74 x kesä

Tämä kesä oli mainio. Se oli sopiva kokonaisuus reissuja ja kotipuuhia. Sellaisia tekemisiä, olemisia ja sanomisia, joita mielellään muistelee syyspimeällä. Siksipä ajattelin koota random-kuvista pari kollaasia, joihin voin palata kun kesälämpö haalenee iholta. Näiden lisäksi kirjaan ylös kesän mieluisimmat menot ja mukavimmat tekemiset.

NÄISTÄ MUISTELEN KESÄÄ 2020:

Erkkamiitti Jyväskylän Sohwissa saatiin järjestymään, vaikka koronan takia näytti aluksi siltä, ettei yhteistapaaminen onnistu ensimmäistä kertaa kymmeneen vuoteen. Jokin taika siinä on, että vanhojen opiskelukavereiden kanssa lukuvuoden nollaaminen onnistuu poikkeuksetta.

Vierailu hyvän ystävän luona ja samalla suloiseen collietyttöön tutustuminen.

Lähipiirin kesäsynttärit. Näitä sattui kesäkuulle useammat.

Juhannussauna mökillä ja voimakkaasti tuoksuvat juhannusruusut.

SUP-lautailut omasta rannasta. Armas yllätti meidät ja hyppäsi omatoimisesti laudan kyytiin. Sen pidemmälle ei kuitenkaan tänä kesänä ehditty treenejä jatkamaan, joten palataan asiaan ensi vuonna.

Yhdet jos useammat piirakkatalkoot. Karjalanpiirakoista on muodostunut meikäläisen peruselintarvike. Voi nam!

Kesän pihaprojektien eteneminen. Roskakatos, nurmi ja terassit. Loppukesästä ehdittiin askelmerkittää hommia vielä syksyllekin.

Tyttöjen kesäilta meillä myrskyäksöneineen. Herkuteltiin, suppailtiin ja poreiltiin pitkän kaavan mukaan. Yhtäkkiä nousi järkyttävä myrsky, joka katkoi puita, lennätti veneen nurin ja jätti meidät mottiin tänne tienperukoille. Sen suurempia vahinkoja ei onneksi tullut, mutta moottorisahojen pärinä pitkin kyliä oli mieleenpainuvaa.

Roadtrip Turkuun ja Tampereelle. Turusta käsin kävimme kiertämässä saariston rengastien, fiilisteltimme Aurajoen varrella, tutustuimme Luostarinmäen museoalueeseen ja söimme himputin hyvin.

Tampereella herkuttelimme tietenkin Pyynikin munkkikahveilla, kävimme katsomassa The Gentlemen -leffan, kolusimme kaupunkia ja tutustuimme muun muassa Finlaysonin alueen Tallipihaan (suklaapuoti oli best). Tampereella sain suostuteltua miehen kokeilemaan pakohuonepeliä ensimmäisen kerran, itsehän olin pelannut aikaisemmin vain tyttöporukalla. Hurahdus olikin paripelaamiseen sen verran vahva, että kävimme pelaamassa lähtöpäivänä vielä toisenkin pelin.

Kotipäivinä aamukahvit petissä olivat ihania. Niihin sai helposti kulumaan parikin tuntia.

Oman rannan maisemat ja auringonlaskut ovat olleet huikeita tänäkin vuonna. En käsitä, miten taivas voi olla välillä niin pinkki, kuin se on ollut.

Terassikahvit aurinkovarjon alla. Tämä on petikahvien lisäksi toinen hyvä tapa kahvitella. Söin useampana lomapäivänä vähintään yhden aterian ulkona ja näitä hetkiä vaalin erityisesti. Järven kimallusta voisi syventyä katsomaan ikuisuudeksi.

Päiväreissu Joensuuhun. Miestä vaivasi autokuume, joten kävimme kesän aikana koeajelemassa muutamia nelipyöräisiä yksilöitä. Joensuussa oli yksi ehdokas. Yhdistimme samalle reissulle puutarhamyymäläkierroksen, kaupungilla haahuilun ja piipahduksen Kolille.

Huuhkajankierros. Rautavaarahan on tunnettu luonnostaan, mutta me emme varsinaisia eräjormia ole. Tiilikkajärven kansallispuiston polkuja on kyllä tullut tarvottua, mutta kivenheiton päässä sijaitseva Huuhkajankierros meillä molemmilla oli käymättä. Niinpä pakattiin kahvit ja eväät mukaan ja käytiin kipittelemässä kuuden kilometrin lenkki erään päivän iltapuhteina. Kaikista innokkain taapertaja taisi olla Armas, joka oli matkalla ihan transsissa muiden koirien hajuista.

Päiväreissu Kajaaniin. Tämä reissu rakennettiin pakohuonepelin ympärille. Pelaamista, hyvää ruokaa sekä tietenkin vähän autokauppojen tutkiskelua.

Roadtrip Turkuun vol. 2. Tämä vähän huvittaa, mutta me teimme kuukauden sisällä toisen reissun Turkuun. :D Pääsyy oli käydä viimein hakemassa miehelle tarkkaan haarukoitu ajopeli. Ristimme sen Kertuksi, tuttavallisemmin Kerttuliksi. Samalle reissulle yhdistimme vierailut Uuteenkaupunkiin ja Mathildedaliin. Uudestakaupungista jäi erityisesti mieleen museo nimeltä Bonk. Mathildedalissa Kyläravintola Terho oli huikean tunnelmallinen paikka ja söimme siellä kesän ensimmäiset ja viimeiset lankkupitsat. Kiertelimme ruukkialueen läpi puoteineen ja katsoimme suven ainoaksi jääneen kesäteatteriesityksen.

Turusta ajoimme kotiin yhden pysähdyksen taktiikalla ja omassa pihassamme olimme aamuyön pikkutunneilla. Reissumme aikana täällä oli riehunut jälleen myrsky, minkä vuoksi sähköt olivat poikki reilun vuorokauden. Virrat palasivat muutama minuutti ennen kotiutumistamme, joten käytännössä katkosta ei ollut meille vaivaa. Pakastimen ja jääkaapin kamppeet saimme tosin kantaa suorilla roskikseen, mutta onneksi laitteet olivat melko tyhjinä muutenkin.

Viikonloppureissu Ouluun. Meillä oli elokuussa kymmenvuotispäivä, joten kehittelin meille teemareissun yllärinä miehelle. Pakohuonepelejä mukaillen tein hänelle etukäteen tehtävän ratkaistavaksi. Mies sai ensin salaperäisen käärön, jossa kerrottiin edessä olevasta arvoituksesta. Käärössä kerrottiin, että edessä on seikkailu, mutta siitä paljastettiin vain lähtöaika ja -paikka. Miehen tehtävänä oli selvittää, minne matkustamme, missä yövymme ja mitä meillä on ohjelmassa. Pitkin viikkoa hän löysi johtolankoja, jotka rakensivat kokonaiskuvaa valmiimmaksi. Lähtöpaikka oli perjantaina meidän Iisalmen asuntomme parkkipaikalta. Ennen starttia oli kohtalonhetki, kun miehen piti vastata oikein ratkaiseviin kysymyksiin. Hän selvitti arvoituksen kunnialla läpi. Matkakohteena oli siis Oulu, missä kävimme tietenkin pelaamassa yhden pakohuonepelin, hipsuttelimme kaupungilla ja pyörähdimme Nallikarissa.

Aikakoneen keikka. Elokuulle sattui vielä paikallisen pubin järjestämä iltameno, kun Aikakone kävi täällä keikalla. Kun omilla kylillä tapahtuu, niin tottahan toki paikalle on mentävä!

Tyttöjen ruokatreffit. Saimme järjestymään iltapäivän naisporukalla ja kävimme yhdessä syömässä pitkän kaavan mukaan. Jutut olivat yhtään vähättelemättä mahtavia.

Sellainen kesä meillä. Loma oli monipuolisempi kuin uskalsin toivoa, joten nämä muistot voin tallettaa lokeroon kiitollisin mielin. Jos jotain spesiaalia pitäisi nostaa ylitse muiden, niin se olisi ehdottomasti tuo pakopelihurahdus. Ihan huippua, että löysimme jotain näin innostavaa, yhteistä tekemistä! Hihkumiseen vaikuttanee auttamatta se, että olemme tähän saakka päässeet läpi kaikki neljä pelaamaamme huonetta - ensimmäistä failia odotellessa. :')

Vaikka vielä ei tunnu syksyltä, saa syys nyt minun puolestani tulla.

Haleja!

P.S. Saatoit havaita kuvista, että tein tänä kesänä oman hampurilaisensyöntiennätykseni!

Lue myös:

Se tunne kun...

Syysvaloja

Uutta näkökentässä

Tilannekatsaus pihalle

Hoplaa! Nyt on luvassa lähes kilometrin mittainen postaus, sillä en pystynyt rajaamaan kuvasaldoa kymmeneen (jota tavallisesti pidän omana maksimimääränäni). Aion pyöräytellä teitä meidän pihalla, joka on hieman muuttunut sitten viime näkemän. Ennen kuin pläräät pidemmälle, käypäs kurkkaamassa vielä tämä postaus, joka valottaa taustatilannetta toukokuulta.

Tuon postauksen olennaisin lause oli tämä: Tälle kesälle riittää kaksi kärkitavoitetta: se että ruoho vihertää ja että saamme terassialueet viimeisteltyä. Onnistuimmeko tavoitteissa? Kyllä! Ruoho todellakin vihertää ja terassialueet on viimeistelty (suht) lopulliseen muotoonsa. Kierrokselle siis!

Tilasimme keväällä nipun puutavaraa: 850 metriä terassilautaa ja 150 metriä runkopuuta. Nuo metrit nikkaroimme kesän aikana viimeistä kalikkaa myöten - jäljelle jäi vain muutama parinkymmenen sentin terassilautapätkä.

Puutavarasta teimme ensin terassilaajennuksen etupihan puolelle niin, että yhdistimme kodinhoitohuoneen portaat pääoven terassiin. Sitten laajensimme takaterassia L:n muotoisella levikkeellä ja yhdistimme etu- ja takaterassin keskenään kulkusillalla. Tämän lisäksi nikkaroimme istutuslaatikot kiertämään takaterassia sekä portaita sinne sun tänne.

Harrastin kesällä näiden kanssa aika paljon salarakentamista: nikkaroin aina, kun mies oli poissa kotoa. Se oli valtavan mukavaa! Yhdessä aloittelimme kumpaisenkin terassilaajennuksen runkohommat, mutta jatkoin itsekseni suurimmat osat loppuun. Puhuttakoon terdehommista kuitenkin monikossa, yhteinen missiohan meillä koko ajan oli. :)

Tänä kesänä rakennetut terassialueet ovat vielä ruskeita, sillä niitä ei pysty vielä valttaamaan harmaiksi. Vasta ensi kesänä sitten, kunhan kuivumista on tapahtunut tarpeeksi. Siihen asti täytyy katsella eriparista värimaailmaa, mutta eipä tuo tässä vaiheessa kummemmin haittaa. Kuvissa ruskea lauta toimii huomiovärinä: sen avulla näistä kuvista on helppo hahmottaa, mitkä alueet on tehty tänä kesänä.

Taloraksan jämämateriaaleista kaivelin viimeisiä käyttökelpoisia lankkupätkiä ja rakensin niistä alapihalle johtavat portaat. Askelmien lisäksi löysin juuri sopivan määrän ponttaamatonta ulkovuorauslautaa pitkulaista istutuspenkkiä varten. En olisi uskonut että tämä päivä koittaa näin aikaisin, mutta jämäkasat on nyt käytetty aikalailla kokonaan!

Vaikka istutuksia ei ollut tarkoitus vielä tänä kesänä hankkia, venytin budjettia takaterassin reunoille. Hankin sinne istutuslaatikoihin rungollisia pikkusyreenejä ja hopeatoppoja, sekä sinikatajia sepelialueen istutusalueelle. Talvella on tarkoitus kolailla lumia hopeatoppojen yli, joten järvimaiseman puolelle ei korkeampia kasveja olisi käytännön syiden vuoksi kannattanut hankkia.

Nurmen vihertymisestä olen ollut järjettömän iloinen. Kun kylvimme sen toukokuun loppupuolella, ei sateita näkynyt sen jälkeen yli kuukauteen! Pelkäsimme, että paahtava kesäkuu pilasi koko projektin, mutta vielä mitä. Loppukesän normaalit kesäsäät herättivät ruohikon eloon. Ensiaputoimia kylläkin tein: kylvin heinäkuussa jemmaan jääneitä siemeniä ja ripottelin lähes kaikkialle ohuen hunnun säkkimultaa. Tämän lisäksi lannoitin ja jyräsin alueet vielä perusteellisesti.  Niin ihanaa ja palkitsevaa, että nurmi näyttää nyt tältä! Koko tontti on muuttunut valmiimmaksi ja raksapiha oikeaksi pihaksi.

Paitsi että vihreä ruohikko on ilo silmälle, on se myös käytännön onni. Monen vuoden jälkeen on ollut huikeaa päästä heittelemään palloa ja juoksuttamaan Armasta omalla nurmella.

Punnitsen vielä, tilaanko yhden suursäkin mustaa katetta syksyksi. Jos tilaan, sillä olisi tarkoituksena rajailla metsäalueita nurmesta. Muutama isompikin katealue on vielä tulossa, mutta niiden täyttämiseen pitää säästellä euroja vielä ensi kesään. :)

Viimeisistä kuvista hahmottaa, millainen etupihan terassilaajennus on. Tähän meillä jäi vielä kalusteet hankkimatta (tai tekemättä), kun en ole vielä ihan varma, millaiset olisivat kaikista osuvimmat. Jotain simppeliä, mutta kovaako vai pehmeää? Jää vielä maisteltavaksi - käyttötarpeet etupihan puolella ovat erilaiset kuin takaterassilla. Vaikka haluan pitää etupihan mahdollisimman eleettömänä, jonkinlainen istutusalue on tällekin puolelle vielä joskus muotoutumassa.

Kiitos, kun viivähdit mukana kierroksella! Toivottavasti postauksesta välittyi ilo ja tyytyväisyys omista aikaansaannoksista, sekä kiitollisuus pihan nykytilasta. Itse koen, että nyt alkavat nautinnollisimmat ajat ulkotilusten kanssa, kun päälinjat ovat valmiit ja jatkossa saa keskittyä viimeistelyviilauksiin.

Hyvää mieltä elokuun viimeiseen viikonloppuun!

 

Lue myös:

Takapihan kuorikateprojekti

Kesäpiha

Uusi aika

Voisiko joku painaa nyt pausea?

August is like the Sunday of summer. Jep. Kroppa on vielä lomalla, mutta ajatukset poukkoilevat välillä jo nurkan takana odottavaan työarkeen. Olotila on itselläni melkoisen hyvin levännyt ja palautunut - tähän tunteeseen tekisi mieli pysähtyä vähän pidemmäksikin aikaa. Missä siis on se pause-nappula, jota voisi painaa?

Vuosi toisensa perään yritän uskotella itselleni, että elokuu on tasavertainen kesäkuukausi siinä missä kesä- ja heinäkuukin. Mutta eihän se ole, jälkihöyryjä vain. Kelit kyllä saattavat suosia ihanastikin, mutta niiden hyödyntäminen jää auttamatta työpäivien jalkoihin. Kohta ei enää pompata roadtripeille ja päiväreissuille, ei hörpitä aamukahveja sängyssä peiton alla eikä rakennella terasseja aamusta iltaan. Illat ja viikonloput ovat sentään vielä omistettavissa kesävireelle, joten elokuu on todellakin suven sunnuntai: se on kesän jatkoaika, mutta tiukemmilla raameilla.

Hetkisen ajan yritän kuitenkin vielä pausettaa tätä kesää, sillä työarki pyörähtää päälle täydellä painollaan vasta viikon päästä. Sitä ennen käperryn kesän huolettomuuteen, pyristelen aikatauluja vastaan ja nautin stressittömästä olosta. Kiroan itikoita, syön aamupalan ulkona, nikkaroin jotain pientä, lämmitän päiväsaunan ja istun terassisohvalla katsomassa järven kimallusta. Keksin meille vielä jonkin minireissun, yritän ottaa kuvia rannan joutsenperheestä, pyörittelen pihalla maisemointikiviä ja opetan Armaksen SUP-laudan kyytiin.

Jos vallan huliviliksi rupean, yövyn mökillä ja luen kesän ensimmäisen kirjan. Parasta on, kun voi tehdä kaikkea, muttei siltikään ole pakko tehdä mitään. Kesäbuugi, pysy täällä vielä hetkinen!

Hymyjä!

Lue myös:

Tämän kaiken keskellä

Happy week

DIY: Valkoiseksi maalattu piano

DIY: Roskakatos

Heippistä! Postasin edellisen kerran reilu kuukausi sitten. Tässä välissä olemme hurahtaneet viettämään kesää ja kiva kuukausi onkin takana. Lomaa meillä molemmilla on vielä hetkinen jäljellä, joten en vielä sen kummemmin tee koontia puuhista. Sen sijaan esittelen roskakatoksen, joka valmistui pihatien laitaan jo heti kesäkuun alussa.

Olemme nikkaroineet loman aikana yhtä sun toista, mistä olen nauttinut vietävästi. On valtavan mukavaa, kun saa itse omalla työpanoksellaan tehtyä pihaa valmiimmaksi. Extrapaljon nautin siitä, jos nikkarointeja varten ei tarvitse hankkia uutta materiaalia, vaan tarvittavat puutavarat löytyvät raksan jämäpuista (koska budjetti).

Roskakatoksen puuvermeet löytyivät valmiina, joten niihin ei tarvinnut investoida. Jopa nurkkalautaa ja koristelistoja pötkötti pinossa täsmämäärä. Vain kattohuopa, maalit ja kiinnitystarvikkeet piti hankkia erikseen. Sekä tietysti nuo talonumerot. Laskeskelin, että itse tehtynä tälle tuli säästöä pyöreästi 500 euroa - elementteinä kasattavien valmiskatosten hinnat näyttävät puuosien osalta pyörivän puolen tonnin kieppeillä. Huh.

Roskakatoksen mitat hahmottelin pelkästään omassa päässäni - jäteasian koko antoi mitoitukselle tietysti minimiraamit. Leveyttä katoksella on kaksi metriä ja syvyyttä 1,2. Takanurkkien tolpat ovat korkeudeltaan 150 cm ja etunurkkien taas 170 cm. Niiden päälle lisäkorkoa tulee vielä kymmenisen senttiä kattorakenteista.

Kattohuopa on maalattu pariin kertaan kattohuopamaalilla, joka on sävytetty samansävyiseksi talon ja mökin peltiosien kanssa. Myös talonumerot hurautin maalata samanvärisiksi, jotta mätsi olisi rikkoutumaton.

Maalaushommista pitää todeta se, että voi hertsyygari miten tuskaista hommaa oli nihruttaa tuo katoksen sisäpuoli valkoiseksi. Ulkovuorilautojen taustapuolella olevat urat ovat keljuja saada maalatuksi, eikä hommaa edistänyt yhtään alkukesällä seurana pyörineet paarmaparvet.

Vaan siinä se nyt on valmiina, ja passeli onkin itse tehdyksi! :) Kypsyttelen vielä ajatusta roskakatoksen rajaamisesta; pohdin vielä, tehdäkö tarkempaa reunaa pelkästään sepelillä vai peräti kuorikatteella. Voi olla, että mietiskelen tuota ensi kesään saakka.

Aurinkoa heinäkuuhun!

Lue myös:
Roskakatos
Pihavarasto 
Piha-aita

Olet mitä googlaat

Olen viime aikoina ehtinyt harrastaa blogisurffailua. Siis poukkoilemista blogista toiseen. Itsenäisten bloggaajien lisäksi seuraan muun muassa Lifien ja Lilyn portaaleja. Niissä on mukavaa se, että yhdestä blogista pääsee jouhevasti seuraavaan: sivustot on rakennettu siten, että ala- tai sivupalkki ehdottaa muutamaa muuta postausta luettavaksi. Aivan kuten tuossa oikealla laidalla itsellänikin pyörii Lifien palkki. Lukureitillä pääsee toisinaan eksymään täysin uusiin tuttavuuksiin ja aiheisiin. Välillä tykkään plärätä listaa portaalien kaikista tuoreimmista postauksista ja klikkailla umpimähkään erillisille välilehdille mielenkiintoisimmat tekstit luettaviksi.

Viimeisimmillä pläräyskierroksilla olen löytänyt muutamia postauksia googlauksista. Siis kirjanpitoa siitä, mitä on googlattu ja miksi. Nämä ovat olleet hauskoja lukea ja samalla ne ovat aukaisseet kirjoittajan arkea luontevalla tavalla. Olen kevään aikana tuuminut, että omassakin blogissa voisi olla välillä höpötteleväisempää sisältöä, joten tämä postausidea voisi sopia siihen aatokseen hyvin.

Tuo otsikon laini - Olet mitä googlaat - on käännös The Washington Post -lehden artikkelista. Siinä kynäillään melko suorasukaisesti, että hakuhistoria ei pelkästään kerro keitä me olemme, vaan myös sen, mitä haluamme ja pelkäämme. Omalla kohdallani kyseenalaistin tuon väitteen ensilukemalta, mutta ehkäpä tarkempi googlauslista antaa näkökulmalle varmempaa pohjaa. Seuraavassa siis viimeisen kuukauden ajalta googlaamani asiat aakkosjärjestyksessä.

 

Helsingin kaupungin taloushallinto

Kaunokirjoitusoppaita matkusti pahvilaatikollisen verran jälleenmyyntiin Helsingin kaupunginmuseoon. Sieltä löytyy vanhan ajan koululuokka, johon liittyen opas sopii museokaupan valikoimaan enemmän kuin nappi silmään. Taloushallinnon tietoja piti googlata verkkolaskutukseen liittyvissä asioissa.

Kattohuopa + huopakattomaali

Kesän alkajaisiksi rakentelimme pihatien varteen roskakatoksen. Puutavarat löytyivät raksalta ylijääneistä pinoista, mutta kattomateriaali piti tilata uutena. Pähkäilin tilusten värimaailman yhtenäisyyden kanssa ja lopulta päädyin maalaamaan roskiksen katon saman sävyiseksi muiden rakennusten peltiosien kanssa.

Kelluntaliivit

Tänä kesänä pyrimme viettämään aikaa järvellä ja sitä varten piti päivittää turvavarusteet kuntoon. Huomasi, että sama on ollut mielessä monella muullakin, sillä kauppojen hyllyt olivat kelluntaliiveistä järjestään tyhjät. Nettihakuja piti tehdä ihan urakalla, jotta viimein löytyi hyllysaldoa halutunlaisista vermeistä. Lopulta hankin meille liivit Jyväskylästä asti.

Kestopuun käsittely

Olemme nikkaroineet talon terassialueita valmiimmiksi ja vaikka tiesin, ettei kestopuuta kannata heti käsitellä (been there, done that), piti googlaamalla varmistaa, kuinka pitkä kuivumisaika on tarpeeksi pitkä. Puoli vuotta! Tätä ennen suunnittelin valttaavani uudet terassialueet vielä kuluvan kesän aikana, mutta taitaa pitää venyttää homma suosiolla ensi vuoteen. Ei muuten mitään, mutta kyllähän harmaan ja ruskean puun eriparisuus osuu käytännössä silmään.

Kirjeiden hinnat

Posti korotti toimitusmaksujaan. Taas. Osa Blawhin tuotteista lähtee matkaan kirjeinä ja niitä varten tarkistelen välillä painoluokkia. Pienimpien lähetysten postitus maksaa minulle aina vähintään 3,50 euroa, mikä on ihmeellisen suuri kustannus. Asiakkailta en tuota hintaa rokota kokonaan, vaan kirjelähetysten toimituskulu on verkkokaupassa 2,90 euroa. Jokainen postitus siis pienentää viivan alle jäävää summaa noin eurolla, kun ottaa hintavälin lisäksi huomioon pakkaustarvikkeiden kustannuksen.

Kuka soitti

Puhelinmyyjät soittelevat minulle koko ajan. Siis joka halvatun päivä! Tämän vuoksi en enää vastaile numeroihin, joita en ole tallentanut puhelimeeni. Viimeisen kuukauden ajalta jokainen outo numero on ollut 100 % toteutumalla puhelinmyyjä. Nämä tarkistelen aina googlaamalla ja lisäilen sitten puhelimen mustalle listalle. Vaikka lista on jo pitkä, uusien numeroiden suoni näyttää olevan loppumaton. Ennen pystyin luottamaan siihen, että mikäli joukkoon mahtuisi myös joku oikealla asialla oleva soittaja, tämä jättäisi viestin vastaajaan ja pystyisin sitten itse palaamaan asiassa takaisinpäin. Vaan voi perhonen sentään, nyt puhelinmyyjät ovat alkaneet jättää vastaajaan hiljaisia viestejä. Siis sellaisia, että eivät sano mitään, vaan istua töröttävät langan päässä hiljaa. Viimeisen kuukauden ajalta tällaisia hiljaisia viestejä on tullut jo päälle 40 kappaletta. Täällä siis yksi ihminen, joka toiveikkaana odottaa lainsäätäjien uusia linjauksia puhelinmyyntiä koskien.

Mitä tehdä 2020

Tämän kesän reissusuunnitelmat ovat vielä levällään. Jonnekin haluaisi reissata, mutta minne? Tähän liittyviä hakuja ovat olleet myös termit kesäteatteri ja stand up sekä eri paikkakuntien tapahtumahaut. Liian helposti ei tänä kesänä tunnu löytyvän ohjelmaa. Luontokohteita riittäisi kyllä, mutta ne eivät oikein houkuta, koska luonto on läsnä täällä omillakin huudeilla 24/7. Kulttuuria ja muuta virkinettä, sitä me lomareissullemme kaipaisimme. Saa vinkata, jos tiedät että jossakin tapahtuu jotakin! :')

Moderni talonumero

Uutukaisen roskakatoksen kylkeen on tarkoitus kiinnittää talonumero. Vaikka olin jo lähes klikannut Hannah Hoijarin versiot tilaukseen, piti mielenrauhan vuoksi vielä varmistella, olisiko jostain muualta löytynyt samanlaisia tuotteita edullisemmin. Ei löytynyt.

Mäkäräisten torjunta

Instan stooreissa olen pariin otteeseen maininnut meidän hyttysongelmasta. Lämpimien kelien alettua täällä nimittäin pelmahti ilmoille sellaiset mäkäräislaumat, etten ainakaan minä ole vastaavaa kokenut. Uutisten mukaan lämpöaalto on aiheuttanut mäkäräisten massakuoriutumisen. Yäk. Näihin pirulaisiin eivät tepsi samat karkoitteet kuin itikoihin, joten yritin etsiä apua googlaamalla. Kierros oli latistava, sillä en löytänyt ötökkäongelmaan mitään kikkoja. Käytännössä omalla pihalla ei ole voinut mäkäräisten takia olla välillä ollenkaan, sillä ne purevat ärhäköitä paukamia ja tunkevat suuhun ja silmiin. Armaksen mahanalus on hakattu niin pahasti verille, että harmittaa.

Perinnän vaiheet

Blawhi pyörii nyt jo kuudetta vuotta ja valitettavasti kaikki ei ole aina inspiroivaa ja ihanaa. Kuluttaja-asiakkaiden kanssa ei ongelmia ole juurikaan ollut, mutta yllättävän monen yrittäjän kanssa kyllä. Esimerkiksi tilimyynti (=tuotteet ovat jälleenmyynnissä siten, että jälleenmyyjä tilittää osuuden tuotteista vasta sitten, kun tuote on oikeasti myyty eteenpäin) oli pakko lopettaa, sillä tilitykset olivat puutteellisia lähes poikkeuksetta. Tilanteiden selvittelyssä ja puuttuvien maksujen penäämisessä meni niin massiivisesti ketutuksen puolelle, ettei juuri muuta optiota ollut. Yhden maksusuorituksen olen joutunut laittamaan perintään ja äskettäin tarkistelin, mitä vaihtoehtoja on tarjolla sen jälkeen, kun velallisen maksukyky on todettu heikentyneeksi.

Royal Canin Joint Care + Nutrolin Nivel

Tässäpä setti, jota tilailen Armakselle säännöllisesti: ruokaa ja nivelravinteita. Nämä ovat melkoisen hinnakkaita, joten käyn aina googlauskierroksen läpi ennen uuden satsin tilaamista. Tarjouskamppiksista riippuen hinnat voivat vaihdella eri toimittajien välillä useita kymppejä.

Sohwi + pysäköinti Jyväskylä

Tapasimme opiskelukavereiden kanssa puolitoista viikkoa sitten ja vietimme kesäpäivää Sohwissa kuulumisia vaihdellen. Ennen reissua tsekkasin Sohwin ruokalistan ja tarkistin, minne kannattaisi parkkeerata. 

Sensum Skepparholmen suojapeite

Viime kesänä hankittu ulkokalusteryhmä on ollut superhyvä, mutta sateen sattuessa olen ollut huono nostelemaan pehmusteita suojaan, sillä minkäänlaista säilytyspaikkaa meillä ei niille ole ollut. Jo vuosi sitten yritin hankkia ryhmälle omaa suojapeitettä, mutta se oli Bauhausista aina loppu. Nyt kävin taas tsekkailemassa tilannetta (nollilla oli) ja laitoin tuotteeseen varastoseurannan. Meni pari viikkoa, kun ilmoitus saatavuudesta napsahti sähköpostiin. Tilasin peitteen heti ja nyt ei tarvitse enää sateiden alla huolehtia kastumisesta. Jos siis nyt sattuisi satamaan, pisarointi kun näkyy olevan tänä kesänä poikkeusolotila.

SUP-lauta

Mies on googlaillut lautoja minua ahkerammin, mutta pari hakukierrosta olen toteuttanut itsekin. Tilaukseen laitettu lauta saapui kotiovelle tänä aamuna ja kävimme heti suppailemassa pienet kiekat omasta rannasta käsin. On se kyllä hitsin hauskaa puuhaa!

Suvivirsi

Kevätjuhla järjestettiin etänä, eli kaikki oppilasryhmät seurasivat sitä omissa luokissaan keskusradion kautta. Suvivirttä ennen googlasin laulun sanat kännykän näytölle, jotta pysyin perässä kaikkien säikeistöjen ajan.

Syöksytorven jatkos + lehtisihti

Meillä on pari ränniä, joiden päähän ei tule normaalia sadevesikaivoa. Nämä spesiaalitapaukset jäävät terassialueiden alle ja niiden vedet johdetaan maan alle umpiratkaisulla. Kokonaisuuden toteutustavan löytäminen meinasi stressata ihan toden teolla, mutta viimein löysin tarpeeksi taipuisaa letkua syöksytorven pään jatkoksi. Jotta lehtiä ja muuta taivaalta lentelevää moskaa ei ajautuisi putkistoon, piti katolle etsiä vielä erilliset lehtisihdit rännien yläpäätä suojaamaan.

Universal Stone

Ikean pannut ovat nuhjaannuttaneet keittiön liesitasoa ikävästi. Somessa kehutaan, että Universal Stone tepsii silloin, kun mikään muu konsti ei enää auta. No, nyt on omat keinot testattu, joten seuraavaksi pitää kokeilla tätä.

Uppopumppu

Muistatte ehkä, että istutimme nurmikonsiemenet toukokuun loppupuolella. Arvaatte varmaan, että tämän kuuman alkukesän vuoksi hommaa on ollut aika piinaavaa seurata. Kosteutta kun pitäisi olla saatavilla alvariinsa. Päätimme hankkia järveen uppopumpun, jonka avulla saisimme kasteltua pihaa ilman vesimaksuja. No, sopiva pumppu googlattiin, hankittiin ja laitettiin tositoimiin. Vaan kuinkas kävikään: korkoeron vuoksi ei letkun päästä lirise maahan kuin pieni pisaravana. :') Sillä ei noin kahdeksaasataa neliötä kastella. Ei auttanut muu kuin iskeä letkut normaaliin pihahanaan. Ehkä uppopumpulle löytyy joku kaunis päivä vielä jotain järjellistä hommaa.

Täsmäsää Rautavaara

Tämä kohta komppaa edellistä. Sormet ristissä on tullut seurattua sääennustuksia, sattuisiko tänne sateita. Turha toivo - viime torstaille ennustettu rankkasadepäiväkin vaihtui käytännössä kymmenen minuutin piiskakuuroon.

2*4 jänneväli

Terassialueiden runkorakentelua varten piti tarkistaa, kuinka pitkä jänneväli kakkosnelosilla voi enimmillään olla. Oikea vastaus oli laskennallisesti 1,8 metriä.

Siinä viimeisimmät googlailut. Palataanpas vielä hetkeksi postauksen alustukseen ja mietitään, selvisikö hakuhistoriani avulla meikäläisen sisin. No ei, heh. Kuten riveiltä näkyy, käytän netin työkaluja ensisijaisesti jonkin tietyn hankinnan etsimiseen ja toissijaisesti käytännön tiedon tarkistamiseen. Googlea en käytä henkilökohtaisten ajatusten, pelkojen tai haaveiden alustana ollenkaan, joten kovin syvälle sieluun ei hakuhistoriani kautta pääse sukeltamaan. Jos googlauslistan olisi tehnyt talvikuukausilta, olisi se vielä tätä suppeampi; alkukesään on osunut useampi pihaan liittyvä täsmähankinta, kun monina muina kuukausina sellaisia ei ole ollenkaan.

Seuraavaksi pitäisi läträtä taas aurinkorasvalla ja lähteä pihalle rännien kimppuun. Terassiprojektin seuraavana taktisena liikkeenä on syöksytorvien jatkosten kiinnittely ja sitten pääsemme rakentelemaan leveää porrasaskelmaa takapihan puolelle.

Touhukkaita kesäpäiviä!

Lue myös:
Keskikesä
Kesäpiha
Moderni mummola

DIY: Pesuhuone

Terkut hellelukemien keskeltä! Ulkona on nyt pihatouhujen kannalta joko liian kuuma tai liian paljon mäkäräisiä, joten päädyin avaamaan tietokoneen parin viikon tauon jälkeen. Kuvasin luonnoksiin tämän postauksen jo toukokuun lopussa, joten nyt on hyvä rakonen sen valmiiksi operoimiseen.

Luvassa on esittelykierros mökin pesuhuoneessa, mihin tarttumista olen alitajuisesti pantannut. Ehkä tosin parempikin niin, sillä nyt tilasta on käyttökokemusta jo kolmen vuoden ajalta. Kyseessähän on melkoinen spesiaalitapaus, sillä pesuhuonetta ei ole tehty mitenkään perinteisin keinoin.

Mökin märkätiloissa meillä ei ole yhden yhtä laattaa, vaan seinät ja lattia on tehty rappaamalla ja maalaamalla. Tähän ajaneita syitä olivat muun muassa valtava kokeilunhalu, haave saumattomista pinnoista, visio tietynlaisesta ilmeestä sekä budjetti. Postauksen lopusta löytyy tiivistys tekovaiheista, mutta sitä ennen muutama rivinen tilan muista spekseistä.

Mökin pesuhuoneeseen ja saunaan kuljetaan keittiön kautta. Parin neliön pesutila on omasta mielestäni ehta tilaihme, missä jokaisen neliösentin ja seinäpätkän käyttö on merkitty tarkasti.

Kun ovesta astutaan sisään, vasemmalle jäävät ensin lattialämmityksen säätöpaneeli, valokatkaisijat ja pyyhekoukut. Niiden vierestä aukenee saunan lasiovi ja peränurkkaukseen jää Cellon sadesuihku. Oven oikealla puolella sijaitsee piilokoteloinnin takana lämminvesivaraaja, sen vieressä allastaso ja rivin taaimmaisena wc-pönttö.

Allaskaluste, allas ja hana ovat Ikeasta. Pöytälevyksi sahasin ja käsittelin tavallisen mäntylevyn. Pesupiste on tarkoituksella asemoitu tason vasempaan laitaan, jotta oikealle puolelle jää pätkä yhtenäistä pöytätilaa. Myös hanan yläpuolelle olevat peili ja valaisin rytmittyvät tilaan paremmin tässä linjassa.

Peilin etsiminen oli aikoinaan monen mutkan takana, mutta viimein oikeankokoinen versio löytyi Stemmasta. Allastasonkin kanssa oli jos minkälaista venkslausta, sillä paikalla kävi aluksi tyystin erilainen, musta kaluste. Se ei kuitenkaan värinsä puolesta sopinut kokonaisuuteen ollenkaan ja matkustikin jatkokäyttöön mökin parvelle.

Valaisin on Bazarin miniversio, jonka isompi sisarus löytyy mökin keittiöstä mustana variaationa. Oikeasti lampussa olisi tavallinen pirstorasiaan tuupattava sähköjohto, mutta sähkömies modasi meille tästä (sekä keittiön valaisimesta) seinään upotetun muunnelman, joka syttyy tavallisesta seinäkatkaisijasta. Bazar toimii pesualtaan yläpuolella kohdevalaisimena, yleisvalona tilassa taas on kattoon upotettu led-valaisin. Se toimii himmentimellä ja on hyvänkokoinen - en kuitenkaan hoksannut ottaa siitä erillistä kuvaa postauksen höysteeksi.

Lämminvesivaraajaa ei olisi suuremmissa neliöissä tarvinnut koteloida, mutta tähän se tehtiin siksi, että saatiin enemmän seinätilaa käyttöön. Koska asuimme mökissä seitsemän kuukautta, piti arkisille toiminnoille kehitellä toteutuskeinoja. Yksi sellainen oli ison peilin mahduttaminen tilaan. Sille ilmiselvä paikka oli tuossa oven takana. Peilin laidassa on saranat, joten sen saa käännettyä paikaltaan 45 astetta. Asumisaikana myös säilytystilan tarve oli kouriintuntuva, minkä vuoksi koteloinnin toiseen kylkeen tehtiin paikka seinähyllylle.

Kattoon kiinnitimme kiskon suihkuverhoa varten, mutta käytännössä huomasimmekin, ettei verhoa tarvitakaan - roiskeet rajautuvat melko hyvin suihkunurkkaukseen. Nurkkausta vastapäätä oleva wc-pönttö oli asia, jossa pystyi vähiten ottamaan ulkonäköseikkoja huomioon, sillä hankinnan tärkein ehto oli sirous.

Käytön myötä kokemus pesuhuoneesta, sen toimintojen sijoitteluista ja kalusteista on vahvistunut hyväksi. En keksi asiaa, jonka sijoittelisin nyt toisin.

Vaan sitten pintojen toteutukseen. Pohjatyöt pesuhuoneessa on tehty vesieristeeseen saakka täysin samalla tavalla kuin missä tahansa muussakin märkätilassa. Tai, itse asiassa siitäkin eteenpäin, sillä vesieristeen päälle on lätkitty tässäkin samaa märkätilalaastia, jota käytetään laattojen kiinnitykseen. Ero on siinä, että meidän pesuhuoneessamme laattojen tilalla on maali. Vesieristeen meille veteli ihan ammattilainen, mutta jatkovaiheet tein itse.

Kaivelin vanhalla puhelimella otettuja kuvia keväältä 2017, jotta sain koottua muutamia havainnekuvia eri työvaiheista. Niiden suunnitteleminen ei toteutunut sormia napsauttamalla, vaan jauhoin, varmistelin, pyörittelin ja tuumiskelin niitä laskujeni mukaan kuuden eri henkilön kanssa: parin rakennusinsinöörin, kirvesmiehen, sisustusalan opettajan, rautakaupan myyjän ja Weberin maahantuojan kanssa. :') Vaikka toisaalta halusin kokeilla mökissä jotain rohkeasti erilaista, en halunnut mennä oikoen hatelikkoon.

Seuraavaksi pelkistetty kuvaus työvaiheiden etenemisestä. Oikeasti näiden takana oli miljoonia ajatustenvaihtoja, ainevalintoja, huomioita ja perusteluita, mutta blogitasolla riittänee tiivistetty kerronta.

Ensimmäinen vaihe oli märkätilalaastin levittäminen. Seiniin tein suorilla sileän rappauspinnan, lattiaan taas röpelöisemmän kampauksen. Tämä siksi, että seinäpinnat jäivät suorilla tällaisiksi, mutta lattia sai vielä uuden kerroksen kuituvahvistetusta betonista - sille kammattu jälki antoi parempaa tartuntapintaa.

Seuraava vaihe oli levittää lattiaan dispersio, eli tasoitteen pohjustusaine. Sen tehtävänä oli edesauttaa betonin tartuntaa. Dispersion päälle valoin sitten vielä kerroksen kuituvahvistettua laastia. Olin lukenut ainesten käytöstä lukemattomia tekstejä etukäteen, joten osasin odottaa kuitujen erottuvan valmiista pinnasta, aivan kuin lattialla olisi ollut sheivattava sänki. Tämä lähti kevyesti hiomalla, paras väline hommaan taisi olla metalliraappa. Niin märkätilalaasti, dispersio kuin kuituvahvistettu laastikin kuuluivat Weberin märkätiloihin tarkoitettuun tuoteperheeseen

Viimeinen työvaihe oli pintojen maalaaminen. Tähän käytetty maali oli Tikkurilan Luja, joka on märkätiloihin ja vaativiin olosuhteisiin tarkoitettu aine. Se sävytettiin sävyllä Graniitti (K499). Nyt en enää satavarmasti muista maalikerrosten määrää, mutta luulen että seiniin vetelin kaksi kerrosta ja lattiaan kolme.

Maalattu rappauspinta ei vaadi käytössä mitään erikoistoimenpiteitä. Suihkuttelun jälkeen lastaamme lattian kuivaksi samalla tavalla kuin päätalon laattalattiankin. Pidemmällä aikahaitarilla maalipinta vaatii huoltomaalausta. Tähän mennessä olen tehnyt yhden huoltomaalauksen puolentoista vuoden tehokäytön jälkeen. Sittemmin rasitusta on tullut vähemmän, joten veikkaan että seuraava huoltoväli tulee olemaan kaksi vuotta.

Pesuhuone on ollut meillä käytössä nyt kolme vuotta ja se on ajanut asiansa moitteetta. Silti koen, että spesiaalipintojen kanssa on vielä kokeilujakso menossa. Mökkiolosuhteissa ja meidän rasituksellamme uskaltaisin tehdä saman toteutuksen uudestaankin, mutta en suosittelisi tätä vakituiseen asumiseen ja kovempaan käyttöön.

Alkuperäiset ennakkoehdot pesuhuone täytti hyvin: se vastasi kokeilunhaluuni, on saumaton puhtaanapidettävä, on ilmeeltään omanlainen ja auttoi mökkiraksan budjetissa pysymisessä. Lupaan raportoida viimeistään kymmenen vuoden päästä, miltä pesuhuone näyttää silloin. :)

Aurinkoa kesään!

Lue myös:

Skandinaavinen mökkikeittiö

Matkalla Tanskassa

Puusavottaa