27.9.2014

Toissa vuonna

Kaksi vuotta sitten elimme jänniä aikoja. Meillä oli silloin täsmälleen tänä päivänä talonrakennuksen aloituskokous. Sitä ennen olimme jo aloittaneet maatyöt - raivanneet ensin tonttia, kaivaneet uomaa putkituksille, kuorineet maata pihatien ja talon alta, kiroilleet väärässä paikassa olevaa sähköpylvästä ja hoitaneet tuhatkunta muuta asiaa. Rakennusaika oli omassa elämässä intensiivinen jakso, jonka lopputulos - omakotitalo - antoi yhteiselle elämälle aivan uudenlaiset puitteet. Viime syksynä raksa-aika oli ehkä vielä liian tuoreena mielessä, kun en tuntenut innostusta entisten rakennusbloggaajien perinteiseen "Vuosi sitten" -postaukseen. Korjattakoon tämä muotoseikka nyt, ja palataan hetkeksi kahden vuoden takaisiin tunnelmiin.

Aloituskokouksen jälkeen hahmottui talon koko, kun laitoimme paikoilleen sokkelin alle ja ulkopuolelle tulevat routaeristeet. Samaan aikaan valmistuivat muun muassa pihan salaojaputkitukset, paineviemärin pumppaamon asennus ja tarvitut maankorotukset. Sokkeli sai korkeutensa lokakuun alussa. Maatöiden ohessa keräsin ja polttelin tontilta risukasoja. Varoituksista ja suoranaisista kielloistakin huolimatta annoin kasojen roihuta kunnolla - niin maaseudun tytöt tekevät.


Kaksi vuotta sitten syyslomani oli hyvin raksaorientoitunut: heräsin aamulla raksalle sokkelin sisäpuolisia routaeristeitä kyhäämään ja palasin kotiin vasta kun hämärä yltyi liian tummaksi. Miehellä ei yhtä pitkää lomaa ollut, mutta hän hoiti oman osansa raksailusta intensiivisellä asioiden hoitamisella ja niiden tiimoilta puhelin kädessä eläen. Avukseni hän tuli aina kun päivätöiltään ehti. Eväiksi muistan pakanneeni kaapista löytyneitä näkkäreitä ja nahistunutta salaattia - kaupassa ei yksinkertaisesti aina ehtinyt tai jaksanut käydä. Kaiken lisäksi väänsin tai tulehdutin vasemman käteni niin kipeäksi, etten kyennyt tekemään sillä sitten yhtään mitään. Ehkä olisi kannattanut puntaroida, oliko taloa ympäröivien sadevesiputkitusten kaivaminen lapiolla jo tärytettyyn sepeliin sittenkään naisihmisen hommaa... No, syysloman lopun vietimme Tukholmassa, ja sinä aikana apujoukot hoitivat sokkelin sisätäytön valmiiksi. 

Sisätäytön jälkeen meidän hommamme eivät suinkaan loppuneet, mutta huomattavasti ne kuitenkin vähenivät. Tavaraa alkoi saapua tontille ja pian huomasimmekin ihastelevamme valmista talonrunkoa. Seinät, katto ja ikkunat asettuivat paikalleen nopeasti ja syksyn ainoat sateettomat päivät sattuivat juuri talonpystytysvaiheeseen. Mikä onni, ettei mikään kastunut! 
 
 
Lattiavalun jälkeen rakennus seisoi kuivumassa lähes kuukauden ajan. Meidän tehtävämme oli huolehtia kosteustasapainosta ja oikeasta lämmöstä. Lämpöpuhallin tohottelikin talolla yötäpäivää, myös joulunseudun kovat pakkaset. 
 

Vuodenvaihteen jälkeen valmistuivat takka, sisäseinien levytykset ja sähkövedot. Tammikuun lopussa pohdimme jo kattopaneelien asettumista ja ihmettelimme seinäntasoituksia. Helmi- ja maaliskuussa sisällä tuli tohinalla valmista, kun lattia- ja seinäpinnat valmistuivat ja kiintokalusteet löysivät paikoilleen.

 

Oikeastaan maaliskuun puolivälissä alkoi olla jo kaikin puolin valmista. Silloin kärvistelimme verkkaisen listoittajan tahdissa ja jännitimme lopputarkastuksissa. Ennen muuttoa oli meidän osaltamme tiukka pariviikkoinen, kun siivosimme raksaa sisältä ja ulkoa muuttokuntoon. Apua emme halunneet pyytää (sukulaisia olimme kuormittaneet maatyövaiheissa jo ihan tarpeeksi), vaan touhusimme talolla itse aina yömyöhään saakka. Muistan olleeni muuton seuduilla oikeasti tosi väsynyt, sillä halusin siivota kaiken perusteellisesti, käydä sisäpinnat pesuveden kanssa läpi useampaan kertaan. Itse tekemällä varmistui siitä, että joka kohta todellakin tuli puunattua ja että muuttokamppeet sai kantaa täysin puhtoiseen kotiin. Muuton jälkeen oli vielä siivottava väliaikaisasunto luovutuskuntoon, ja siinä meinasi jo motivaatio loppua.

Ensimmäinen yönseutu omassa talossa oli epätodellisen tuntuinen, jopa jännittäväkin. Valvojamme kävi illalla kahvilla, ja tullessaan hän soitti ensimmäisen kerran ovikelloa, odottaen terassilla tarttumatta itse ovenkahvaan. Se teko oli pieni, mutta sitäkin herättelevämpi: talo ei todellakaan ollut enää rakennusmiesten läpikulkupaikka, vaan todellakin meidän kotimme, johon ei muilla enää ollut avaimia. Ensimmäisinä asumisviikkoina meillä oli kova into saada kaikki paikat kuntoon, ja puuhastelimmekin innokkaina milloin verhotankojen asennuksen ja milloin vaikkapa saunakivien pesun kanssa.



Rakennusaika jäi mieleen positiivisena kokemuksena, ja varsinaisia epätoivon hetkiä on jäänyt mieleen vain yksi. Muistan elävästi, kun yhtenä syyskuisena iltana meidän hommanamme oli linjapukkien pystyttäminen. Kaupunginmiehet olivat tulossa seuraavana päivänä merkitsemään talon kulmapisteitä, ja niitä varten pukkien piti olla valmiita. Ilta nakkasi kuitenkin niskaamme järkyttävän sateen, ja voitte kuvitella, millaiseksi vellimömmöksi maa meni. Yritäpä siinä kylmässä vesisuihkussa, polviin asti ulottuvassa mudassa sahata, linjata ja naulata puuhökötyksiä paikoilleen. Sinä iltana tein varmasti henkilökohtaisen kiroiluennätykseni enkä muista olisimmeko koskaan olleet yhtä rättiväsyneitä kuin silloin. Jotain saimme kuitenkin aikaiseksi, sillä miehet olivar merkanneet kulmapisteet niinkuin pitikin.

Muuton jälkeen on meillä toki ollut koko ajan jonkin (piha)kohteen laittoa listalla, mutta enää ei ole ollut aikataulupainetta niskassa. Muuttovalmis omakotitalo oli meille ainoa ja oikea rakennusvaihtoehto, sillä siinäkin riitti ihan tarpeeksi vastuuta ja hommaa itselle. Usein talonsa rakennuttaneilta kysytään, tekisikö jälkeenpäin mitään toisin. Me emme tekisi. Olemme olleet kotiimme erittäin tyytyväisiä, ja parin vuoden takaisilla resursseilla ja puitteilla päätyisimme edelleen varmasti hyvin samantyylisiin ratkaisuihin. Miksikäs emme, sillä ihana koti meillä onkin.

Tästä postauksesta piti tulla tiivis raksakatsaus, mutta näköjään tällaista projektia ei ihan muutamaan sanaan tai kuvaan voi niputtaa. Deko 133 -blogihan lähti liikkeelle täysin puhtaana raksablogina, ja alkuvaiheen päivitykset löytyvät edelleen vuosien 2012 ja 2013 postauksista. Niihin voi klikata oikeasta sivupalkista.

Millaisia raksamuistoja teillä muilla rakennuttajilla on?

Se muisteloista. Nyt täytyy hypätä tähän hetkeen, sillä tämän lauantain jatko on hyvin sosiaalinen. Tiedossa on kyläilyä jopa kolmen eri katon alla, joten nyt täytyy lähteä suoristamaan tukkaa. Tsau! 



Deko 133 -blogia voit seurata myös täällä:
 FACEBOOK  |  INSTAGRAM  |  BLOGLOVIN  |  INDIEDAYS
 
 

12 kommenttia:

  1. Ihan samalta kuulostaa kun meillä! Tosin tilannetta kiristi se, että mies teki LVI-työt itse ja sähkötyöt otettiin myös muualta. Myös saunan teko ja kuivien tilojen laatoitukset tehtiin itse. Aikataulutus ontui, hommat eivät edenneet niinkuin piti...kaiken maailman ärsytystä oli hommassa mukana :) nyt lähinnä naurattaa, silloin ei. Apua ei mekään paljon pyydetty vaan selvittiin lähinnä itse ja muistan myös tuon siivousvaiheen mikä piti ehdottomasti tehdä itse! Nyt jälkeenpäin ajateltuna ja talossa 10 kk asuneena tekisin joitain asioita toisin, myöskään kaikkeen työjälkeen en pilkunviilaajana ole täysin tyytyväinen. Mutta, ehkä joskus jonain päivänä vielä rakennutetaan/ rakennetaan, joten asiat tulee tehtyä sitten paremmin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minusta tuntuu, että itselle raskainta oli olla ummikkona kaikessa: kaikki asiat tulivat uutena, joten opeteltavaa rakennusasioista rysähti niskaan oikein kunnolla. Nohevia olette kyllä te olleet, kun olette pystyneet hoitamaan noin monia juttuja itse! :) Luulen, että niin teillä kuin meilläkin on seuraava projekti jo helpompi, kun tietää mitä odottaa... ;) Katsotaan, miten kauan jaksaa odottaa sitä seuraavaa!!

      Poista
  2. Tosi mielenkiintoinen postaus! Meillä muuttoon vielä yli 2 kuukautta, mutta osa tuosta tekstistä oli suoraan niinkuin mun kynästä :)
    Me tehdään oikeastaan kaikki itse alusta loppuun asti, mihin vain koneita voidaan vuokrata jne. Tietenkin esim maatöiden tekeminen jätettiin ammattilaisten käsiin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi vitsi, teillä on siis edessä muutto sopivasti ennen joulua! <3 Nostan kyllä hattua kun teette itse! Meillä oli niinpäin, että maatyöt oli enemmän omalla kontolla (miehen veljen koneet oli meillä hommissa) ja rakentamisen hoitivat ammattilaiset. :)

      Poista
  3. Muistoja herätti tämä postaus täälläkin :-) Meille tuli muuttovalmis talo Design-talolta, eikä meistä olisi itsestä
    ollutkaan tekijöiksi. Mutta yllättävän paljon siinä tosiaan oli puuhaa itselle siltikin, eikä vain marssittu avaimet kädessä uuteen tupaan! Mutta kaikenkaikkiaan positiivinen kokemus, kaikki sujui aikataulussa, ja budjetissakin pysyttiin eikä ikäviä ylläreitä tullut :-) Joitain pintamateriaaleja voisin nyt valita toisin, mutta muuten oltu ihan tyytyväisiä :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta tosiaan, avaimet käteen -valinta ei todellakaan vapauta vastuista ja itselle jäävistä puuhista. Hurja edes ajatellakaan, miten rättiväsyneitä oltaisiin oltu jos oltaisiin tehty kaikki itse! Tosin, eipä me oltaisi tätä enempää osattu itse tehdäkään. ;) Me otettiin alusta lähtien positiivinen asenne talotoimittajan kanssa: tiedettiin, että jotain haastetta tai sönklättävää varmasti tulee, koska ihmisethän näitä hommia tekee. Ajateltiin, että tärkeintä on se, miten toimittaja hoitaa hommat ja suhtautuu mahdollisiin huomautuksiin. Hyvin hoiti ja suhtautui, joten tyytyväisiä voidaan ehdottomasti olla. :)

      Poista
  4. Mulla on niin kova rakennus kuume päällä että.. Harmi vaan, että ei ole ainakaan vielä mahdollista (rahan takia) rakentaan täällä pääkaupunkiseudulla. Tontit ovat tosi pieniä ja maksavat maltaita.
    Mukavaa sunnuntaita.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi Sanna, tuosta kuumeesta et niin vain parannukaan! ;) Miehellä oli jo yli vuoden raksakuume ennen kuin se iski minuun, enkä oikein meinannu tajuta, että mitä se oikein kuumeilee. Sitten kun sama oire iski minuun, tajusin täsmälleen. Olen kyllä ihmeissäni seurannut pääkaupunkiseudun hintoja ja tonttitarjontaa - ne ovat aivan käsittämättömissä sfääreissä! Pidän peukkuja, että teitä onnistaisi kohtuuhintaisen unelmatontin kanssa! <3

      Poista
  5. Päädyin blogisi lukijaksi sen SS-jutun jälkeen :) Meillä näkyy olevan melkolailla samanlainen värimaailma. Tosin meillä on vähemmän valkoista, se on korvattu hiekan(?) värillä. Muuten on mustaa ja tummanharmaata. Sisustusmateriaaleissa käytän hillitysti värejä. Samaan aikaan on osunut raksa-aikakin. Me tehtiin kanssa lähes kaikki mitä vaan pysty itse. Itse suunniteltiin pohjaratkasut, mies piirsi ne ja valvoi rakennusta, talopuut sahasi sahuri, mies ja appi. Itse raksalla oli miehen kummisetä, appi ja mies ensin töiden jälkeen ja sitten jäi lopulta vapaalle töistä, että pääsi rakentamaan myös päivällä. Melkoista hommaa se oli 9kk:n ajan, mutta ei kaduta. Itse pyrin olemaan mukana niin paljon kun pystyin, mutta raskaus toi pieniä rajoitteita ja piti hoitaa kotia, kun siellä viipotti esikoinen. Miehen veli oli paljon mukana, teki meille iv-hommelit, joitakin töitä emme edes kilpailuttaneet, koska otimme putkifirman, jossa tuttumme oli töissä, samoin sähkötöissä luotimme paikalliseen firmaan, joka sekin oli tuttu. Annoin talon valmistumiselle aikarajaksi, että pitää päästä muuttamaan ennen kun toinen lapsi syntyy ja se piti. Viimeksi tänä aamuna ihailin taloamme ja piti ihan ulkonakin katsoa, että siinä se nyt on, ihan oma kotimme <3 Pihan tekemistä meilläkin vielä riittää (loppuuko se koskaan?), yläpihalla on jo nurmella, mutta alapiha on heinikkoa. Alapihan teko jää sitten tulevaisuuteen. Mekin asumme maalla, niin tilaa ja pihaa riittää, mitä myllätä :D Meillä on pihasaunan teko menossa takapihalla, joten sen ympärys on yhtä sekasortoa. Toivottavasti päästäis jouluksi pihasaunaan! Senkin teemme itse. Sisustuksen olen hommannut jo lähes kokonaan sinne kesällä, mutta vielä pitää odottaa, että pääsee asettelemaan tavarat paikoilleen :D

    Meillä mies on jo vihjaillut, että pitäskö ostaa rantatontti, rakennettas rannalle joskus. Vastaan en ole pistänyt, mutta itse en kaipaa uutta taloa, nyt on hyvä olla. Mitään en muuttaisi kodista! Muuta kun sisustus vaihtuu ajoittain ;)

    p.s ihana talo teillä. Ihan intopinkeenä odotan jo joulua ja kävin tsekkaamassa blogistasi joulun. Voi kun tulis pian se joulu, pääsisi laittamaan uusia juttuja :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasi, Niina! :) Voi hurja, olette kyllä osaavia kun noin paljon olette tehneet itse! Hatunnosto! Ja kyllä tämän kokoluokan projekteista pitääkin vähän pörhistellä. ;) Piha näkyy oikeasti olevan loputon työmaa, välillä pitää kalauttaa itseään ja antaa vain olla. Koko ajan ei tarvitse puuhata mitään, ja sekös onkin ihanaa! Pihasauna kuulostaa mahtavalta. Sellainen kelpaisi varmasti meidänkin tiluksille, mutta sulatellaan kuitenkin hetki tänä kesänä valmistunutta patiota (jota en ole vielä blogissa esitellytkään). :D

      Meillä on ollut seuraava raksa mielessä jo kun edellinen oli vielä käynnissä. :D Ja juurikin rantatontti haaveissa. Mutta katsellaan paineitta, veikkaan että elämä osaa yllättää oikeassa kohdassa! ;)

      Joulu on jollakin tapaa sisustajan vuoden kohokohta - ilmeen voi muuttaa hetkeksi joka tilaan, ja vähän voi irroitellakin. Itse vielä mietin, millä linjalla tänä jouluna mennään. Hurjaa, että punainen ja vihreä ovat olleet itselle ne ainoat oikeat jouluvärit, mutta niitä en tällä hetkellä kotimme joulusisustukseen osaa ajatella ollenkaan! :D

      Poista
  6. Olipa tosi kivasti kirjoitettu! Oikein itsekin innostuin muistelemaan, mutta en ehkä vielä postaukseksi asti, pitää vuosi kulua, että saa vähän välimatkaa muisteluihin :D Tuo itse siivoaminen on kyllä yllättävän tärkeä juttu. Minä olin meidän muuton kohdalla viimeisilläni raskaana, joten ihanat äiti, sisko ja veli perheineen olivat suuren suurena apuna. Ja vaikka tiedän heidän olevan samanlaisia siisteys"natseja" kun itsekin olen (äidiltä tuo taito on opittukin), niin silti vähän harmittaa, kun en itse puunannut ja jynssännyt. Hölmö ihmismieli :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Liisa! :) On se jännä, miten meille naisille siivous on niin merkityksellistä.. Ehkä se liittyy vain niin vahvasti kodikkuuteen ja oman kodin tunnelman luomiseen. Pesänrakennusvietti - sitä ei vaan voi sammuttaa, eikä aina sitä imuriakaan... ;)

      Poista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...