun kokemuksesi ovat pisara meressä.

15. Hyväksy rikkaruohot. Ei ole olemassa sellaista kukkapenkkiä, elämää, työpaikkaa tai ihmissuhdetta, josta ei välillä puskisi rikkaruohoja. Kitke enimmät ja anna sitkeimpien olla - pääasia, että kokonaiskuva näyttää mieluisalta. 

16. Käy säännöllisesti muissa ympyröissä. 

17. Valitse taistelusi ja opettele kulkemaan tarvittaessa laput silmillä. Sinun ei aina tarvitse olla porukan vastuunkantaja.

Tunnistan, että tämän työkalupakin ylläpitäminen onnistuu lomalla sata kertaa paremmin kuin työarjessa. Sen johtunee siitä, että omalla ajalla on paljon helpompi valita omaa jaksamista tukevat ihmiset ja tekemiset ympärilleen. Toisaalta, työnteko kääntää omat asetukseni aina siinä määrin miinusvirralle, etteivät paukut riitä palauttaviin ja henkistä puskuria tasapainottaviin toimenpiteisiin - vaikka juuri se on sitä, mitä pitäisi kyetä tekemään.

Luulen, että palaan lukemaan tätä postausta alkusyksyn koettaessa. Toimikoon tämä itselleni jatkossa tarkistuslistana henkisen puskurin vahvistamiseen - ehkäpä ensi kesänä ei mene kokonaista kuukautta työarjesta eheytymiseen. :') Nyt keskityn vaalimaan tätä kevyttä oloa ja nautin onnellisena lomasta. Vi ses!

DIY: Sauna

Hellurei, ja mitä mainiointa juhannusaattoa! Keskikesän juhlaan kuuluvat saunahommelit melko olennaisesti, joten ajattelin buustata teemaa täällä blogissakin. Luvassa on kierros meidän kotimme saunassa - vihdoin ja viimein.

Saunan valmistuminen on ollut viimeisiä raksahaituvia, prioriteettilistan hännille roikkumaan jääneitä asioita. Kertauksena: talohan meillä valmistui tammikuussa 2018, mutta sauna jäi tuolloin vielä ilman lauteita. Pudotimme aikoinaan talopaketista pois pesuhuoneen ja saunan paneloinnit valaistuksineen ja lauteineen, sillä halusin modailla niistä rauhassa omannäköiset. Raksan loppusuoralla saimme onneksi jo paneloinnit ja valaistukset kuosiin, mutta laudepuut ja pesuhuoneen listoitukset jäivät odottelemaan aikoja armaampia. Ja kauan saivat odotellakin! :')

Lauderungot teimme miehen kanssa viime maaliskuussa, hiihtolomalla, ja sen jälkeen nikkaroin lauteet omatoimisesti loppuun. Taisi olla huhtikuuta, kun saunoimme tilassa ensimmäiset löylyt.

Pikimustat kuusipaneelit ovat Siparilan kostean tilan valmispaneelia. Niihin on upotettu 12-osainen ledisarja, joka on himmennettävä. Laudepuut ovat kuusilautaa ja ne on käsitelty värittömällä saunasuojalla. Kiuas on Tulikiven Sumu ja siitä löytyi ensikäytöllä ylläriominaisuus, josta emme tienneet aikaisemmin: miedolla lämmöllä kiuas sumuttaa kaunista vesihöyryä, joka luo tilaan höyrysaunamaisen efektin.

Lauderatkaisu muodostui lopulta samanlaiseksi kuin mökkisaunassa (linkki tekstin lopussa). Jotenkin tällainen umpinainen tyyli vain tuntuu tosi omalta. Kuten mökilläkin, täälläkin halusin ährätä lauteet mahdollisimman siististi; yhtäkään ruuvia ei ole näkyvillä. Sekä laudepenkit sekä alin etulaita ovat irrotettavat, joten siivoustoimenpiteisiin pääsee näppärästi.

Kuvausvälineeni eivät oikein taipuneet näyttämään tilan kokoa, mutta sauna tuntuu julumetun isolta. :D L-mallisille lauteille mahtuu väljästi aseteltuna kuuden aikuisen takalistot ja tiivistettynä menisi enemmänkin. Kahdestaan saunoessa sekä minulla että miehellä on kummallakin omat ja väljät pötköttelypenkit.

Ikkunasta on näkymä järvelle, etelää kohti. Mies ei meillä maisemista välitä niin paljoa kuin minä, joten yleensä omin tuon ikkunapaikan itselleni. On ihanan rauhoittavaa katsellessa saunoessa järvenpintaa - olipa se sitten tyyni, lainehtiva tai kuohuva.

Saunan valmistuttua olemme löylytelleet siinä yllättävän ahkerasti. On niin näppärää, kun voi vain naksauttaa kiukaan lämpenemään ja siitä parinkymmenen minuutin kuluttua pääsee lämpimiin löylyihin. Mökillä meillä on puukiuas ja sen kanssa operoiminen vaatii sähkökiukaaseen verrattuna enemmän huomiota. Mökin saunan pääset kurkkaamaan tästä.

Arvaattekohan, kumpiko sauna meillä lämpiää juhannuksena? No tietenkin mökkisauna, kyllä rätisevä kiuastuli luo autenttisemman juhannusfiiliksen.

Kesähymyjä!

Siitä tietää, että on kesä

kun voi nukkua aamulla niin pitkään kuin nukuttaa, juoda aamukahvit peiton alla ja lueskella rauhassa päivälehden uutiset läpi.

kun stressi poistuu kehosta ja voi elää täysin itselleen.

kun joutuu läiskimään hyttysiä.

kun voi valvoa niin pitkään kuin valvotuttaa.

kun pääsee näkemään ystäviä aurinkovarjon alla.

kun ehtii aloittelemaan pihaprojekteja ja sotkemaan kädet multaan.

kun ei tarvitse käynnistää autoa moneen päivään.

kun hiehot tulevat pellolle kotipaikan kupeeseen.

kun lomamenojen suunnittelu alkaa.

kun ruohonleikkuri pärähtää käyntiin.

kun telkusta tulee vain uusintoja. 

kun vilistää ulkona paljain jaloin.

kun ulkona pärjää ilman pitkähihaista ja aamu starttaa aurinkorasvan levittämisellä.

kun ei ole ihan varma, mikä päivä on.

kun pihalta voi kerätä kimpun luontoa sisälle maljakkoon.

kun SUP-lauta on täytetty ja työnnetty veteen.

kun pitää pelätä käärmeitä ja punkkeja. 

kun ensimmäiset varaukset kesäteatteriin on tehty.

kun ei tarvitse laittautua ihmisten ilmoille.

kun kaloreita ei lasketa.

kun tekee mieli lukea kirja.

kun lenkin jälkeen Armakselle pitää laittaa tuuletin hurisemaan.

kun voi aamusta asti olla joko touhukas tai totaalisen laiska. 

kun kaivaa kaapista kietaisuhameet käyttöön.

kun auringonlaskut pakahduttavat.

kun grilli kuumenee.

kun pääsee seuraamaan jalista vihreälle kentälle.

kun päivärytmi on hidas.

kun kesäsade (ja -tuuli!) yllättää.

kun toivoo, että tänäkin kesänä keksittäisiin jokin kiva roadtrip-reitti.

 

Muun muassa näistä asioista tietää, että on kesä. Nautitaan!

 

 

Toukokuun kuulumisia

Kevät on luiskahtanut ohi hiljaisemmassa bloggaustahdissa. Huomaan, että tieto blogiportaalista lähtemisestä on vaikuttanut oman pääni sisällä, vaikka varsinaisia konkreettisia muutoksia se ei juuri tuottanutkaan. Maaliskuusta lähtien (jolloin tieto portaaliasioista tuli) on mielessä kiertänyt vähän lannistunutkin ajatus siitä, että kuka tänne muka enää löytää perille. Että miksi innostua postauksen tekemisestä, kun vaivannäköön verrattuna se ei enää tavoita samanlaista yleisöä kuin ennen. 

Nyt päätin katkaista tuon mentaalikierteen, sillä olisihan tuo vallan typerää jättää rakas harrastus pelkkien tilastoasioiden vuoksi. Luvassa siis sekalaisia kuulumisia menneeltä kuukaudelta!

Toukokuu on tarjoillut upeita auringonlaskuja. Tämän postauksen kuvat ovat eräältä illalta, kun lehti ei ollut vielä puhjennut koivuihin. Näin voimakkaat sävyt ovat tehneet minusta taas yöpaitahihhulin, joka juoksee iltaisin kameran ja koiran kanssa rantamättäille. Mikä parasta, itikoista ei ole vielä ollut riesaa.

Minulla oli toukokuulle suuria hommasuunnitelmia, mutta niiden toteutus on venynyt ja kariutunut yksi toisensa perään. Tässä vaiheessa piti olla jo terassit valtattuna, ikkunat pestynä ja autokatos maalattuna, mutta kaikki nuo hommat odottavat vielä tekijäänsä. Kylmät kelit ja massiivinen siitepölykausi ovat osaltaan toimineet jarruna, mutta toisaalta olen ollut liian väsynyt tarttumaan mihinkään pitkäkestoista puhtia vaativaan puuhaan.

Päättyvä kouluvuosi on ollut itselleni henkisesti raskas ja on ärsyttänyt huomata, miten paljon se on vaikuttanut omaan olotilaani ja jaksamiseeni. Välillä olen ollut itselleni suunnattoman vihainenkin siitä, etten ole pystynyt rajaamaan ajatuskuormaa pois kotimaailmasta. Stressi on ilmennyt tänä keväänä ihan fyysisinäkin oireina enkä ole kyennyt purkamaan sitä oikein millään tavalla. Viikonloput eivät ole riittäneet työviikosta palautumiseen enää pitkään aikaan.

Se, mihin olen kyennyt, on ollut pihaistutusten ja uusien katealueiden värkkäily. Niitä on voinut tehdä vähitellen pienissä pätkissä. Lisäksi olen vähä vähältä korjaillut mökin terassia uuteen uskoon, joka ei routaeristyksistä huolimatta kestänyt menneen talven pakkasia.

Valoa toukokuuhun ovat antaneet minilomalta tuntunut helatorstai pidennettyine viikonloppuineen sekä muutamat sosiaaliset kohtaamiset ja kahvittelut. Ystävilläni on ollut useampia kivoja kuulumisia kerrottavana ja niistä olen ollut heidän puolestaan vilpittömän iloinen. On mahtavaa päästä seuraamaan sivusta toisten onnistumisia!

Miehen kanssa teimme helatorstaina miniroadtripin Nilsiään ja Tahkolle. Se irroitti mukavasti mieltä ja sovimmekin, että pyrimme heti kesäloman alkaessa kehittelemään jotain tekemistä eri maisemissa. Mies ahkeroi toukokuun alussa opinnäytetyönsä pakettiin ja kulunut kuukausi on ollut sikäli kiva, että hänen ei ole tarvinnut enää uurastaa iltoja tietokoneella. Telkkariosaston kannalta teimme jotain yllättävää ja hurahdimme katsomaan yhdessä BB:tä. 

Olkkarissa meillä on ollut meneillään reaaliaikainen lintulive, kun olemme seuranneet takapihalla olevien linnunpönttöjen tilannetta. Kiinnitimme kuun alussa pihapiiriin kolme uutta pönttöä testataksemme, olisiko niillä mitään vaikutusta itikoiden määrään. Nyt näyttää siltä, että olemme ehkä saaneet yhden kirjosieppopesueen naapuriksemme. Jännittävää!

On sanomattakin selvää, että odotan kesälomaa kuin kuuta nousevaa. Samalla pelottaa, pystynkö irtautumaan koulumaailmasta siten kuin pitäisi. Aamukammassa on päiviä jäljellä vielä kuusi kappaletta ja toivon, että viimeinen viikko auttaisi tavalla tai toisella kesään laskeutumisessa. Ainakin sääennuste lupaa hyvää!

Jatkan matkaani yksin

Elämässä on erilaisia matkoja. Matkat alkavat, päättyvät ja vaihtavat suuntaa - niin myös blogimaailmassa. Minun matkani Indiedaysin kanssa päättyy nyt huhtikuun lopussa ja sama ratkaisu on ilmeisesti edessä monella muullakin pienemmällä bloggaajalla. Jos haluat lukea tämän reissun alkuajatuksista vuodelta 2014, olen postannut niistä täällä.

Seitsemään vuoteen blogiportaalin alla on mahtunut kaikenlaista. Tärkeimpinä hetkinä koen alkuvuosien bloggaajatapahtumat Helsingissä. Ne olivat ihanan yhteisöllisiä ja tapahtumarikkaita viikonloppuja! Postauksia noilta ajoilta on useampia, kurkkaa vaikkapa nämä:

Indiedays-viikonlopun koontia

Täältä tullaan - Indiedays Bloggers' Inspiration Day

Terveisiä Helsingin kattojen yltä!

Juhlista kotiin

Paluu pippaloihin 

Timanttisimpana asiana Indiedaysin alla oli ehdottomasti Syhinä-blogin Syhi, jonka kanssa ystävystyimme blogiskenen myötä. Voih, tässähän meinaa ihan herkistyä kaikkia yhteisiä hetkiä muistellessa! Reunion voisi olla vielä joskus ihana toteuttaa.

Sittemmin tapahtumarintamalla on hiljentynyt ja lähestulkoon kaikki tuon ajan blogisiskot ovat tainneet lopettaa bloggaamisen kokonaan. Päivitykset ovat siirtyneet Instagramiin. Tämän vuoksi Indiedaysin yhteisö ei ole enää useampaan vuoteen ollut merkittävässä roolissa omissa blogihommissani. Matkan erkaantuminen tuntuu luonnolliselta.

Yksi konkreettinen hyöty portaalista on kuitenkin ollut: oma landing-sivu. Facebook ja Instagram boikotoivat jostain syystä blogspot-päätteistä osoitettani (eivät anna jakaa kkorkalainen.blogspot.com -linkkiä), joten Indiedaysin sivun kautta on ollut helppo ohjata lukijat blogin äärelle. Nyt täytyy funtsia, kuinka hoidan linkkaamisen jatkossa. Todennäköisesti teen vain uuden ländärin itse.

Siispä: jos haluat jatkossa käydä lueskelemassa blogiani, et löydä sitä enää Indiedaysin kautta. Tässä tapoja, joilla löydät Korkalaisen jatkossa:

• Blogin osoite kkorkalainen.blogspot.com ei muutu, joten löydät postaukset jatkossakin alkuperäisestä osoitteesta.
• Myös googlaamalla pääsee perille, jolloin pelkkä "Korkalainen" toimii hakusanana.
• Minulla on Facebookissa oma sivu, jonne linkkailen aina uudet postaukset. Voit ottaa halutessasi sen seurantaan. Sivu löytyy täältä.
• Instagramista löydyn nimimerkillä _korkalainen_.
  

 

Kiitos, että olet siellä! Matka jatkuu tästä eteenpäin yksin, mutta ei yksinäisenä. ♥

Dear diary, tältä näytti tuiki tavallinen viikkoni

Moikku! Tänään ajattelin postata erilaisella tulokulmalla kuin yleensä: nyt aiheena ei ole kotiaiheita eikä elämään liittyviä pohdiskeluita, vaan my week -aiheinen koonti menneestä viikosta. Miltä näyttää tuiki tavallinen viikko meikäläisen elämästä? Näitä on aina hauska lukea muiden blogeista, joten here we go, tässä päiväkirjamainen kurkkaus minun elämääni - sunnuntaista sunnuntaihin.

Sunnuntai 28.2.

Vapaapäivän aamu alkoi perinteiseen tapaan rauhallisilla aamukahveilla pedissä. Olimme aikaisemmin pohdiskelleet, mitä tekisimme viikon päästä koittavalla hiihtolomalla ja tänä aamuna minä sen keksin! Mehän nikkaroisimme rungon talosaunan lauteille! Mies innostui ideasta myös, joten lukitsimme suunnitelman.

Kahvitteluiden jälkeen kirjoitin valmiiksi sängynpäätyä käsittelevän blogipostauksen ja julkaisin sen. Kuvat olin ottanut ja käsitellyt jo aikaisemmin. Sen jälkeen käytin puolistuntisen Blawhin tuotekuvien ottamiseen. Kuvailin muistikortille muutamia erilaisia otoksia kaunokirjoitusoppaasta sekä Puff-julisteesta. Aamu oli valoisa, joten nyt ei tarvinnut ährätä olosuhteiden kanssa.

Puoliltapäivin kipaisin Armaksen kanssa lenkille, jossa kului tavalliseen tapaan tunteroinen. Toivoin, että lenkin jälkeen pääsisin lapion kanssa huiskimaan autokatoksen katolta tippuneet lumet (olin varma, että lumet tulisivat alas hetkellä millä hyvänsä), mutta eihän sieltä vielä mitään tippunut maahan.

Lapioinnin sijaan sporttailin hetkisen vielä sisällä ja imuroin huushollin läpi. Sen jälkeen laitoin meille päiväkahvin tippumaan ja avasin telkun kuten aina kahvittelun merkeissä... Ja voi ei! Olimme missanneet miesten parisprintin kokonaan! Harmitti, mutta onneksi pääsimme edes jälkilöylyille.

Auringon laskiessa poljimme polun mökiltä rantaan ja teimme sinne nuotion. Paistoimme makkaraa ja huokailimme taivaalla leiskuneille väreille. Oli kaunista. Näkymää halkoi lentokoneen vana, joka loisti pinkkinä maiseman keskellä. Selvitimme, mikä lento oli kyseessä; Air Indian lento San Franciscosta Bengaluruun.

Illan pimetessä käytin hetkisen aikaa Blawhin lähetysten pakkailuun ja sen jälkeen kipaisin ulkoporealtaaseen iltaporeisiin.

Maanantai 1.3.

Maaliskuun ensimmäinen päivä tuntui jostain syystä tosi helpottavalta. Ihanaa, että on virallisesti kevät! Työviikko starttasi neutraaleissa merkeissä, joskin pikkuisen jo loma horisontissa. Arkena herään aina kuudelta ja yritän olla työpaikalla 7.40, viimeistään 7.45. Tämä aikaikkuna sallii suhteellisen rauhalliset aamutoimet - työaamujeni kohokohta on laittautumisten jälkeen hipsiä vielä hetkeksi petiin ja hörppiä toinen kupillinen kahvia aamu-uutisia katsellen (ekan kupillisen vedän laittautumisten lomassa).

Työpäivän päätteeksi sovin kahvitreffeistä kollegan kanssa ja siitä tuli kiva fiilis. Kotipihaan ajaessani vastassa oli ulkona sekä mies ja koira, jotka olivat lapioimassa niitä autokatoksen päältä rytisseitä lumia. Hiukan olin kateellinen, että mies pääsi lapioimaan lumet, kun itse niitä niin kovasti odotin. :') Ei vaan, hyvä että lapioi. Itsellänihän hommassa oli taka-ajatuksena päästä tekemään särmät polkulinjat, sillä myös lumityöt on tehtävä selkeästi! Luotin kuitenkin siihen, että mies haldaa homman. Hän teki urakan etätöidensä tauolla.

Me suuntasimme Armaksen kanssa lenkille. Sen jälkeen hörpin päiväkahvit ja nollasin oloa hetkisen. Viiden maissa pakottauduin lyhyille päiväunille ja niistä herätin itseni lämpimällä kaakaolla. Tänä vuonna en ole saanut iltaisin itsestäni mitään irti, jos en vedä työpäivien jälkeen minitirsoja. Niiden myötä on helpompi startata omille vapaa-ajan hommille.

Alkuilta kului webinaarissa, jonka aiheena oli Instagram-markkinointi. Olen tykästynyt näihin pieniin oppihetkiin, sillä niistä jää aina uusia ajatuksia käteen. Yritänkin säännöllisesti löytää ja osallistua omia mielenkiinnonkohteitani koskeviin webinaareihin.

Koulutuksen jälkeen harjasin Armaksen turkin ja leikkasin pojun kynnet. Operaatio otti aikaa puolisentoista tuntia. Tavallisesti harjailen Armasta kahden-kolmen viikon välein. Vaikka turkki on iso, ei se vaadi mahdotonta huoltamista. 

Sitten kävimme tekemässä pienen iltalenkin. Tähtitaivas oli upean kirkas ja ihastelin sitä melkein koko matkan niska kenossa. Kotiin päästyäni ajattelin, että rätkäisenpä ottaa parit tähtikuvat järjestelmäkameralla. Virittelin jalustan takapihalle ja säätelin umpimähkään kameran asetuksia, ja räps. Heh, juu ei. En ole aiemmin harrastanut pimeäkuvausta ja näyttää siltä, että asiaan pitää oikeasti perehtyä. Akku loppui, joten tälle illalle en kolmea kuvaa enempää ehtinyt kokeilemaan.

Illan kähmässä pakkailin taas hetkisen Blawhin lähetyksiä ja sen jälkeen sukelsin iltaporeisiin (no, en oikeasti sukeltanut). 

 

Tiistai 2.3.

Aamutoimet ja töihin. Tänään nousi pintaan turhautumisen tunteita ja huomasin, että on tietynlaisen rajanvedon aika.

Iltapäivä noudatti rutiinikaavaa: lenkki, päiväkahvi, tirsat, kaakao. Kun aloin tokenemaan after work -koomastani, tein Blawhille tietokonehommia - kuvien ja tekstien käsittelyä. Pakkailin myös hiukan lähetyksiä.

Muistin, että porealtaan pinta on keikkunut jo tovin liian alhaalla ja kiikutin siihen kanisterilla 60 litraa uutta vettä. Täyttötarve tässä vaihteessa vuodenkiertoa on tavallinen, sillä talven aikana vedenpinta vajuu käytön mukana. Pakkaskaudella en vaihda altaaseen uutta vettä, vaan vasta huhtikuun lämpimämmillä keleillä.

Iltalenkille en jaksanut, kykenin vain lorvailemaan ja leikittämään Armasta. Mietiskelimme miehen kanssa, mitä muuta tekisimme hiihtolomalla kuin saunanikkarointia. Miehellä on ohjelmassa opinnäytetyön puurtamista (opiskelee työn ohessa), mikä pitää huomioida yhteisiä tekemisiä haarukoidessa. Emme oikein päässeet ajatuksista konkreettisiin ideoihin.

Iltaporeissa kävin tänäänkin. Niiden jälkeen missasin revontulet. Minun oli tarkoitus päivystää taivasnäkymiä, mutta unohdin.

Keskiviikko 3.3.

Aamutoimet ja töihin. Tiedossa oli pidempi työpäivä, joten vein Armaksen aamulla vanhemmilleni hoitoon. Koululla työkaverit intoilivat suksista ja minä seurasin touhua huvittuneena sivusta. Itse olen hiihtänyt edellisen kerran vuonna 2012 ja sanotaanko näin, että silloinkin vain pakosta. Opin, että kun hiihtäjä seisoo paikoillaan, suksien keskiosan alta pitäisi mahtua liukumaan paperi. Siis että suksen keskikohta ei saisi koskettaa maahan - aivan uutta tietoa! Opin myös sen, että pito perustuu siihen, että suksi alkaa pitää silloin kun hiihtäjän paino laskeutuu toiselle sukselle (ja tällöin se keskikohta - eli pitovoiteen alue - painuu maahan). Wou, tuntuu että maailmankuvani laajeni rykäyksellä. :D

Armas oli päässyt tänään jo hoidossa lenkille, joten yhteisille reippailuille ei ollut tarvetta. Päiväkahvien jälkeen oli ärsyttävän väsyttävä ja viluinen olo. Joidenkin koulupäivien jälkeen minulla on toisinaan niin uupunut vointi, että silmämunat tuntuvat muljahtelevan ympäri väsymyksestä. Tällaisina hetkinä leiskahtaa välillä jopa viha työelämää ja koulumaailmaa kohtaan: miksi hemmetissä sen pitää imeä minusta kaikki mehut?

Yritin ottaa päiväunet, mutta en saanut unta. Tuskastutti. Vääntäydyin hakemaan puuvarastosta puita ja lämmitin takkaa. Olo koheni vähän ja yritin etsiä netistä järjestelmäkameralle ohjeita, joilla saisi kuvattua revontulia. Tänä iltana muistaisin olla kytiksellä.

Pyörittelin brainstormia Blawhille, eli ideoin erilaisia sisällöntuottamiseen liittyviä aiheita. Sen jälkeen pakottauduin pienelle iltalenkille. Iltaporeet olivat ohjelmassa tänäänkin. Niiden jälkeen yritin päivystää revontulia, mutta ei niitä sitten loppujen lopuksi näkynytkään.

Torstai 4.3.

Aamutoimien jälkeen vein Armaksen tänäänkin hoitoon. Normipäivän päätteeksi ohjelmassa oli kaksi näytön arviointikeskustelua; minun luokassani oli edellisviikolla koulunkäynninohjaajaopiskelija, jonka näytöt purimme. Samaan aikaan olisi ollut tiimipalaveri, mutta siihen en ehtinyt. Näitä pidempiä päiviä on vähän miten sattuu. Normaalisti opetustunnit kestävät iltapäivisin kahteen saakka ja niiden jälkeen voi olla vaikka sun mitä: perheneuvolan palavereita, opekokouksia, oppilashuoltoryhmän kokouksia, arviointikeskusteluja, HOJKS-palavereita, psykologitapaamisia, tiimipalavereita, yksilöllisiä oppilashuoltotapaamisia tai vaikkapa lastensuojelullisia palavereita. Palkkaa näistä ei saa yhtäkään senttiä lisää (palkka määräytyy opetustuntien perusteella), ne vain kuuluvat hommaan.

Ehdin töistä hakemaan Armasta vanhempieni telkun äärelle juuri, kun Suomen naisten viestistä oli meneillään viimeinen kierros. Olipa hauska päästä hihkumaan äidin kanssa viimeisiä metrejä ja tuulettamaan pronssia!

Armasta ei tarvinnut lenkittää tänäänkään, joten pääsin kotona suorilla mitalikahvien keittoon. Niiden jälkeen sain otettua nopeat tirsat. Miehellä oli etäpäivä, joten ehdimme yhdessä tsillailemaan hetkisen. Loppuiltana ei ollut ohjelmassa Blawhia eikä poreita, vaan tein puolikkaan viikkosiivouksen. Pyyhin siis pölyt ja pinnat, seuraavalla päivälle jäi enää lattioiden siivoaminen. Olen viimeisen vuoden aikana tykästynyt tähän puolikkaaseen viikkosiivoustapaan: kun yhtenä päivänä tekee toisen puoliskon ja seuraavana toisen, ei urakka tunnu kumpanakaan päivänä liian työläältä.

Perjantai 5.3.

Aamutoimet, töihin ja LOMALLE! Oli ihana startata päivä, kun aamu oli valoisa. Seitsemän jälkeen taivaalla mollotti komea puolikuu ja yritin ottaa siitä nopeasti kuvaa. Minulla ei kuitenkaan ole sellaista objektiivia, jolla saisin vedettyä tarpeeksi lähelle, joten melko tihruksi jäi otos.

Töissä kyselin kollegoilta vinkkejä Rautavaaran retkikohteista. Täällä on yksi jos toinenkin hieno paikka, missä voisi reippailla loman aikana. Itse olen näistä kuitenkin luvattoman huonosti kartalla! Yritin painaa ideoita muistiin, jos ottaisimme jonkin kohteen lomaohjelmaan.

Kotiuduttuani lähdimme Armaksen kanssa heti lenkille. Sää oli ihanan aurinkoinen ja se vaikutti mielialaan humpsauttamalla. Lenkin jälkeen tein viikkosiivouksen loppuun, eli imuroin ja pesin lattiat. Ehdin saada homman valmiiksi juuri ennen miesten viestiä. Sitä katsellessa keittelin samalla päiväkahvit.

Hiihtolähetyksen jälkeen hetki lörsöilyä, sitten päikyt. Unilta herättyäni lähdin Armaksen kanssa koululle. Vaikka loma alkoi, piti käydä vielä monistelemassa isot monisteniput äidinkielen testejä. Ne on aikataulutettu loman jälkeen pidettäväksi ja halusin, ettei nippujen monistaminen painaisi mielessä koko lomaa. Papereita oli käsiteltävänä niin paljon, ettei niitä mitenkään pystynyt pyörittelemään kopiokoneessa normipäivien aikana. Hommaan meni kaikkinensa puolitoista tuntia.

Illalla en tehnyt Blawhin hommia enkä poreillut. Värkkäsin paksupohjaisen jauhelihapitsan lomamätöksi ja sananmukaisesti mätin sitä antaumuksella. :) Meillä alkoi Armaksen kanssa viikonloppu kahdestaan, kun miehellä se vierähtää Iisalmessa.

Lauantai 6.3.

Heräsin puoli yhdeksältä siihen, että Armas tuijotti minua sängynlaidan takaa. Nauratti. Ohjelmassa oli piiiiiiiitkät aamukahvit loman kunniaksi. Vanhempani toivat koiransa Timin meille hoitoon, joten kävin kupposten lomassa ottamassa sen ovelta vastaan. Peiton alla seurasin telkun kotiohjelmia, seikkailin somessa ja selvittelin autokatoksen ränniasioita. Mielessä pyöri myös Lilla Beth -projekti, kuten lähes jokaisena muunakin päivänä. Vinkkasin tästä blogissa jo yli vuosi sitten, mutta en vieläkään ole saanut konkretisoitua sitä ajatusta pidemmälle. Ajatuksissa hanke kuitenkin on, well indeed! Toivottavasti saisin tämän vuoden puolella tehtyä käytännönkin peliliikkeitä pelkkien innostuneiden aikomusten sijaan.

Aamupalaa en yleensä tankkaa raskaasti, mutta tänään lämmitin eilistä pitsaa. Lomaspesiaalia. Sängystä tapahtui äkkilähtö kello 12.15, kun tajusin että naisten 30 kilometrin kisa alkaa reilun tunnin päästä. Halusin ehtiä koirien kanssa lenkille ennen sitä, joten kamppeet niskaan ja ulos. Sieltä ehdittiin nippanappa takaisin.

Kisaa katsellessa ja kahvitellessa ilmoittauduin samalla ensi viikolla järjestettävään webinaariin. Sen aiheena oli digibisnestä ja -lanseeraamista koskevat asiat. Ilta kului päämäärättömästi haahuillessa ja pikkuhommia tehden: soittelin pianoa, tein vähän Blawhin hommia, kastelin kasveja, maalasin oliivipuun riisikorin takaisin mustaksi (oli haalistunut todella paljon) ja kartoitin ruuvivarastot lauderunkoja varten.

Loppuillasta vähän ärsytti, kun tuntui, etten ollut saanut mitään järjellistä aikaiseksi. Vaikka tiesin, että loma on tarpeen aloittaa vättöillen, tuntui päivä jokseenkin laimealta. Kirosin lumimyräkkää, joka näytti kasvattavan kinoksia silmissä. Yritin ulkoiluttaa Armasta omassa pihassa ja kotitien lähipätkällä, mutta eihän siitä tullut maailmanlopun viimassa yhtään mitään.

Sunnuntai 7.3. eli tänään

Tänä aamuna herätyskello herätti 8.30. Ehdin kahvitella pedissä noin tunnin, sitten piti kipaista puoleksi tunniksi ulos lumitöihin. Minulla oli alkamassa webinaari kymmeneltä, joten halusin ehtiä lumien putsaukseen ennen sitä. Työntelin etuterassin, etupihan reunan ja autokatoksen edustan kolalla auki, jotta myöhemmin traktorilla linkoamaan tuleva isäni sinkauttaisi myös kyseisten alueiden lumet pöpelikköön. Sen verran kiirus tuli, että urakan päätteeksi suu maistui vereltä ja sydän pamppaili rinnasta ulos. :')

Webinaari johon osallistuin, käsitteli asuntosijoittamista. Se kesti puolitoista tuntia, jonka jälkeen aloin kirjoitella tätä blogipostausta. Kirjoitin myös valmiiksi kauppalistan miehelle, joka käy tänään kotiin tullessaan Prismasta viikon ostokset. Kyttäsin jälleen kelloa, jotta ehdin lähteä lenkille ajoissa ennen miesten 50 kilometrin kisaa.

Äsken katselin (dramaattisen) hiihtolähetyksen loppuun ja keittelin samalla päiväkahvit. Olen viimeistellyt tätä tekstiä samalla ja kohta painaisen postauksen julkiseksi. Myöhemmin ohjelmassa on ainakin lumitöitä takapihalla sekä jonkin verran Blawhin hommia. Luulen, että lämmitämme tänään saunaa mökillä - löylyilta on aina mukavan erilaista tekemistä täällä kotiympyröissä.

Sellainen viikko meikäläisellä. Kuten huomaatte, kahvittelut ja lenkit rytmittävät viikkoani huvittavan paljon... Mutta minä nautin siitä! :) Ne ovat juuri sellaisia tuiki tavallisia arjen kohokohtia, joita kaipaan. Blawhin hommat puolestaan antavat tietynlaista tavoitteellista tekemistä, josta pidän. Tällä viikolla myös MM-hiihdot toivat oman värinsä viikko-ohjelmaan.

Huomasin, etten kirjannut minkään päivän kohdalle myöhäisen illan kuulumisia - varmaankin siksi, että ne toistavat joka ikinen ilta samaa kaavaa. Meillä on tavoitteena olla iltapalalla ja pedissä noin kello 21 kieppeillä. Se toteutui tällä viikon seurantapätkällä joka ilta. Arki-iltaisin katsomme telkusta esimerkiksi Rillit huurussa -jaksoja, viikonloppuisin vähän sitä sun tätä. Työpäiviä vasten takaraja nukkumaanmenolle on kello 23, viikonloppuna sitten suunnilleen puoliltaöin.

Mikäli lyhyitä kohtaamisia vanhempieni kanssa ei lasketa, ei minulla ollut vapaa-ajalla sosiaalisia kontakteja ollenkaan. Muutamana iltana viestittelin ystävieni kanssa, mutta ketään en nähnyt livenä. Livenäkemiset ovat kyllä harvinaista herkkua, sillä edellisen kerran olen tainnut harrastaa kyläilyä tammikuussa.

Vaikka arki rullaa kotiympyröissä mutkattomasti, huomasin tällä viikolla ajattelevani useamman kerran kulttuurimenoja... Kunpa pääsisi teatteriin, keikoille, tapahtumiin tai vaikkapa ex tempore -kaupunkilomalle! Toivon kovasti, että kesän kynnyksellä pääsisimme viimein aktivoitumaan menojen kanssa.

Niin tai näin, kevät etenee ja kesä lähenee. Nyt rupean odottelemaan miestä kauppakasseineen kotiin.

Kivaa sunnuntaita ja erinomaista lomaa muillekin lomaviikkonsa aloittaneille!