Q&A: Sivutoiminen yrittäjyys

Toukokuussa yritykseni Blawhi Graphics täyttää seitsemän vuotta. Se on mielestäni hurjan pitkä aika - pidempi, kuin olisin ikinä osannut ennakoida. Toiminimeä rekisteröidessäni ajattelin, että siivet kantanevat pari vuotta eteenpäin. Miten väärässä olinkaan! Vaikka olo on edelleen kuin noviisilla, on kokemusta yrittäjyydestä kertynyt tosiasiallisesti jo vuosikaupalla. Sen verran, että teemaa pystyy reflektoimaan kotvasta pidemmällä aikajänteellä.

Järjestin taannoin Blawhin instastooreissa elämäni ensimmäisen kyselyn, jossa seuraajat saivat kysyä mitä tahansa sivutoimiseen yrittäjyyteen liittyen. Kysymyksiä tuli kasapäin, mikä kielii siitä, että aihe kiinnostaa monia. Se johtuu luultavasti siitä, että yrittäjyys näyttäytyy mielenkiintoisena ja kahleettomana tapana ansaita elantonsa. Useampi saattaa salaa haaveilla yrittäjyydestä, sillä se rinnastetaan vapauteen, jossa omalla tekemisellään pystyy vaikuttamaan tuloihinsa. Palkkatöissä ei samanlaista mahdollisuutta ole. Kun teen Blawhia sivutoimisesti, elän tavallaan kahden maailman välissä. Tällaisesta combosta näytti tulevan monille kysymyksiä mieleen ja useampi paljasti pohtivansa, voisiko tyyli sopia itsellekin.

Ajattelin, että kysymyksistä ja vastauksista olisi kiva koostaa postaus tänne blogiinkin. Joten tässäpä tulee Q&A-setti!

Miten työt jakautuvat ajallisesti päiville?

Tämä vaihtelee tosi paljon sesonkien mukaan. Tyypillisesti Blawhin hommiin kuitenkin kuluu 0,5-2 tuntia päivässään. Arkena työ on ylläpitävää perusrutiinia, kuten verkkokauppatilausten hoitamista. Viikonloppuisin on sitten enemmän aikaa luovemmille hetkille, kuten uuden suunnittelulle ja sisällöntuotannolle.

Miten tällaisen combon saisi alkuun?

Itse sanoisin, että kaikesta tärkeintä on aloittaa - vaikka sitten kuinka pienistä lähtökohdista! Koskaan ei tule täydellistä hetkeä tai tilannetta, jossa kaikki taivaan palikat ovat oikeilla kiertoradoillaan. Tekemällä oppii, matkalla juttu jalostuu ja bisnes kyllä kehittyy omaa tahtiaan.

Parasta yrittäjyydessä?

Huh, tämä on kyllä tosi laaja kysymys, mutta tällä hetkellä mieleen tulevat seuraavat pointit: Parasta Blawhin hommissa on se, että paperikaupan pyörittäminen antaa kaivattua vastapainoa kaikelle muulle. Olen sanonut tämän aiemminkin, mutta voisin tehdä tätä ilman palkkaakin. Printtitöissä on aina positiivinen, kutkuttava vire ja näiden hommien kautta saan sellaisia onnistumisen, ilon ja kiitoksen hetkiä, joita en palkkatöissä tule koskaan kokemaan. Parasta on myös nähdä oma kädenjälkensä ja ajatella, että minäkö tosiaan olen saanut tällaisen putiikin aikaan.

Kuinka isoja eriä tilaat korteista ja julisteista?

Vaihtelee todella paljon tuotteiden mukaan. Nyrkkisääntö on se, että mitä suurempia eriä uskallan tilata, sitä edullisemmiksi yksittäiskappaleet käyvät. Eräkoot ovat vaihdelleet pääsääntöisesti 50-1000 kappaleen välillä. Turhan isoa varastoa ei ole hyödyllistä ylläpitää.

Onko sinulla jokin tietty postituspäivä, jotta ei mene liian rankaksi?

Noup, pyrin laittamaan kaikki tilaukset aina seuraavana arkipäivänä matkaan.

Sivutoimen tulot vs. palkkatyöt? Itse pohdin, kannattaako sivutoimeen "uhraaminen"?

Vertailen sivu- ja päätyöni tuloja vuositasolla. Aktiivisimpina printtivuosina, kun kiersin lukuisissa myyjäisissä, Blawhin liikevaihto oli jopa 50 % opetöiden bruttopalkasta. Nykyisin tuo prosentti on noin 20 % ja se riittää minulle vallan hyvin.

Haaveiletko, että Blawhista tulisi päätyösi?

Tietyllä teoriatasolla haaveilen, mutta käytännössä tiedän, etten olisi valmis kantamaan kokopäiväisen yrittäjän riskiä. Luulen, että pystyisin kyllä kehittämään bisnestä siten, että tulot eivät juurikaan tippuisi, mutta siitä vastineena seuraava stressi olisi meikäläiselle liian suuri kestettäväksi. Nostan hattua kaikille, ketkä tekevät tätä kokoaikaisesti!

Onko tässä combossa jotain, mikä ärsyttää tai harmittaa?

Hmm, ehkä eniten ärsyttää se, ettei oma kognitiivinen suoritustaso aina riitä siten, kuin haluaisin sen riittävän. Olen usein opetöiden jälkeen niin naatti, ettei Blawhiin liittyviä kuningasideoita pahemmin jalostella. Aikaa ja halua kyllä olisi, mutta pää lagittaa. Tämän vuoksi perusputiikki kyllä rullaa, mutta kehitystyö tapahtuu hitaasti.

Millä perusteella valitsit oman verkkokauppa-alustasi? Loiko sivut joku ulkopuolinen taho?

Kustannusten perusteella. Mycashflowlla on superhelppo käyttöliittymä, jolla olen osannut värkkäillä ihan itsekseni (jos ei lasketa niitä muutamaa kertaa, kun hävitin valtaosan kaupan kuvista). Ulkopuolisia apuja en ole toistaiseksi tarvinnut. Tosin - mieheni on ammatiltaan IT-suunnittelija, joten hätätapauksessa kääntyisin varmasti ensimmäisenä hänen puoleensa.

Oletko käynyt yrittäjyyskurssilla tai muuten opiskellut sitä?

En ole. Minulla ei ole yrityshommiin minkäänlaista pohjakoulutusta, vaan olen opiskellut siihen liittyviä asioita tarpeen mukaan. Ei tämä mitään rakettitiedettä ole!

Millaiset tilat sinulla on käytössäsi?

Tällä hetkellä yksi talomme huoneista on varattu minulle työhuoneeksi. Siellä tärkeintä on hyvät säilytystilat ja iso pöytä. Tykkään värkkäillä Blawhin hommia tässä tilassa, sillä kaikelle löytyy oma paikkansa ja lääniä riittää sotkemiseenkin. Huoneen erikoisuus on se, ettei minulla ole siellä yhtäkään tuolia, sillä teen kaikki hommat joko työpöydän ääressä seisten tai lattialla kyyköttäen. Työskentely vaatii useimmiten sen verran liikkumista ja levittäytymistä, ettei tuolilla könyäminen ole oikein kätevää.

Kaipaatko jotain lisämaustetta yrittäjyyteesi, vai onko näin hyvä?

On oikeastaan yksi juttu, jota olen huomannut kaipaavani. Yrittäjähenkistä sielunsiskoa! Olen huono verkostoitumaan eikä minulla ole oikeastaan minkäänlaisia kontakteja muihin yrittäjiin. Niinä vuosina, kun kiertelin säännöllisesti myyjäisissä, pysyi yllä tietynlainen yhteys toisiin alalla toimiviin yrittäjiin. Nyt, kun myyjäisiä ei ole tullut kierreltyä, ei myöskään kontakteja ole enää ollut. Tämän myötä olen alkanut haaveilemaan sielunsiskosta, jonka kanssa pystyisimme sparrailemaan ja buustailemaan toisiamme. Kätevintä ehkä olisi, jos tämä sielunsiskokin olisi jollain tapaa samanlaisessa tilanteessa kuin minä, eli yrittäjyyden ja palkkatyön rajapinnalla. Saa ilmoittautua, jos tunnistat kuvauksesta tai tarpeesta itsesi! :)

Tähtihetkesi Blawhin kanssa? 

Niitä on monia. Blawhi on tuonut elämääni rutkasti onnistumisen kokemuksia ja positiivista palautetta - niistä olen ikionnellinen. Spesiaalimainintana on pakko nostaa esille yhteistyöt niiden urheilijoiden kanssa, joita olemme yhdessä miehen kanssa ihailleet jo ennen hajuakaan yhteistyömahdollisuuksista. En olisi koskaan voinut etukäteen kuvitella, että sellaiset hiihtokuningattaret kuin Kerttu Niskanen ja Kaisa Mäkäräinen löytäisivät Blawhin tuotteiden luokse - saati että tuotoksia löytyisi mimmien seiniltä ja somesta.

Suurin mokasi, joka liittyy sivutoimiseen yrittäjyyteen?

Kyllä se oli se, kun peruutin yksissä myyjäisissä jälleenmyyjäni auton keulaan. :'D

Tulevaisuudennäkymät?

Ne ovat hyvin maltilliset. Minun on ollut aina hyvin hankalaa nähdä Blawhin tulevaisuuteen, sillä tavoitteita ei juurikaan ole. Jatkan sivutoimista yrittäjyyttä niin kauan, kuin se tuntuu kivalta ja itselle mahdolliselta. Ehkä suurin epävarmuustekijä on oma luovuuteni: kykenenkö ideoimaan sellaisia tuotteita, joilla olisi menekkiä? Kortteja teen yleensä hetken inspiraation vallassa, mutta julisteita ja työkirjaideoita haudon pidempään. Nyt minulla on mielessä tälle vuodelle yksi tietty julisteidea sekä yksi työkirjahahmotelma. Ne ovat kuitenkin vielä visiointiasteella, yhtäkään luonnostiedostoa en ole tuotteiden osalta vielä avannut. Mitä tulee tulevaisuuteen, niin sekään ei ole poissuljettua, että sivutoiminen yrittäjyys olisi jotain muuta kuin printtihommia. Jotenkin tuntuu siltä, että vaikka Blawhin työt loppuisivat, osaisiko sitä olla ilman mitään sivutoimea? Nyt uumoilen, että tuskin.

Siinäpä 15 mielenkiintoisinta kysymystä vastauksineen. Jos siellä ruudun takana on joku, joka harkitsee palkkatyön ja yrittäjyyden yhdistämistä, niin go for it! Toivon, että omalla tarinallani pystyn rohkaisemaan tällaiselle tiellä jokaista, joka asiaa puntaroi. Aina voi perääntyä, jos combo ei tunnukaan hyvältä. :)

Tammikuun kuulumisia

Ja niin päättyy tammikuu. Minulla on ollut viime aikoina ikävä blogiin. Erilaiset postausaiheet ovat vuorotelleet ajatuksissa, mutta niihin on ollut hankala tarttua. Kaipaan sitä flow-tunnetta, kun istun tietokoneen äärellä ja muotoilen postauksen tavu tavulta valmiiksi. Vaikka varsinaista verbaalista virtausta ei vielä olekaan havaittavissa, ajattelin, että kokoan yhteen kuukauden kuulumisia muutamien avainsanojen ympärille käärittynä. Ensi-istumalta tammikuusta on jäänyt muistiin vähän mitätön vaikutelma, mutta kun käytin hetkisen menneiden viikkojen pohtimiseen, löytyi niistä selkeästi useampia noston arvoisia välkähdyksiä.

LOMAMOODI. Vuodenvaihteen jälkeen meillä jatkui loma tammikuun 10. päivään saakka. Vuoden ekat päivät menivät siis vielä ihan lomamoodissa. Niiden aikana ulkoilimme paljon, saunoimme ja joimme kuppitolkulla kermavaahdolla höystettyä kaakaota.

KAFFIT. Järjestimme vuoden ekana viikonloppuna kahvittelusunnuntain lähisuvulle - se oli kyllä mukava päivä se!

NÄKEMISIÄ. Tammikuun aikana ajelin muutamaan otteeseen näkemisten perässä: ensin ukkia moikkaamaan Nilsiään ja myöhemmin ystävän perheen luokse Siilinjärvelle. Viime viikonloppuna pidimme tuiskutreffit omalla pihallamme, kun ystäväpariskunta kävi tutustuttamassa koiraneitiään meidän Uljaksen kanssa.

BABYSHOWERIT. Osallistuin elämäni ensimmäisiin babyshowereihin etänä kotisohvalta. Meitä oli väkeä koolla kahdessa eri paikassa, mutta välimatkasta huolimatta juhlat onnistuivat mainiosti.

FIILIKSET. Tammikuussa olen pitkästä aikaa kokenut innostuksen tuntemuksia. Pitkän matalalennon vaivaamana valoisia tuokioita on osannut arvostaa. Olen kyllä sukeltanut pohjamudissa tässäkin kuussa, mutta onneksi niille hetkille on saanut nyt vähän vastapainoa.

VAATTEET. Tammikuussa olen jälleen välillä vetänyt päälle hameita ja jalkaan korkkareita. Syyskuisen Armaksen kuoleman jälkeen tuntui koko loppuvuoden ajan siltä, ettei ole mielekästä käyttää simpsakoita vermeitä. Nyt suru antaa jo vaatetuksen verran myöten.

FLUNSSA. Ehdin olla loman jälkeen töissä kolme päivää, kun piti jo jäädä kotiin niistämään nenää. Flunssa kaatoi kotiin myös miehen ja teimme varmasti nessupaketin tyhjentämisennätyksen. Vaikka yleisvointi oli naisflunssan osalta (miehisen version rajaan tästä suosiolla ulos) ihan hyvä, tuli työterveydestä kova ukaasi olla oireiden kanssa kotosalla. Saikkupäivien ansiosta pääsin näkemään useampana päivänä auringonnousut ja niistä erityisen upea oli tämä, josta postauksen kuvat on otettu. Lisäpäivät kotosalla olivat kieltämättä hyväksi myös mielelle: joululoma tuntui kaikesta huolimatta turhan lyhyeltä palautumisajalta. Extrapäivät latasivat kropan lisäksi myös päätä.

KOIRAMIETTEET. Meillä on täällä tilanne eskaloitunut pienestä ajatuksensiemenestä suuremmaksi ja nyt alkaa näyttää siltä, että edessä on vielä toisen koiran hankinta. Plussia ja miinuksia punnitessa on käynyt selväksi, että kahden koiran koti olisi mielekkäämpi - yksistään jo Uljaksenkin kannalta. Vielä en ole aktiivisesti etsiskellyt uutta perheenjäsentä, mutta kevään mittaan tämä homma edistynee.

ELÄINLÄÄKÄRIKÄYNNIT. Tässä kuussa eläinlääkärikäyntejä oli kaksin kappalein, kumpikin vieläpä saman viikon aikana. Ensin kävimme sovitusti varmistelemassa Uljaksen haaroväliasioita: aiemmin toinen palleroisista oli kadoksissa, mutta nyt se onneksi löytyi. Parin päivän päästä jäbän silmät alkoivat rähmimään ja punoittamaan, joten ei auttanut muu kuin kurvata tohtorin luokse uudestaan - tällä kertaa Nilsiään asti (Rautavaaralla vastaanotto on vain kerran viikossa). Diagnoosina oli sidekalvontulehdus molemmissa silmissä. Tulehtumisen ilmeisin syy kuuluu sarjaan "Tapahtuu vain Kristiinalle": silmät olivat vissiin ärtyneet pari päivää aiemmin tekemämme pölysiivouksen vuoksi. Onneksi silmähuuhde auttoi nopeasti eikä antibioottitippoja tarvittu.

LOPPUKATSELMUS. Tammikuun viimeisillä viikoilla olemme alkaneet tarkistaa rakennusaikaisia asiakirjoja ja keränneet viimeiset dokumentit kokoon talon ja mökin loppukatselmusta varten. Tavoitteena olisi, että saisimme pidettyä katselmuksen helmikuussa ja pääsisimme yliviivaamaan yhden to do -asian pois listalta.

PRINTTIHOMMAT. Tammikuussa Blawhin hommat ovat olleet määrältään minimaalisia. Aina joulukauden jälkeen tulee tarve hiljaisemmalle tahdille, eikä inspiraatiokaan oikein kuki pari kuukautta kestäneen sesongin jälkeen. Tämä ei ollenkaan ole huono juttu: välillä on huokaistava sivutöistäkin.

K. Se, jonka nimi jääköön mainitsematta, on levinnyt viime viikkoina meidänkin pikkukylään. Lähes kaksi vuotta olemme eläneet kuin jossakin rinnakkaistodellisuudessa, sillä koko epidemian ajalta on täällä ollut vain kourallinen todettuja tartuntoja. Nyt ei korpisijainti tunnu enää eristävän tarpeeksi. En oikein tiedä, kuinka suhtautua enää koko show:hun. Pelätäkö, jännittääkö vai antaako olla. Tunnen suurta ristiriitaa sen suhteen, mitä pelkoja on ylläpidetty viimeiset vuodet ja millainen tilanne näyttää olevan nyt. Puhumattakaan siitä, miten tämä kaikki näyttää validoineen ruman tavan puhua muista ihmisistä. Tympii, se on ainakin varmaa.

VALO. On luksusta, että valon määrä on kääntynyt plusvaihteelle. Nautin, kun iltapäivällä neljältä ei ole enää pilkkopimeää. Olen aina puhunut säätilan ja valonmäärän vaikutuksista itseeni ja taannoin löysin aihetta koskevan artikkelin Ylen sivuilta. Sääherkälle henkilölle on sen mukaan oikea nimikin olemassa: meteopaatti. Tilaan siis mahdollisimman monta aurinkoista ja korkeapaineista päivää lähitulevaisuuteen - kiitos.

LENKIT. Uljas täytti tammikuussa viisi kuukautta ja painaa jo lähemmäs parikymmentä kiloa. Kokoa alkaa olla sen verran, että olemme voineet pidentää lenkkejä. Liikuntamäärän kasvaminen on ollut ihanaa! En ollut tajunnutkaan, miten paljon olen kaivannut pidempiä lenkkireittejä. Vasemman jalan akillesjänne ei tosin ole ollut ihan samaa mieltä kuntoilun määrästä, mutta jospa se tokenisi asiaan totuttuaan.

TIINU. Mitäpä olisi kuukausi ilman auto-ongelmia! Meikäläisellä on taas vikavalot taulussa ja Tiinu ilman toimivaa luistonestoa ja ABS-jarruja. Kyse on anturivioista, joihin olen ihan totaalisen kyllästynyt. Tuleekohan tästä vuosi, kun joudun sanomaan hyvästit pitkäaikaiselle metallikaverilleni?

Sellaisia kuulumisia kuului minun tammikuuhuni. Toivottavasti myös siellä ruudun toisella puolella menneet viikot ovat jättäneet jälkeensä myönteisiä muistijälkiä.

 

Sisustuskalenteri vuodelle 2022

Pikkuhiljaa alkaa iskostumaan päähän, että eletään vuotta 2022. Uuteen vuoteen starttaaminen on sujunut vähän vaimeasti, hitaasti ja viiveellä. Olkoon tämä postaus merkiksi siitä, että nyt ollaan kuitenkin jo oikealla kalenterisivulla! :)

Perinteisen sisustuskalenterin tekeminen meinasi unohtua kokonaan, kunnes sain siitä edellisen postaukseni kommenttiboksissa tiedustelun. Kiitos siis kommentin jättäjälle, ilman sinua en olisi hoksannut koko asiaa!

Pitäähän sitä tällekin vuodelle oma kalenteri olla - tietenkin. Jos siis tykkäisit simppelistä sisustuskalenterista, pääset printtaamaan sen itsellesi tämän linkin kautta.

Hymyjä!

Somevuosi 2021

Pallukkapostaus is here again. On aika niputtaa vuosi 2021 yhteen kuukausi kuukaudelta. Postaus sisältää poimintoja (some)kuulumisista ja kolme kuvaa vuoden jokaiselta kuukaudelta. Otokset on poimittu joko täältä blogista tai Instasta. Tältä näytti ja kuulosti tämä vuosi:

Tammikuun alussa myhistelimme juuri valmistunutta autokatosta. Oli luksusta päästä ajamaan autot katon alle suojaan! Kuukauden alku sisälsi sosiaalisia menoja, kun kävin kyläilemässä ukin luona Nilsiässä ja ystävän luona Siilinjärvellä. Blogissa postailin autokatoksen lisäksi softcore-minimalismista, lomanvietosta ja unelmista. Kuukausi piti sisällään paljon ulkoilua ja lumitöitä. Tammikuu päättyi surullisissa merkeissä lähiomaisen menehtymiseen.

Helmikuussa blogin puolella kurkistettiin meidän vaatehuoneeseen, pohdittiin hymyä ja onnellisuutta ja silmäiltiin tekemääni sängynpäätyä. Ystävänpäiväfiilistelyjen sijaan vietimme kuun puolivälissä hautajaisia. Lumihommia ja ulkoiluja oli ohjelmassa edelleen. Kovat pakkaset aiheuttivat auto-ongelmia ja peppuroin Tiinuni kanssa niin moottorin vikavalon kuin lukkiutuvan renkaan vuoksi. Pakastinkin oikutteli, minkä takia elintarvikkeita piti välillä kiikuttaa ulos terassille ja mökin jääkaappiin. Helmikuun lopussa keksimme käydä paistelemassa makkaraa omassa rannassa. Teimme nuotion potentiaalisen tulipaikan kohdalle ja ihastelimme leiskuvia auringonlaskun sävyjä.

Maaliskuussa postasin blogiin vain kerran, mikä johtui Indiedaysilta tulleesta viestistä: portaali supisti bloggaajien määrän minimiin ja käytännössä iso kasa pienempiä blogeja irtisanottiin yhteisöstä. Omalla kohdallani tuo ilmoitus vähän ahdisti ja laimensi innon postata. Yksi kuukauden iloja oli autokatoksen rännitöiden valmistuminen. Elvyimme viikon hiihtolomalla, jonka aikana aloittelin talosaunan lauteiden nikkarointia. Maaliskuun lopussa kävimme ensimmäistä kertaa ulkoilemassa järven jäällä koko talven aikana: alkutalvi oli jäiden kannalta huono ja ennen tätä jäällä oli ollut aika paljon vettä.

Huhtikuussakaan en postannut blogiin yhtä postausta enempää. Live-elämässä saimme talosaunan valmiiksi ja pääsimme saunomaan siellä ensimmäisen kerran. Tiinu temputteli taas ja tällä kertaa siitä levisi laturi. Tunnistin ja puhuin ääneen alavireisistä fiiliksistä, jotka olivat pyörineet mukana koko kevään ajan. Huhtikuun puolivälin jälkeen laittelin takaterassille jo terassikalusteet ja aloitin korjaamaan roudan runtelemaa mökkiterassia. Miehen jalisporukan kausi starttasi ensimmäisillä vierasharkoilla ja oli mukavaa päästä jälleen seuraamaan pelejä. Kuun loppupuolella alkoi lähipiirin synttäriputki ja ensimmäisenä juhlittiin 6-vuotiasta Armasta. Vapun kynnyksellä tirautin itkeä itkut, kun mies möi meillä kymmenen vuotta olleen autonsa. :')

Toukokuussa onnistuin selättämään blogilukon ja Indiedaysiin kohdistunut ketutus laimeni. Samalla kuitenkin väsymys ja työasioihin liittyneet ahdistuksen tunteet olivat kehineet niin pitkälle, että menetin toimeliaisuuteni lähes kokonaan. Istutuksia sentään sain kaivettua maahan, viimeisteltyä niiden ympäryksiä katteella ja haravoitua nurmialueita. Mies sai valmiiksi opinnäytetyönsä, jota oli tehnyt tiiviisti viime ajat. Yhdessä kävimme piipahtamassa Tahkolla ja laittelimme takapihalle linnunpönttöjä. Tiinuni temputteli nytkin, mistä alkoi tulla vuodenkiertoa leimaava ilmiö. Toukokuu tarjoili upeita auringonlaskuja sekä viihdettä jääkiekon MM-kisojen tiimoilta.

Kesäkuun myötä alkoi loma. Se tuli enemmän kuin tarpeeseen. Juhlistimme loman alkamista Kuopiossa ja sen jälkeen starttailimme kesätouhuja. Kävimme hakemassa meille lahjoitetun vanhan pihakeinun ja fiksasimme sen mökille maisemakeinuksi. Sain valtattua kaikki terassit ja yhdessä maalasimme autokatoksen valmiiksi. Rannalle ajettiin lisää hiekkaa ja porealtaalle tein perusteellisen putsauksen. Mies piti meillä insinöörien luokkakokouksen (ei kuulema ollut oikeasti luokkakokous, mutta minusta oli hauskempaa kutsua tapaamista sillä nimellä), jota varten suursiivosin mökin tsillailukuntoon. Näimme ystäviä ristiin rastiin ja pääsimme viettämään jaliskesää koti- ja vieraspeleissä. Läkähdyttävät hellekelit saivat hankkimaan ilmenviilentimen, jotta nukkuminen oli helpompaa. Juhannuksena meillä oli ystäväpariskunta kyläilemässä.

Heinäkuu taisi olla koko vuoden paras kuukausi. Se alkoi sosiaalisesti pitäjäpäivillä ja sisälsi vaikka sun mitä mukavaa: roadtripin, jalismatseja, pakohuonepelejä, Kuopio-reissun, kesäteattereita, mökkiyön, toisen sup-laudan hankkimisen, talviturkin heittämisen, Iisalmen Ysärit ja erilaisia kahvitteluita ja näkemisiä ystävien kanssa. Heinäkuu oli kuukausi, joka voimautti. Blogiin postasin esittelyn talon valmiista kylpyhuoneesta, roadtrip-aiheesta sekä henkisestä puskurista.

Elokuukin piti vielä sisällään kaikenlaista mukavaa ohjelmaa. Oli jalispelejä, kesäteatteri-ilta Nilsiässä, vuosipäiväreissu Kajaaniin, venetsialaiset, suppailua pitkähihaisissa ja sosiaalisia menoja. Kävimme eräjormailemassa Raesärkillä, mistä jäi talteen kauniita kuvia ja muistoja. Blogiin postasin ajatuksia kesästä sekä ohjeet DIY-tarjoilualuseen. Työarki alkoi neutraaleissa fiiliksissä ja olin varma, että tulevana syksynä osaisin ottaa rennommin. Kuukauden miinusmerkkinä minulla napsahti akillesjänne niin kipeäksi, etten pystynyt liikkumaan kunnolla useampaan viikkoon.

Syyskuun alussa emme vielä tienneet, mitä tuleman pitää. Ehdin iloitsemaan ystäväni kanssa toteutuneesta dinneristä Kuopiossa, jalispelistä Lieksassa ja eräjormailusta Volokinpolulla, kunnes koko maailma pysähtyi. Armas kuoli. Suru pylläytti kaiken päälaelleen eikä minusta ollut loppukuukauden aikana yhtään mihinkään.

Lokakuussa murhe oli edelleen vahvasti valloillaan. Ruskan värit eivät tuntuneet miltään ilman Armasta. Olimme kuitenkin miehen kanssa yhtä mieltä siitä, että kotiin on saatava uusi koiranpentu, sillä elämä ilman koiraa ei ole sellaista, mitä haluaisimme viettää. Syysloman tienoilla meillä alkoikin uusi arki, kun saimme hakea perheenjäseneksemme uuden pikkuisen, Uljaksen. Päivät ja yöt täyttyivät tämän jälkeen pentuvipellyksestä. Uuden koiravauvan ansiosta minun oli pakko heräillä ylös tekemättömyyden koomastani. Se oli tarpeellista, vaikka vaatikin paljon ponnisteluita. Sain suunniteltua Blawhille uusia joulukortteja ja tehtyä pihalla rästiin jääneet syyshommat.

Marraskuussa oli oman mielialan kanssa jo hetkellisesti helpompaa, mutta huomasin olevani jo todella väsynyt kaikista syksyn käänteistä. Armaksen menetyksen lisäksi minulle kehittyi syksyn aikana omia terveysmurheita, joiden puolesta aloin olla jo todella huolissani. Alkoi tuntua, että elämässä kaikki mahdollinen vastustaa, mikä on vastustaakseen. Ättäröin jälleen Tiinuni kanssa, siinä ilmeni monenmoista vikaa aina jarruista luistonestoon, renkaan lukittautumiseen ja erilaiseen kilkkeeseen ja poksumiseen. Pentuarkea elelimme kuitekin tiiviisti ja iloksemme saimme uuden pentukaverin, Ronin, kun myös vanhempani ottivat itselleen colliepennun. Poikien temmellystä on ollut ilo seurata. Marraskuussa postailin blogiin Blawhin uusista joulukorteista. Yrityksen joulukauden pyörittäminen olikin koiranpentujen lisäksi kuukauden toinen valopilkku: printtihommissa sain onnistumisen kokemuksia ja verkkokaupan joulukiireet antoivat mieluista tekemistä. Kotiin tein suurta joulusiivousta, mutta sen eteneminen ei saanut mielialaa nousemaan, päinvastoin: siivouksen edetessä tuntui siltä, että siivosin Armasta pois karva karvalta.

Joulukuu alkoi irtiotolla, kun teimme pidennetyn viikonlopun aikana reissun Lappiin - Ylläkselle ja Leville. Olimme varanneet majoitukset jo elokuussa, mutta emmin pitkään, lähteäkö vai eikö. Lähdimme kuitenkin. Reissussa taisin elää pikakelauksella läpi kaikki mahdolliset tunteet, mutta loppujen lopuksi matka tuntui tarpeelliselta ja antoi mittasuhteita useampaan asiaan. Lapissa vain vahvistui se havainto, miten väsynyt olen kaikkeen. Kotiin palattuamme alkoivat viimeiset viikot ennen lomaa ja tuntui, että rämmin ne kontallani läpi. Rämminpä kuitenkin. Viimeisenä adventtiviikonloppuna kävimme hakemassa Kuopiosta ison kuusen, jota pystytimme lähestulkoon kaksi päivää. Se toi meille joulun. Joululoma alkoi ilman odotuksia tai to do -listoja. Pyrkimyksenä on ollut pyhittää vapaapäivät lepäilyyn ilman pakottavia tekemisiä. Joulun vietimme perinteisellä kaavalla sekä kotona että suvun kanssa. Tapaninpäivänä järjestimme meillä ex tempore tyttöjen spa-päivän. Sen jälkeen pääsimme kyläilemään ja dinnerille ystäväpariskunnan luokse. Vuoden viimeiset päivät ovat sujahtaneet nopeasti ohi kotoillessa. Olemme lämmittäneet pitkästä aikaa mökkisaunaa ja ottaneet vastaan piparkakkutalon rakennustarkastajat.

---

Päällimmäisenä vuodesta 2021 jäi mieleen toteamus, että sen aikana tapahtui paljon tosi paskoja asioita. Vuosi oli alusta loppuun kuoleman ja surun värittämä. Omien terveysmurheiden ja auto-ongelmien höystämänä en ihmettele, kun käteen tuntuu jääneen vain kyynisyyttä ja kuolemanpelkoa. Väsymystä ja tunnetta siitä, että tarvitsisin välivuoden kaiken kasaamiseksi raiteilleen. Ajatus siitä, että kymmenen päivän kuluttua pitäisi olla taas skarppina opetöissä, on aika lannistava.

Kun kuitenkin raaputan päällimmäisten tuntemusten alle, huomaan vuodessa olleen hyvääkin. Uljas toi ensinnäkin meille kaivattua valoa, eloa, iloa ja toimeliaisuutta. Intensiivisin pentuvaihe on jo mennyt ohi ja meillä vaikuttaisi olevan kasvamassa huomaavainen ja oppivainen koira. Rakas sellainen. Terveysmurheet ovat hellittäneet ainakin hetkeksi ja autokin pyörii vielä ajettavassa kunnossa. Lähipiiriltä saatu apu on ollut korvaamatonta. Omaa miestäni ja hänen tukeaan arvostan tämän vuoden jälkeen yhä enemmän.

Yllätyksekseni huomaan saaneeni vuoden aikana myös uuden ystävän, mikä ei aikuisiällä todellakaan ole mikään pikkujuttu. Sosiaaliset menot ja tekemiset antoivat tänä vuonna ylipäätään valtavasti riemua. Etenkin kesäkuukausilta jäi talteen paljon hyvää mieltä aiheuttavia muistoja.

Vaikka töihin liittyvät ahdistuksen tunteet valtasivat oloani tänäkin vuonna, osasin mielestäni suhtautua niihin nyt syksyn aikana aiempaa keveämmin. Jos voimavarat olisivat olleet kaikin puolin tasapainossa, olisi työarkikin varmasti tuntunut elinvoimaisemmalta.

Vuodelta 2022 en odota yhtään mitään. En oleta tai toivo tapahtuvaksi minkäänlaisia asioita, sillä niiden toteutumiseen ei loppujen lopuksi pysty vaikuttamaan millään tavalla. Fakta näyttää olevan se, että vuodet kuljettavat meitä mukanaan arvaamattomin kääntein. Siitä huolimatta toivotan iloa uuteen vuoteen, ehkäpä sitäkin on luvassa!

 

P.S. Edellisvuosien pallukkapostauksiin pääset vuosilukua klikkaamalla:

2020

2019

2018

2017

2016

2015

2014

2013

Joulutervehdys

 

Tulkoon maahan lumi hento,

olkoon joulu hyvä ja rento. 

Toivon sulle ihanaa joulunaikaa,

sisältäköön se hymyjä ja taikaa!

 ♥

Tonttujen pihapiiri

Aidan takaa kuuluu kulkusen kilinää. Näet hangessa pienten töppösten painaumia, jotka johtavat lumisten puiden siimekseen. Pakkastuulen tuivertamien kinosten takaa paljastuu tonttujen pihapiiri, missä havaitset punanuttujen vipeltävän ja lekottelevan ristiin rastiin. Lämmin valo tuikkii muutaman tuvan ikkunasta ja keskusaukion korkea kuusi luo arvokkaana juhlatunnelmaa. Olet saapunut meikäläisen tämän vuoden pipariprojektin äärelle, tervetuloa!

Joka vuosi pohdin, millaisen piparkakkutalon tekisin. Tänä vuonna en halunnut tehdä vain yhtä taloa, vaan luoda useammasta tuvasta koostuvan pihapiirin. Niinpä syntyi entisajan nostalgiaa henkivä miljöö, missä tontut puuhastelevat ja asustelevat pienenä kyläyhteisönä.

Mökkien ikkunoista tuikkiva valo on ihanan tunnelmallinen ja iltaisin kotona sipsutellessani voin melkeinpa kuulla, kuinka tontut kuiskuttelevat kuusenkatveessa toisilleen. Jättitarjottimen päälle rakennettu pihapiiri saakin ilahduttaa keittiön saarekkeen päällä aina Nuutinpäivään saakka.

Täällä alkaa olla jouluvalmistelut pulkassa. Jäljellä on enää lahjojen paketoimista ja viime hetken siivoiluja. Loman alku häämöttää enää muutaman työtunnin päässä!

Kuvaterveisiä Lapista

Kävimme itsenäisyyspäivän tienoilla Lapissa, kun töistä oli vapaata pidennetyn viikonlopun verran. Majoituimme sekä Ylläksellä että Levillä: kolme yötä, kolme eri hotellia. Pakkasta oli reissumme aikana Lapissa julumetusti, mittari näytti lähes kolmeakymmentä pakkasastetta joka päivä. Kylmät lukemat tekivät kelistä kuitenkin poikkeuksellisen kauniin. Voimakkaat, utumaiset pastellisävyt taivaalla olivat upeaa katseltavaa. Järjestelmäkameran unohdin kotiin, mutta onneksi puhelimenkin optiikka riitti tallentamaan kuvamuistot talteen. Tässäpä siis kuvaterveisiä Lapista!

Toivottavasti palanen Lappia tavoitti sinutkin näiden kuvien myötä!

Skandinaavisen tyylikkäät joulukortit

It's time! ♥ On aika esitellä meikäläisen täksi vuodeksi tekemät joulukortit. Mustavalkoisia, totta kai. Tänä viikonloppuna on monessa paikassa vietetty joulunavajaisia, joten miksipä ei täällä blogissakin. Viikonlopun ajan on maassa viivähtänyt ohut lumihuntu (ja ensi viikon säätiedotus lupaa kinoksia läjäpäin lisää), mikä on ollut omiaan kääntämään mieltä joulufiilikselle.

Mutta sananen korteista! Olen tehnyt omia joulukortteja vuodesta 2015 alkaen, joten tämä on siis jo seitsemäs joulukausi, kun olen sormet syyhyten odottanut lähetystä painotalosta. Jokaikinen vuosi korttien tekeminen on yhtä jännittävää, sillä prosessin alussa en todellakaan tiedä, millaisia kuoseja lopulta valmistuu.

Tänä vuonna huomasin hakevani kädellä tietyntyyppistä koukeroa, josta tulikin korttisarjaa yhdistävä tekijä. Vaikka tyyli on kaikissa sama, vaihtelee korttien herkkyysaste leikkisästä syvällisempään.

Kortteja valmistui kolme erilaista kuosia, kutakin mustalla ja valkoisella pohjavärillä:

• Tunnelmallista joulun aikaa
• Jouluiloa ja kinkkua monen monta kiloa, sekä mahtavaa uutta vuotta!
• J - olkoon joulu hyvä, lämmin ja hellä

Näistä kahta ensimmäistä on saatavilla myös punaisella pohjalla. Kaikkien korttien taustapuoli on kokonaan valkoinen.

Itse ajattelen, että tällaiset kortit ovat monikäyttöisiä. Paitsi että niitä voi paitsi lähetellä perinteisenä joulupostina, sopivat ne yhtä lailla pakettikorteiksi ja joulukodin sisustukseen. Olen vuosien aikana saanut lukuisia kuvaraportteja eri kodeista, joissa kortteja on kehystetty tai laiteltu muulla tavoin esille osaksi kodin jouluilmettä. ♥

Keräsin tähän alle vielä listauksen edellisvuosien joulukorttipostauksista, jos sinua kiinnostaa kurkata aikaisempien vuosien tuotoksia:

2020

2019

2018

2017

2016

2015

+ bonuksena postaus Joulun suunnitelmat -vihkosesta, joka on ihana. Ja tilattavissa edelleen. KLIK.

Nyt meillä on ohjelmassa keitellä päiväkahvit ja kuunnella samalla ritisevää takkatulta. Illemmalla leivon kasan karjalanpiirakoita. Joulu on täällä.

Uljas is in da house

Nyt sitä on. Nimittäin sitä töppöjalkojen vipellystä, jota toivoin pari postausta taaksepäin. Meillä on eletty lähes kuukausi vauva-arkea uuden perheenjäsenemme kanssa. Saanko siis esitellä: tässä on Uljas. ♥

Uljas muutti meille Kokemäeltä ja sen jälkeen ei tässä talossa ole ollut tekemisestä puutetta. Päivärutiineihin ovat tulleet tiheät ulkoiluvälit, uusien taitojen harjoittelut, elämän ilmiöiden ihmettelyt ja pennulle luontaisesta näykkimisestä poisopettelut. Uljas on rohkea ja omapäinen pentu; otti talonkin heti arastelematta haltuun. Ruokahalu tällä pikkujätkällä on valtava ja juoksunopeus ällistyttävä. Intensiivisten touhuhetkien jälkeen uni kuitenkin maittaa herkästi ja erilaiset nurkat ovat mitä parhaimpia nokostelupaikkoja.

Uljas käy arkipäivisin mummolassa päivähoidossa. Siellä seuraa on riittänyt vanhempieni Timi-colliesta. Alkuun jännitti, miten pojilla lähtee tutustuminen liikenteeseen, mutta hyvinhän se on sujunut. Timi malttaa seurata pentua rauhallisesti ja Uljas puolestaan ei ole erityisen ätäkkä riekkumaan isomman koiran kimpussa. Yhteiset juoksuleikit ovat jo löytyneet ja keppitaistelut taitavat olla parasta bestiä.

Koiranpentujen kasvuvauhti on huimaa ja meillekin on käynyt niin, että vauvasta on jo kehittynyt taapero. Seuraavat kuvat on otettu eilen ja ainakin oma silmäni huomaa eron postauksen ensimmäisiin kuviin verrattuna. Aurinkoa täällä ei ole näkynyt moneen viikkoon, joten näissä jälkimmäisissä kuvissa Uljaksen turkki näyttää keinovalon vuoksi oranssisemmalta kuin mitä se oikeasti on.

Pentujen hammaskaiherrusta on huvittavaa seurata: omien lelujen sijaan mikä tahansa muu järsittävä on mieluisampaa. Tällä hetkellä Uljaksen lemppareita ovat iskän kumisaappaat, äiskän matot ja karvataljat, lenkkareiden pohjalliset sekä sukat. Vielä pikkuinen ei ole älynnyt huonekalujen järsimismahdollisuutta, ja toivon kovasti, ettei niin välttämättä tapahtuisikaan.

Kasvamisen myötä Uljaksen korvat ovat alkaneet nousta colliemaisempaan asentoon, kroppa on lähtenyt jytäköitymään ja raajat venymään. Tämän ansiosta pentu on oppinut pungertamaan jo itse sohvalle ja yritys sänkyynkin on kova. :') Oma tahto tulee esille kimakkana haukuntana ja vakuuttavana murinana. Luonteesta on tullut selväksi, ettei Uljas ole herkkä luovuttamaan, vaan sinnikkyyttä löytyy.

Vaikka välillä joudumme taistelemaan siitä, ettei ihmisten käsiä ja naamoja näykitä, on Uljaksella ilmiselvä läheisyydenkaipuu. Pikkuiselle on jo kehittynyt tapa kiivetä syliin ja usein lepopaikka löytyy mahdollisimman läheltä ihmistä. Korvien silittäminen on mannaa, samoin kuin päänsivuun pusujen saaminen.

Sellainen Uljas meillä. Saas nähdä, millaisia hetkiä ja inside-juttuja tämän veitikan kanssa vielä kehittyykään. Se on varmaa, ettei tästä talosta nyt hetkeen tekemistä puutu!